Itsediagnoosi

Olen jo aiemmin kerskunut sillä, kuinka hyvä olen googlettamaan etenkin erilaisia sairauksia ja vaivoja. Torstaina on gynen käynti, jossa toivon mukaan myös ultrataan munasarjat. Koska olen valveutunut kansalainen, olen tietysti laatinut itselleni diagnoosin jo valmiiksi. Mitään suunnitelmaa minulla ei sen varalle ole, että lääkäritäti onkin eri mieltä. Ehkä aloitan tiukan väittelyn puolustaakseni omaa diagnoosiani tai sitten olen kiltti ja pidän suuni kiinni ja kiukuttelen sitten kotona (ja täällä).

Oma diagnoosini perustuu tarkkaan tutkimustietoon, tietysti. Tutkimukseni ensimmäinen osa on suoritettu tarkalla ja tieteellisellä menetelmällä nimeltään ovulaatiotesti. Nämä lääketieteen huippua edustavat pienet tikut ovat antaneet selon siihen, että ovulaatio tapahtuu normaalisti ja ajallaan. Viime kierrossa kaksi tasavahvaa viivaa testissä todistivat saman mitä kehon muut, lähinnä limasta pääteltävät oireet antoivat ymmärtää. Tässä kierrossa aloitin testaamisen jo eilen, vaikka ovulaatiopäivän pitäisi olla vasta kolmen päivän päästä. Haaleaa viivaa se eilen näytti kuten pitikin eli tieteellisen tutkimukseni tulokset näyttävät edelleen pitävän paikkaansa.

Diagnoosini toinen osa perustuu puolestaan olemassaolevan tutkimustiedon hyödyntämiseen. Lähdetietoni olen haravoinut googlesta, kuten jokaisen tutkijan kuuluukin. Lähdekritiikkiä olen harjoittanut hyvin maltillisesti. Oireiden perusteella olen päätynyt diagnosoimaan itselleni hormonivajetta kierron loppupuolella. Nyt jos olisin lääkäri, määräisin itselleni keltarauhashormonia loppukierron vajetta paikkaamaan.

Tutkimuksistani viisastuneena ehdotan avattavaksi itsepalvelulääkäriasemia, joista voisi jonkinlaisen automaatin avulla ensin diagnosoida itse itsensä ja sitten printata napista reseptin tai vaikkapa labralähetteen.

Tahatonta ennakointia

Viikonloppuna oli hurjasti menoa ja meininkiä ja toki myös älyttömän kivaa. Onnistuin olemaan autuaan ajattelematta lapsettomuutta ja muita murheita, ainakin lähes koko viikonlopun. Perjantaina olin juhlissa, joissa tapasin pitkästä aikaa paljon vanhoja tuttuja. Uusia vauvamasujakin oli, luonnollisesti. Illan paras hetki oli, kun toinen jo lapsia saanut kaveri kysyi toiselta naimisissa olevalta mutta lapsettomalta, että jokos teille on tulossa perheenlisäystä, niin tämä lapseton tokaisi siihen nasevasti, että ei niitä lapsia kuule kaikille niin vain tule kuin Manulle illallinen. Kysyjä luonnollisesti meni aika vaikeaksi ja minä siinä vieressä myhäilin ja ajattelin että olipa hyvin sanottu. Minultahan ei tätä kysymystä sen jälkeen edes kysytty ja sekös vasta oli helpotus.

Miehen kanssa on juteltu tästä, että mitä fiksua pitäisi vastata näihin vauvauteluihin. Viimeksi eräs kaveri uteli että koskas teille tulee lapsi ja siihen vastasin, että sellaista päivämäärää ei pysty kukaan sanomaan. Siitä jälkikäteen mies sanoi, että se oli hyvin vastattu. Pyrin kuitenkin aina vastaamaan lyhyesti ja jämäkästi, jotta vastaus ei jätä tulkinnanvaraa ja että se myös mielellään tyrehdyttää kaikkien lisäkysymysten tulvan. Harjoitus tekee mestarin, ainakin tässä asiassa.

