Ihan normaali vauva

Aamulla oli neuvolalääkäri ja iltapäivällä kokoarvioultra. Lääkärissä ei mitään uutta, painoa oli tullut viikossa vain parisataa grammaa ja kaikki näytti hyvältä. Verenpainekin oli ennätyshyvä. Kohdunsuu oli edelleen kiinni mutta pehmeä. Iltapäivän kokoarviossa ultrattiin vauvaa, joka varmisti heti aluksi olevansa todellakin poika. Tuleva isä oli selkeästi iloisen helpottunut. Kokoarvioksi saatiin 3,4kg eli hyvän kokoinen poju. Vaikka raskaus venyisi viikolle 42, ei pitäisi olla suurta riskiä, että vauva ylittäisi 4 kilon määrää. 

Lyhyesti siis: kaikki mallillaan, jatkamme odottelua rauhallisin mielin :)

[39+1]

Viikko laskettuun aikaan!

Niin se vaan on 39 viikkoa kulunut tätä raskautta. Huh. Mitään tuntemuksia ei ole havaittavissa. Olotilan puolesta ei vielä ole kiirettä vauvan saapua maailmaan mutta silti toivon kovasti, ettei tämä veny kovasti yliaikaiseksi. Käynnistystäkään en toivo.

Viikonloppuna tuli käytyä muun muassa kaupungilla ja huomasin taas, että pitkä kävely tai seisominen ei enää tee kovin hyvää. Liitokset tuntuivat olevan repeämispisteessä. Senkin kannalta aika tylsää jos tiedossa on vielä viikkokaupalla kotona makoilua. 

Kotona makoilua häiritsee hieman käynnissä oleva kattoremontti. Toisaalta onni, että urakasta suurin ja meluisin osuus on saatu meidän kohdalta valmiiksi eli vauva saa tulla kotiin ilman pelkoa suuremmasta paukutuksesta. Tasainen kolina kuuluu silti vielä koko ajan eli ei tarvitse haaveilla päiväunista.

Sain huomiselle ajan ultraan kokoarvioon. Edelleen uskon vahvasti, että vauva on normaalikokoinen eikä mitään syytä huoleen ole. Huomenna on aamulla myös neuvolalääkäri, jossa onkin ihan hyvä, että tarkistetaan kohdunsuun tilanne. 

Vauva liikuskelee vielä hyvin tosin ei enää ihan niin hurjasti kuin aiemmin. Selkeästi pikku muksiaisella loppuu tila jo vähän kesken. Pari kertaa kun vauva on ollut liikkumatta olen alkanut oikein tarkkailemalla tarkkailemaan liikkeitä. Kovinkaan paljoa ei tarvitse mahaa silitellä tai kevyesti töniä kun pieni kyllä reagoi ja kertoo mammalle, että kaikki on hyvin. 

Saa nähdä, juhlitaanko meillä vappua kahdestaan vai kolmestaan. 

[39+0]

Tyhmä neuvolantäti

Näin loppuaikana neuvolassa käydään viikon välein. Eilen oma terkka ei ollut paikalla vaan homman hoiti sijainen, jolla oli myös opiskelija mukanaan. Olen kerran aiemminkin käynyt tällä sijaisella enkä sen ensimmäisen kerran perusteella ollut kovin vakuuttunut hänen ammattitaidostaan. Noh, eilinen käynti vaan vahvisti epäilyksiäni. 

Aluksi katsottiin virtsanäyte ja se oli puhdas. Sitten vaa'alle ja paino ylös, +100g / vko, mielestäni ihan ok suoritus. Huomaa että olen lenkkeillyt ja puuhastellut aika paljon. Painoa ei kommentoitu. Sitten opiskelija mittasi verenpaineen. Toisella mittauskerralla saatiin normaali tulos. Sitten makuulle ja masua tutkimaan. Opiskelija paineli ensin mahaa ja totesi vauvan asennon. Raivotarjonnassa, siitä oltiin samaa mieltä. Pepun ja selän opiskelija paikallisti väärälle puolelle. Pysyttelin vielä hiljaa. Sf-mitaksi opiskelija sai hurjat 38 cm. Tähän väliin huomiona, että oma terkkani oli saanut tasan viikkoa aiemmin 33 cm. Noh, tuuraajaterkka tuli tekemään omat mittauksensa. Hän paikallisti vauvan asennon ihan yhtä väärin. Ja sai saman 38 cm sf-mittaa. No sitten otettiin esiin doppler. Sydänääniä ei missään. Ehkä hyvin vaimeana. Tässä vaiheessa avasin suuni, anturi on vauvan jaloissa, äänet saa varmasti kuulumaan kun vaihdatte puolta. No sieltähän ne nätisti löytyivät. Sitten alkoi selittely: vauvan reisi tai muu tuntui niin jämäkästi selältä mutta taidat olla oikeassa vauvan asennosta. Vakuutin tenavan potkivan aina samaa puolta ja uskoivat lopulta, että itse tiesin paremmin, miten vauva siellä majailee. Vauvan sykkeen olivat laskeneet 120 kieppeille ja kuulemma saattaa johtua, että hän on jo alkanut asettua kanavaan. Pää kieltämättä on jo aika syvällä, mikä on toki hyvä juttu.

