Kohti oikeata vauva-arkea

Pikkuneiti on tänään 12 päivän ikäinen ja oikein aurinkoinen ja tyytyväinen tapaus. Painoa kertyy todella hienosti, 4kg on jo saatu rikki. Olen iloinen että tämän lapsen kanssa imetys on sujunut superhyvin. Vauva malttaa rauhassa mutta tehokkaasti syödä kun on sen aika eikä suutu vaikka hänet irrottaakin rinnalta kun syöminen vaihtuu hengailuun. Veljensä kun oli tosi paljon levottomampi ja malttamattomampi ruokailija. Niin mukavasti meillä sujuu että ryhdyin myös luovuttamaan äidinmaitoa sairaalalle. Itselle kohtuullisen pieni vaiva mutta pienille potilaille varmasti todella tärkeää.

Tänään ulkoilimme ensimmäistä kertaa. Pieni tyttönen nukkui tyytyväisenä koko matkan. Vaunujen työntäminen sohjossa ei ehkä ollut ihaninta mahdollista ja varpaatkin kastuivat kun kengistä meni vesi läpi. Onneksi uusien talvikenkien pitäisi saapua näinä päivinä. Sellaiset soin itselleni tänä vuonna synttärilahjaksi.

Isoveli ei juuri ole pikkusiskosta kiinnostunut, mitä nyt välillä käy kurkkaamassa ja ehkä hieman silittämässä päätä. Toki kiva olisi vähän tökkiä silmiä tai läpsiä mutta tylsät äiti ja isä eivät anna. Onneksi isoveli on jo oppinut keksimään omia leikkejä joiden parissa hän saattaa viihtyä pitkäänkin. Vanhemmat kun eivät nyt ihan niin aktiivisesti jouda viihdytyshommiin. Tietysti pieniä kolttosia pitää välillä kehitellä, otollinen hetki on pikkusiskon ruokailun aikaan.

Äiti on mainiosti toipunut ja vallan hyvissä sielun ja ruumiin voimissaan. Ensi viikko näyttää mihin tämä arki tästä muuttuukaan kun isimies palaa töihin ja on vielä 3 päivää työreissussa. 

Isoveli on tänään päiväkodissa ja äidillä on nyt ihana pieni oma hetki hörpätä kuppi kahvia, ehkä pari keksiä kaveriksi. Isimies lähti ostamaan meille toista turvaistuinta kun autoja on nyt kaksi. Tuo istuin jää myöhemmin isoveikan käyttöön pysyvästi ja pikkusisko saa veikan nykyisen istuimen kaukalon jäädessä pieneksi. Katsotaan tarvitaanko siinä vaiheessa varaistuimet toiseen autoon vai mitä tehdään. Voin myöhemmin postailla erikseen siitä, millaisissa istuimissa meillä matkustetaan. 

Pikkusisko saapui taloon

Vihdoin, 5.11. raskausviikolla 40+6 saapui pikkusisko maailmaan mitoin 3730g ja 50cm. Ja näin se tapahtui.

Jo torstaina päivällä alkoi supistella mutta epäsäännöllisesti. Illemmalla kivut kovenivat ja hälytin jo esikoiselle hoitajan ja pistin kädet ristiin että mies ehtii työmatkalta ajoissa kotiin. Esikoinen lähti yökylään ja miehen kanssa jäätiin odottamaan että homma etenee. Menin illalla lämpimään suihkuun jotta kipu lievenisi ja lopputulos oli se että supistukset loppuivat kokonaan. Odottelin koko yön niitä palaavaksi ja nukuin vain pieniä pätkiä. Muutama satunnainen supistus tuli mutta ei kummempaa. Olin aamulla superpettynyt ja jäin tihrustamaan itkua kun mies lähti töihin. Iltapäivällä supistukset alkoivat taas epäsäännöllisinä. Sovittiin, että esikoinen jää vielä hoitoon. Lähdettiin vielä miehen kanssa kauppaan ja sieltä tullessa supistukset olivat vähän kipeämpiä mutta edelleen epäsäännöllisiä. Illalla mentiin saunaan ja tilanne jatkui muuttumattomana. Saunan jälkeen aloin laskea supistusten väliä: 5min, 7min, 5min, 9min... Ehkä tunnin jälkeen alkoi tuntua että kipu nousee ihan uusiin sfääreihin. Päätin, että lähdetään sairaalaan vaikka sitten käynti olisi turha. Matkalla välit hieman tihentyivät mutta jotenkin vielä pärjäsin olon kanssa. Saavuttiin sairaalaan ja pääsin käyrille. Kätilö kurkkasi tilanteen ja olinkin auki 5cm. Käyrät jäivät siihen ja vaatteidenvaihdon jälkeen siirryttiin suoraan saliin. Sain ilokaasua alkuun ja pyysin saada kivunlievitystä. Kätilö tilasi epiduraalin ja jäätiin odottelemaan anestesialääkäriä. Tässä kohtaa supistuksia tuli parin minuutin välein ja kipu alkoi olla tosi kova. Juuri ennen lääkärin tuloa kysyin vielä, ehtiikö epiduraali. Kätilö katsoi tilanteen ja auki oltiin 7cm joten vaihdettiin puudutus lennosta spinaaliin. Ah, se olikin oikein hyvä vaihtoehto ja auttoi ihan heti. Sen laiton jälkeen hetki lepoa ja eikä aikaakaan kun oli jo aika ponnistaa. 4min ponnistamisen jälkeen tyttö oli syntynyt. Selvisin muutamalla pienellä tikillä ja vauvalla oli kaikki hienosti. Ensimmäiset maidot hörpättiin heti ja kahvien ja pesujen jälkeen lähdettiin vierihoidossa osastolle. 

Meidät kotiutettiin jo 1vrk iässä ja emme enää voisi olla onnellisempia! Kirjoittelen lisää fiiliksiä myöhemmin, nyt palaan nauttimaan vauvakuplasta :)