Asiasta toiseen. Joka aamu seison silmät ristissä vaatehuoneessa ja pohdin, mitä laittaisin päälleni töihin. Vaatteita minulla on kyllä varsin paljon, mutta huomasin tässä että niistä varsin suuri osa on enemmän tai vähemmän löysiä tai muuten vain kaapumaisia. Joka aamu mielessäni ovat samat ajatukset: ei kai tästä nyt vain kukaan luule, että tämä on raskausvaate, näytänkö epäilyttävän isomahaiselta, kiinnittääkö tämä huomion väärään paikkaan? Olen onnistunut haalimaan ihan aidosti vahingossa hirmu läjän vauvamahalle sopivia vaatteita. Ja minkä ihmeen takia? Ei hajuakaan. Jos, siis JOS joskus sellainen vauvamaha sattuisi kasvamaan, ei vaatteista ainakaan tulisi mitään ongelmaa. Tosi kätevää.

Jos tahatonta löysien vaatteiden omistamista ei lasketa, mitään muuta vauvajuttua ei meidän kotitalouteen ole hankittuna. Eikä hankita. Jostain syystä minulla on sellainen tunne, että jos menen nyt ostamaan yhdenkin tutin tai potkarin tai minkä vaan, niin sitten meille ei ainakaan koskaan tule lasta. Oikein taistelemalla joudun kävelemään nopeutetuin askelin ohi tavaratalojen vauvaosastoista. Onneksi sentään muutamille läheisille olen saanut jotain pientä hankkia. En vain tähän hätään keksi mitään ihanampaa maailmassa, kuin pienen pienet tossut ja nutut ja kaikki. Huoh. Ehkä vielä joskus.

Vauvansängyn paikka

Prinsessa Madeleine on raskaana. Niinpä tietysti! Olin iloinen, kun ehdin päivää aikaisemmin avioon kuin Madde mutta siihen se ilo sitten jäikin. Madeleine on vanhempi kuin minä, hän tupakoi ja elää takuulla stressaavampaa elämää. Eli tämän valossa minun piti olla raskaana ensin! Mutta ei niin ei. Ehkäpä siellä on varoja käyttää yksityisiin hoitoihin toisin kuin täällä. Huoh.

Varasin ajan gynelle. Ei se yhden tai kahden tai viidenkymmenen kierron odottelu mitään auta. Aika on reilun parin viikon päästä. Katsotaan onko käynnistä mitään apua. Jostain syystä pelkään, ettei ole. Pyysin munasarjojen ultrausta ja varasin pitkän vastaanottoajan. En kuitenkaan päässyt sille gynelle, jolla olen ennen päässyt, sillä hänellä vapaa aika olisi ollut vasta, kun seuraavat menkat ovat jo päällä. Nyt vielä siis pitää lisäjännittää sitä, onko gyne mukava vai ei.

Tehtiin hieman huonekalujen siirtelyä ja makuuhuoneessa siirtyi muun muassa sänky. Lopputuloksena huoneen toiseen reunaan jäi tyhjää tilaa. Siinä miehelle sitten vitsailin, että katsos kun tuli tehtyä vauvansängylle paikka. Mies siinä hymyillen, että niinpä tuli. Samassa aloin ajatella, että jos meillä olisi tärpännyt ekoista kierroista, olisi siinä nyt se sänky ja siellä joku asukas. Mutta kun ei ole. Harmittaa taas niin vietävästi.

Tiputteluvuotoa kesti siis lopulta kp26:sta kp30:een saakka ja tänään aamulla aukesivat hanat kunnolla. Jotain hyvää tässä on siinä mielessä, että kierto on nyt asettunut jälleen tuohon 31 päivän pituuteen.