Tutkimisen jälkeen alkoi sf-käyrän kauhistelu. Nyt saatu mittaustulos pomppasi reippaasti ulos käyrältä. Purin hammasta ja ajattelin mielessäni, mittausvirhe, ei mitään muuta. Tuuraajaterkka lähti konsultoimaan kollegaansa. Pidin sormia ristissä, että toinen mittaaja saapuisi paikalle. No ei saapunut. Tuuraajaterkka ehdotti, että hän mittaa uudelleen. Uusintakierroksella mitaksi saatiin 36 cm. Ei edelleenkään oikein hyvä juttu. Ja edelleen ajattelin, hän ei vaan osaa mitata! No eipä siinä selittely auttanut, parissa minuutissa minulle oli tehty kiireellinen lähete kokoarvioon ja varattu lääkärikäynti. Tosin aikaa ultraan ei kuulemma saa kovin pian että on mahdollista, että synnytys ehtii käynnistyä ennen sitä. Hiljaa mielessäni aloin jo toivoa, että vauva hyvä, tule nyt vaan pois niin päästään tästäkin. Itse olin edelleen rauhallinen, sillä mittavirhe tuntuu todennäköisimmältä. Masu ei tunnu supersuurelta, olo on ok ja painokin ihan jees. En mitenkään jaksa uskoa, että yhtäkkiä vauva olisi paisunut urakalla. Terkka teki kaikkensa lietsoakseen turhaa hysteriaa. "Harmi, kun nyt näin sua joudutaan huolestuttamaan", "Kyse on sinun ja vauvan turvallisuudesta" ja niin edelleen. Mikä pöllö. Itse olin onneksi rauhallinen. En paniikissa yhtään, korkeintaan suutuksissa. Kotona kyllä ärsytti. Tahdon oman terkan takaisin, heti!

Nyt siis odotellaan mahdollista soittoa äitipolilta, jonne lähete meni. Mies vähän ehkä pelästyi. Ilmoitti töihinkin, että hän sitten lähtee kesken päivän jos vaimo saa ultraan ajan. Itse uskon, että en ehdi saada aikaa. Tai korkeintaan soittavat ja kertovat, ettei ole syytä tulla. Juttelin illalla vauvalle, että nyt voisi jo harkita syntymistä. Toistaiseksi ei vaikutusta. Jatkakaamme odottelua.

Eilen sain laitettua vauvan puhtaat lakanat laatikkoon eli kotona on kaikki jo ihan valmista. Nyt en enää taida keksiä mitään tekemistä. Olen leiponut pakkaseenkin jo niin paljon, että kohta ei enää mahdu. Ehkä nyt on aika nostaa jalat ylös ja ottaa vaikkapa Netflixistä joku uusi sarja seurattavaksi.

[38+2]

Viikot vierivät

38 viikkoa tätä raskautta takana. Kaverilla ei tunnu olevan mitään kiirettä ulos eikä se tässä vaiheessa niin kovin vielä haittaakaan. Tulkoon kun on siihen valmis. Olo on vielä suhteellisen hyvä, mitä nyt nukkumisen kanssa on vähän niin ja näin. Lonkkia vihloo öisin ja vessareissujen päälle supistaa aika napakasti. Kohtuullisia yöunia olen kuitenkin saanut nukuttua ja pienillä päiväunilla kerännyt vähän lisävoimia. Päiväunien nukkumista tosin haittaa hieman juuri alkanut kattoremonttia, mutta toivotaan nyt hartaasti, että se saadaan valmiiksi ennen vauvan tuloa.

