Tavoitteeni ensi vuodelle

Olen miettinyt hirmu paljon tulevaa vuotta 2014. Jostain syystä tämä vuosi 2013 oli tahmea ja vaikea. Ok, menimme naimisiin mutta jostain syystä sekään ei ole näytellyt kovin suurta roolia näiden kaikkien vastoinkäymisten rinnalla. Ainakaan kun näin jälkikäteen tarkastelee kulunutta vuotta. Nyt olen päättänyt että ensi vuodesta tulee kaikella tapaa hieno vuosi.

Aion panostaa vuonna 2014 seuraaviin asioihin:
- Onnellisuus.
- Hyvä olo. Henkinen ja fyysinen.
- Turhista murheista irti päästäminen.
- Pienistä asioista nauttiminen, päivä kerrallaan.

Haluaisin nähdä ensi vuonna positiivisemman minän, joka osaa olla armeliaampi itselleen. Haluaisin nähdä elämäänsä tyytyväisen minän, joka menestyy työssä ja vapaa-ajalla. Haluaisin nähdä myös rohkeamman minän, joka ei turhaan polje paikallaan tai murehdi menneitä tai tulevaa. Aion siis täysin itsekkäästi panostaa ensisijaisesti itseeni. Tämä siksi, että uskon, että ollessani itse onnellisempi ja huolettomampi, olen myös parempi vaimo, ystävä ja työkaveri.

Katsotaan miten käy. Miehen kanssa on välit ihan mukavassa kunnossa taas. Omassa pääkopassa riittää jäsentelemistä, mutta uskon, että uudella asenteella alkava uusi vuosi auttaa kääntämään uuden lehden elämässä ja jättämään vanhat murheet taakse.

Olen saanut myös haasteen, kiitos siitä. Lupaan palata siihen vielä hieman tuonnempana.

Ihanaa itsenäisyyspäivää

Ja valoa pimeneviin iltoihin :)

Parempaan suuntaan

Ollaan miehen kanssa alettu käydä yhdessä terapiassa juttelemassa tilanteesta. Nyt muutaman käyntikerran jälkeen tuntuu jo paljon paremmalta. Pahimmat solmut on saatu aukaistua ja tulevaisuus alkaa näyttää jo valoisammalta. Jossain vaiheessa ero oli aika isosti esillä, mutta nyt on päätetty kuitenkin jatkaa yhdessä eteenpäin ja luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Onni ja autuus eivät palaa tupaan hetkessä, mutta pienin askelin mennään ja antaa ajan parantaa loput haavat. Myös keskusteluyhteys on löytynyt uudelleen ja ollaan käyty läpi raskaita mutta todella antoisia keskusteluja.

Paljon puhutaan parisuhteen seitsemän vuoden kriisistä. Meillä on yhteistä taivalta takana hieman vajaa sen verran, mutta psykoterapeutti oli sitä mieltä, että tämä on tutkitusti varsin luonnollinen kehitysvaihe parisuhteessa ja sitä nyt siis eletään. Vaihetta kutsutaan myös itsenäistymisen vaiheeksi. Tässä vaiheessa yhdessäolosta on tullut jo sen verran rutiinia, että parisuhteen osapuolet alkavat miettiä, saavatko tarpeeksi aikaa ja tilaa itselleen yksilöinä. Tämä voi ilmetä ahdistuneisuutena ja jopa pakottavana tarpeena olla yksin. Tämä saattaa joissakin parisuhteissa johtaa eroon, sillä yhteistä säveltä ei välttämättä tässä tilanteessa löydy. Meidän terapeutti on opastanut juttelemaan odotuksista ja toivomuksista sekä laatimaan niin sanotusti uudet pelisäännöt suhteeseen. Näissä säännöissä tarkotuksena on sopia siitä, miten molemmille järjestyy tarpeeksi omaa aikaa mutta samalla on suunniteltuna myös yhteistä parisuhteen hoitoaikaa.

Nyt kun siis tilanne on saatu niin sanotusti rauhoitettua, päätettiin yhdessä myös, ettei suinkaan unohdeta tai lykätä vauvaprojektia sen enempää. Nyt siis alkoi juuri yk 13 ja tammikuussa saadaan lähete lapsettomuuspolille. Sinne ollaan reippain mielin menossa. Tosin mies on aivan vakuuttunut, että joululahjaksi saadaan tikkuun kaksi viivaa. Itse en kovin vankasti siihen usko, mutta tosi söpöä, että toinen on tämän asian jo päättänyt.

Tälläistä siis täällä nyt. Sen aion nyt päättää, että teen kaikkeni sen eteen, että vuodesta 2014 tulee hyvä vuosi. Kaikella tapaa.