Kumma ihmiskeho

Kp 26 menossa ja tiputteluvuoto alkoi taas. Tosi tylsää. Jotain hyvää sentään kuitenkin; sain papan tulokset ja ne olivat puhtaat, ensimmäisen kerran moneen vuoteen! Hurraa! Aiemmin minulta on löytynyt solumuutoksia jotka olivat jossain vaiheessa jo sen laatuisia että minulta otettiin useampaan kertaan koepalojakin kohdunsuulta. Tuolloin myös tehtiin solumuutoksia aiheuttavan hpv-viruksen tyypitys ja se vielä sattui olemaan kaikkein aggressiivisinta laatua. Solumuutokset eivät kuitenkaan kehittyneet koskaan pahempaan suuntaan ja koepalojen sijaan tilanteen seuraamista on jatkettu papalla vuoden välein. Ja nyt ensimmäistä kertaa näyte oli puhdas! Miten helpottavaa. Jotakin siis tämäkin keho osaa tehdä oikein.

Kuukautisten tulo ei enää sureta juurikaan. Nyt on vieläpä pari sellaista menoa tulossa että olen vain iloinen, että voin hieman viiniä nauttimalla välttää kiusalliset lapsiutelut. 

Seuraavaksi pitäisi varata aika gynelle. Aion pyytää munasarjojen ultrausta ja heti perään tietysti lähetettä lapsettomuuspolille. Nyt vain mietin, pitäisikö odottaa vielä yksi kierto, niin oltaisiin varmaankin tarpeeksi lähellä tuota vuoden tuloksetonta lapsen yrittämistä jotta meidät polille - tai ainakin jonoon - huolittaisiin. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla käynti houkuttaisi kovasti, mutta rahatilanne ei salli sen vaihtoehdon valitsemista.

Tiputteluvuodon kaverina alkavat yleensä myös menkkakivut, niin myös nyt. Menkkakivuthan johtuvat siitä, että kohdun lihakset alkavat supistella puristaakseen turvonneen limakalvon ulos. Miten sitten tiputtelupäivinäkin on kipua, vaikka juuri mitään ei tule ulos? Niinkö ovat surkeat mokomat lihakset, että vasta muutaman päivän supistelulla saadaan jotain puristettua pihalle? Tuntuu oudolta. Täysin käsittämätön on ihmiskeho.

Mihin usko loppuu?

Tässä kierrossa on ollut tosi hyvä ja seesteinen olo. Toki selaan vanhaan tuttuun tapaani blogeja ja nettiä taukoamatta, tutkin vaunumalleja ja suunnittelen lastenhuoneen sisustusta mutta katkeruus on alkanut hellittää. Oman lapsen kaipuu ei ole piiruakaan vähentynyt eikä taival tunnu helpottuneen, mutta jokin pieni toivon kipinä kytee koko ajan jossakin. Se tuntui välillä olevan tosi hukassa. 

Olen jo mielessäni jäsentänyt asioita lapsettomuushoitoihin saakka. Ehkä tietoisuuden lisäännyttyä olen alkanut pitää lapsettomuustutkimuksia ja -hoitoja varsin luonnollisena asiana. Aiemmin ehkä pelkäsin lapsettomuutta ja sen käsittelemistä, hoitoon hakeutumista, hoitoja, epäonnistumista. Nyt olen antanut itselleni anteeksi. En enää ajattele, että olen epäonnistunut. Uskon, että aika on tehnyt tehtävänsä. Vielä pari kuukautta sitten en olisi pystynyt kasaamaan ajatuksiani kokoon tällä tavalla. 

Usko on kuitenkin loppunut yhdessä asiassa lähes kokonaan. Luonnolliseen raskautumiseen en jostain syystä enää usko juuri lainkaan. Tämän uskon puuttuessa olen korvannut ajatusmaailmani uudella. Uudessa ajatusmaailmassani meitä voi joku auttaa. Minun uudessa totuudessani raskaaksi tullaan lääketieteen avustuksella. Ja siihen minä uskon. Uskon kovasti. Se on nyt minun totuuteni, kantava voimavarani. 