Saatiin eilen oma auto takaisin korjaamolta ja nyt on kaukalon telakkakin paikoillaan. Vähän jo ehdin murehtia että mitä jos lähtö tulee juuri silloin, kun meillä ei ole autoa. Onneksi tämä pelko oli aiheeton. Kaukaloon olen laittanut valmiiksi välikausihaalarin ja peiton. Uskon, että pieni pärjää niiden avulla kotiin. Hoitolaukkuun on pakattu kotiutumisvaatteita, pipoja, sukkia, minulle liivinsuojia sun muuta tarpeellista. Itselleni on sitten oma sairaalakassi, jossa on vaihtovaatetta, sisäkengät, imetysliivejä, vähän evästä ym. Meillä on onneksi sairaalaan vain vajaa 20km matka, joten mies pääsee kyllä hakemaan jos jotain puuttuu.

Synnytys ei edelleenkään kummittelee erityisemmin mielessä. Iltaisin saatan hetken ajatella nukkumaan mennessä että onkohan tämä viimeinen yö, jonka saan nukkua normaalisti. Vielä yksikään yö ei suurempia yllätyksiä ole tuonut tullessaan.

Viimeinen satsi vauvan vaatteita tuli eilen pestyä ja silitettyä. Nyt vaatteet on järjestelty lipastoon valmiiksi. Eilen sain vielä tädiltäni muutamat vauvalakanat, ne pyörivät nyt koneessa. Kotona siis kaikki on valmista. Olen leiponut jonkin verran pakkaseen, jotta vauvaa ihastelemaan tuleville vieraille olisi jotakin tarjottavaa. Tänään voisin vielä tehdä korvapuusteja, ne kun on joku mennyt pakkasesta pistelemään jo parempiin suihin. Olenpa pakkaseen tehnyt hätävaraksi vähän makaronilaatikkoakin ja löytyy sieltä muutamia valmisaterioitakin ensi päivien varalle. Miehen toiveesta myös nuudelivarastot on täydennetty.

Tuntuu, että olen ollut viime päivät huomattavasti energisempi kuin vaikkapa viime viikolla. Aurinkoinen ilma voi toki vaikuttaa asiaan. Kävely on ollut aika tuskallista jo jonkin aikaa mutta eilen yllätin itseni kävelemällä vanhojen opiskelijakavereiden mammatapaamiseen muutaman kilometrin päähän. Selvisin hengissä myös kotiin joten ajattelin reippailla tänään iltapäivällä neuvolaan jonne matkaa tulee myös muutama kilometri.

[38+1]

Täysiaikainen!

Niin se vaan täyttyi 37 viikkoa tätä raskautta ja se tuntuu niin uskomattomalta! 

Enää kolme viikkoa laskettuun aikaan. Neuvolassakin käydään jo viikon välein ja tänään viimeksi käytiin kuuntelemassa pienen sydämen jumputusta. Verenpaineet sun muut ovat kaikki mallillaan eli ei syytä huoleen.

Olen henkisesti varautunut, että synnytys voi käynnistyä hetkellä millä hyvänsä ja sairaalakassi on jo pakattuna odottamassa. Itse en olisi sen pakkaamista ehkä vielä kiirehtinytkään, mutta mies muistutti, että hyvä se olisi pakata. Mukana on nyt vähän vaihtovaatetta itselle, omat hygieniatarvikkeet, hiusharja, sisäkengät, huulirasvaa, kynsiviila, pähkinöitä, liivinsuojia ja imetysliivejä. Lähtiessä napataan mukaan vielä miehelle evästä ja sisäkengät, kamera ja laturit kameraan ja puhelimiin, lompakko ja neuvolakortti.

Mikään hoppu pienellä ei ulos tunnu olevan eikä ihan vielä tarvitsekaan. Neuvolan terveydenhoitaja on todennut, että vaikka sf-mitta kulkee hyvin käyrän mukaisesti, tuntuu vauva käteen vielä aika sirolta. Pieni voisi siis vielä pari viikkoa kerätä voimia. Oma olotilanikin on vielä siedettävä, joten parisen viikkoa vauva voisi vielä masussa viihtyä. Toki tämä loppuraskaus alkaa näyttää jo nurjempaakin puolta, iltaisin ja öisin lonkkia ja jalkoja särkee eikä yhtäjaksoinen käveleminen enää suju ilman kipuja. Myös kipeämpiä supistuksia tulee välillä ja etenkin jos erehtyy kyykistelemään, kumartelemaan tai muuten fyysisesti ponnistelemaan. Kokonaisuudessaan minun on kuitenkin hyvä olla, kun saan olla rauhassa kotona ja puuhailla juttuja omaan tahtiin. Huomenna ja ylihuomenna minulla olisi vielä opiskelupäivät edessä ja aion mennä ainakin kokeilemaan, kuinka pitkään jaksan siellä istua. Koska toukokuussa jää rästiin koulupäiviä jokatapauksessa, haluaisin koittaa nyt välttää turhaa poissaoloa. Mitään painetta en ole kuitenkaan tästä ottanut eli menen ja olen siellä jos jaksan.