Paluu arkeen

Loma on ohi ja paluu arkeen koittanut. Loma oli toiminnantäyteinen mutta mukava, tosin se vierähti niin kovin äkkiä! Loma alkoi kauempana asuvien sukulaisten ja kavereiden luona vieraillessa ja jatkui automatkalla Ruotsiin. Loppuloma vietettiin sitten aurinkoisessa ja lämpimässä Budapestissä, joka muuten oli aivan mielettömän upea paikka. Käveltyä tuli kilometritolkulla ja kaikesta ihanasta ruuasta ja juomasta on seurauksena armottomasti puristavat työvaatteet mutta ei se mitään. Pelkäsin arkeen ja työhön paluuta ja sen mukanaan tuomaa masennusta, mutta ainakin vielä tuntuu ihan mukavalta. Loman hyvät muistot ovat mielessä edelleen. Tarkempi Budapest-matkaraportti seuraa perässä myöhemmin.

Loman loppumisen bonuksena onnistuin saamaan eilen ovistestiinkin kaksi vahvaa viivaa, mikä oli mukava yllätys sekin, en nimittäin tuota yhtä ainutta testiä lukuunottamatta ole niitä tehnyt nyt pariin kuukauteen. Tänään kävin myös papassa, jonka tuloksia odotellaan kolmisen viikkoa. Kun saan tulokset, pääsen gynekologille ja sieltä toiveena tietysti olisi jo saada lähete lapsettomuuspolille. Liekö toiveajattelua mutta ainakin tuntuu että jokin pieni valonpilkahdus voisi tunnelin päässä näkyä.

Kaiken kaikkiaan mieliala on ollut yllättävän positiivinen ja hyvä. Siitäkin huolimatta, että loman aikana korviin kantautui taas uusia vauvauutisia lähipiiristä ja ahdistavan tasoista kyselyä "koskas teille nyt tulee niitä lapsia" olen saanut kuulla enemmän kuin on tarpeeksi.

Loman loppumisen seurauksena alkaa joka vuosi elämäntaparemontti. Koin lomalla lähes velvollisuudekseni nauttia elämästä siten, kuin sellaisen ihmisen, joka ei ole raskaana, on mahdollista. Käytännössä siis juomalla melko kiitettävän määrän olutta ja muita virvokkeita, syömällä kaikkea mahdollista epäterveellistä ja herkullista ja ilman huolta huomisesta. Nyt olo on tietysti melko turvonnut ja jääkaappi on jo täytetty joka syksyiseen tapaan rahkalla ja raejuustolla. Seuraavana ohjelmassa on nousu kesän rapakunnosta takaisin jumppahirmuasteelle. Katsotaan nyt, kauanko tätä innostusta kestää. 

Vippaskonstit käyttöön

Kp28 ja edelleen vain tiputtelua, hanat eivät siis ole auenneet. Voisivat jo aueta ettei mene koko loma ihan pilalle. Mutta kylläpä on ihanaa että huomisen työpäivän jälkeen on kaksi viikkoa lomaa ja reissuilua. Vaikka jostain syystä mieli on ollut nyt aika maassa alkaa se lomafiilis pikkuhiljaa nostamaan päätään. Pelkäsin jo että meneekö koko loma masenteluun ja osaanko yhtään nauttia reissuista kun kaikki vaan harmitti päivästä toiseen. Mieli ei vieläkään ole oksalla ylimmällä mutta ehkä pahin hormonimyrsky alkaa olla takanapäin.

Koska edelleenkin haluan painottaa, miten hirmu taitava olen käyttämään Googlea, tein taas onnistuneiden nettiselausten perusteella uuden hankinnan. Marssin luontaistuotekauppaan ja ostin purkillisen Gelee Royalea. Kyseessä on siis kuningatarhyytelö, tosin tabletteina, jonka pitäisi auttaa kaikkiin maailman vaivoihin. No ei sentään. Ideana siis on hyödyntää mehiläisten erikoista ravintoa, jolla tavallisesta mehiläisestä kasvaa mehiläiskuningatar eli toisin sanoen mieletön supersynnyttäjä. Vau. Tässä suosikkini listatuista Gelee Royalen hyödyistä: parantaa hedelmöityskykyä, nuorentaa soluja, lisää ihon luonnollista sävyä ja helpottaa huolestuneisuutta ja pahantuulisuutta. Siispä täydellinen troppi! Katsotaan miten käy. Mitään todettuja haittavaikutuksia ei ole. Hyvä asia sekin.