Hankintojen suhteen kaikki on valmista, haettiin vielä viimeiset pikkutavarat kuten vaipat ja liivinsuojat kaupasta. Lisäksi meidän sitteri saapui, alla kuva, miltä se näyttää. Sitteri on hankittu Bestoresta.

Levo-babysitteri, design Charlie Crane.

Olen iloinen, että olen saanut hoidettua kotia ja siivottua ahkerasti. Myös kaikki vauvan vaatteet ja peitot ja lakanat on pestynä ja silitettynä. Täällä ollaan valmiina pienokaisen tuloon.

Pentikin pikku sammakkokin jo odottaa: tervetuloa vauva!

[37+1]

Synnytykseen asennoituminen

Ehkä useimmin olen raskauden aikana kuullut kysymyksen: pelottaako/jännittääkö synnytys? En tiedä onko joku oletus, että esikoistaan odottavan kuuluisi pelätä tai jännittää synnytystä. Itse olen asian suhteen hyvinkin luottavainen ja rauhallinen. On tietysti totta, että synnytys sujuu omalla painollaan enkä sen kulkuun voi juurikaan itse vaikuttaa, mutta voin pyrkiä ainakin suhtautumaan siihen sopivalla tavalla ja hallitsemaan omia ajatuksiani niin hyvin kuin tilanne sallii.

Olen pyrkinyt etsimään tietoa synnytyksestä yleisellä tasolla: mitkä asiat sen kulkuun vaikuttavat ja mitä kehossa tuolloin tapahtuu. Olen vältellyt erilaisten synnytyskertomusten lukemista näin loppuaikana, sillä uskon, että jokainen synnytys ja synnyttäjä on yksilöllinen. Muiden kokemuksista voi olla hyötyä, mutta itse pelkään muodostavani vääränlaisen käsityksen kaikkia kauhutarinoita lukiessani. En myöskään halua lietsoa ylimääräistä pelkoa itsessäni, sillä synnytys ei lähtökohtaisesti pelota minua.

Olen tutustunut ensinnäkin koko prosessin taustalla vaikuttaviin hormoneihin. Synnytyksen käynnistyminen edellyttää riittävää oksitosiinitasoa. Tätähän annetaan käynnistyksen yhteydessä. Oksitosiinin määrä voi jo synnytyksen käynnistyttyä pudota jonkin stressitekijän vaikutuksesta ja näin ollen jarruttaa synnytyksen edistymistä tai jopa pysäyttää sen kokonaan. Kaisa Jaakkolan kirjassa Reipas, rakas raskaus on listattu oksitosiinin määrää lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. 

Käytännössä siis aion pyrkiä varmistamaan, että minun on hyvä ja rauhallinen olla kotona kun synnytys käynnistyy ja että myös homman edetessä pysymme molemmat rauhallisina ja lähellä toisiamme. Itse olen melko rauhallinen luonne onneksi.

Toiveenani on, että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään, jotta sairaalassa pääsisin suhteellisen pian synnytyssaliin. Sairaalan käytävillä maleksiminen ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta.

Paljon on kiinni siitä, kuinka kovaksi kipu yltyy avautumisvaiheen aikana. Puhutaan paljon korkeasta tai matalasta kipukynnyksestä mutta uskon silti, että jokaisella synnytys on kokemuksena hyvin erilainen kuin jokin muu ehkä aiemmin kipua tuottanut tilanne. Tuskin siis kukaan pystyy ennustamaan, miten kestää synnytyskipuja, vaikka kokisikin että itsellä on korkea kipukynnys. Alla ihan hyviä ajatuksia asiasta jo aiemmin mainitusta Kaisa Jaakkolan kirjasta,

Olen mielessäni ajatellut unelmasynnytystäni ja sen etenemistä. Toiveissa on tietysti, että avautuminen etenee tasaisella vauhdilla ja että supistukset eivät lakkaa eikä synnytyksen eteneminen hidastu radikaalisti missään vaiheessa. Ehkä suurin huolenaiheeni onkin, että synnytyksestä tulee monen vuorokauden mittainen maraton, joka vie totaalisesti voimat ennen kuin päästään maaliin saakka. Pidän peukkuja, että niin ei käy. Lisäksi toivon, että selviäisin mahdollisimman pitkälle luonnollisin konstein eli ilman lääkkeitä, Ehdoton en missään nimessä ole eli jos kipu yksinkertaisesti ylittää sietämättömän rajan, olen valmis epiduraaliin tai muuhun vaihtoehtoon, vaikka se ei ensisijaisesti toiveissa olekaan. Tässä lienee parasta katsoa tilanteen mukaan eikä suunnitella sen tarkemmin.

Jostain syystä ajattelen, että haluaisin ponnistaa alaspäin eli mahdollisimman pystyasennossa. Ajatuksena se tuntuu huomattavasti luontevammalta kuin makaaminen selällään. Saa nähdä, miten käytännössä onnistuu. Voihan olla, että homma sujuukin paremmin makuulla.

Kun vauva on syntynyt, haluan tilanteen salliessa kokeilla imetystä mahdollisimman pian. Ja todella toivon että se sujuisi edes jotenkin. Voi että miten odotankin sitä hetkeä, kun pieni pötkylä vihdoin on sylissä.

Tässä siis vain muutamia ajatuksia synnytyksestä. Ajatukset toki jo hieman aiheen ympärillä pyörivät sillä onhan kolmen päivän päästä vauva jo täysiaikainen. Myös kipeitä supistuksia tulee muutaman kerran päivässä ja viime viikon lääkärikäynnillä todettiin kohdunkaulan jo pehmenneen ja pikkuisen lyhnetyneen, eli synnytys alkaa jo pikkuhiljaa lähestyä. Päällimmäisenä on positiivinen odotus ja synnytystäkin odotan hyvillä mielin.

[36+4]

The Liebster Award -haaste

Tämä haaste näyttää kiertäneen lähes kaikissa seuraamissani blogeissa, joten en haasta osaltani enää ketään mukaan, mutta vastaanpa nyt itse kuitenkin saamaani haasteeseen ja kysymyksiin, jotka on laatinut mother-in-love -blogin Jasmin, kiitokset!

1. Miksi aloitit bloggaamaan?

Tarve lähti puhtaasti siitä, etten oiken kokenut voivani purkaa lapsettomuuteen liittyvää ahdistusta ja tuntemuksia kenenkään kanssa. Olen myös aina tykännyt kirjoittaa, joten blogi tuntui luontevalta ajatukselta. Huomasin myös, että lapsettomuuteen liittyviä blogeja oli aika vähän ja halusin omalta osaltani antaa vertaistukea kirjoittamalla juttuja ylös. Nyt kun elämä muuttaa muotoaan, olen suunnitellut tämän blogin lopettamista lapsen syntymään. Mielessäni tosin on jo ajatus aivan toisenlaisesta blogista, mutta siitä lisää myöhemmin.

2. Lempipaikkasi kotona?

Sohvannurkka.

3. Lempiasusi?

Kotona joku rento ja mukava mutta jonnekin lähteissä tykkään käyttää kapeita housuja, korkokenkiä ja nättejä toppeja.

4. Mikä on suurin unelmasi?

Yhdistää nousujohteinen urakehitys sekä tasapainoinen ja taloudellisesti turvattu perhe-elämä.

5. Minkä nimen haluisit itsellesi, jos saisit valita?

Pidän kyllä nimestäni, en vaihtaisi sitä mihinkään. Huumorimielessä voisin olla esimerkiksi Brooke tai Stephanie.

6. Minkä valitsisit näistä:ripsenpidennykset, hiustenpidennysten tai geelikynnet?

Geelikynnet, ne minulla yleensä onkin, nyt juuri tosin ei. Hiuksia minulla on omiin tarpeisiin riittävästi, ripsiä olen harkinnut mutta vielä toistaiseksi pärjännyt ilman.

7. Kuka on suosikki näyttelijäsi?

Pidän erityisesti hieman vanhemman kaartin näyttelijöistä, kuten Meryl Streepistä ja Pierce Brosnanista.

8. Mikä tv-ohjelmasi on sellainen, jonka sinun on pakko nähdä ja jos missaat sen sinun pitää mennä katsomaan se netistä?

Juuri tällä hetkellä vahtaan Temptation islandia, Äitien sotaa, Kaisa ja luksuskoteja ja Mr. Selfridgeä.

9. Mikä on sinun toinen nimesi?

Minulla on vain yksi etunimi, enkä ole halukas paljastamaan sitä täällä.

10. Positiivisin asia sinusta.

Olen tulevaisuuteen suuntautunut ja aikaansaava.

11. Negatiivisin asia sinusta.

Vaadin itseltäni ja muilta joskus liikoja ja saatan sitten pettyä, kun odotukseni eivät toteudukaan.