Vaunut Saksasta

Koska vaunut vihdoin saapuivat eilen, kokosin tähän nyt koko tarinan, miten vaunujen hankinta meillä meni ja miten päädyimme tilaamaan ne Saksasta.

Vaunuhankinnan aloitin tutkimalla eri vaunumerkkejä ja -malleja netistä. Lueskelin ihmisten kokemuksia ja selailin kuvia. Tutkin myös käytettyjen vaunujen tarjontaa. Jo varhaisessa vaiheessa päätin, että niin sanottuja halpisvaunuja en missään nimessä halua vaan vaunuihin ollaan valmiita satsaamaan enemmänkin rahaa, kunhan ne ovat hyvät. Melko nopeasti listalle karsiutui muutama merkki, joista valinta luultavasti tehtäisiin. Lopulliselle listalle jäivät Emmaljungat, Hartanit, Teutoniat ja Gessleinit. Saksalaisista vaunuista olin kuullut tuttavilta paljon hyvää, samoin Emmaljungista. Moni vannoi myös Bugaboon ja Brion nimeen, mutta näistä kummankaan muotoilu ei viehätä silmääni. Kaipasin selkeästi jotain hieman perinteisempää.

Seuraavana pohdin listaa ominaisuuksista, joita vaunuilta ehdottomasti haluan. Listan kärkeen nousivat heittoaisa, riittävästi säätyvä työntöaisan korkeus meille eripituisille työntäjille sekä mahdollisuus käyttää sekä kääntyviä että kiinteitä etupyöriä. Kolmipyöräisiä vaunuja en halunnut. Myös kova kantokoppa alkoi houkuttaa enemmän kuin pehmeä. Käytännön syistä aloin kallistumaan sellaiseen vaunuversioon, jossa kantokoppa lepää ratasosan päällä. Näin jää vähemmän varastoitavaa tavaraa. Tässä kohden Emmaljungat putosivat pois pelistä, sillä niissä koppaosa näytti ainakin uusissa malleissa olevan aina erikseen ja ratasosa erikseen. Hartanit tipahtivat vaihtoehdoista pois, koska niihin ei saanut vaihdettavaa etuakselia. Käytännössä siis jos halusi kääntyvät etupyörät, oli vaunut otettava niillä ja pelkäsin niiden käytettävyyttä sohjoisessa lumikelissä, etupyörät kun olivat selkeästi aika pienet. Teutoniassa tilanne taisi olla sama. Tästä siis voi päätellä, että lopulta listalle jäivät ainoastaan Gessleinit. Tutkin niiden valikoimaa tarkoin ja totesin F6- ja F10 -mallien vastaavan käytännössä kaikkiin toiveisiini. F10-mallia ei Suomessa saatavilla tainnut ollakaan mutta F6-mallia lähdimme tutkimaan livenä paikalliseen lastentarvikemyymälään. Vaunut tuntuivat oikein ketteriltä, sopivan kompakteilta mutta jämäkkärunkoisilta ja olivat kivan näköisetkin. Saimme selville, että runkoon saa adapterin monelle eri turvakaukalolle ja onpa vaunuissa säätöjäkin jos mihin tarpeeseen. Mies oli samaa mieltä, nämähän ne ovat, ehdottomasti. Muita ei sen koommin sitten käytykään katsomassa.

Liike teki meille vaunuista tarjouksen: 1090 euroa sisältäen kovan kantokopan ja vaihdettavan etuakselin eli siis sekä kiinteät isot että kääntyvät pyörät. Hinta tuntui tietysti auttamattoman kovalta, joskin olin varautunut, että vaunut kyllä maksavat liki nelinumeroisen summan. Lähdimme kotiin tarjouksen kanssa pohtimaan asiaa.

Jo aiemmin olin lueskellut keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia vaunujen tilaamisesta ulkomailta. Saksasta oli moni tilannut menopelinsä ja nopeasti joukosta erottui muutama käytetyin verkkokauppa. Ihmisten kokemukset keskittyivät lähinnä näihin kolmeen: babyparadies-shop.de, pingpong-online.de ja babyonlineshop.de. Kahden ensimmäisen osalta kokemukset jakautuivat hyviin ja huonoihin. Lähinnä ongelmia olivat aiheuttaneet pitkiksi venyneet toimitusajat. Toki osa kertoi saaneensa tavarat hyvinkin nopeasti ja ilman ongelmia. Kommenttien suhteen tasalaatuisimmaksi havaitsin viimeisen, eli babyonlineshop.de:n. Lopulta päädyin tilaamaan vaunut sieltä. Haasteen aiheutti se, että kyseinen nettisivu palvelee vain saksaksi. Itse en sanaakaan saksaa ole koskaan lukenut, joten Google translatorin avustuksella onnistuin selvittämään tarpeelliset asiat. Tein muutamana päivänä koeostoksia siten, että klikkailin ostoskoriin haluamani vaunut ja lopetin surffailun siihen. Kun todellinen tilauspäivä koitti, tiesin jo tarkalleen, mistä klikkailla ja mitä kohtia rastittaa.

Vaunuihin valittiin ensin rungon väri. Vaihtoehtoja olivat musta, valkoinen ja hopea. Me päädyimme mustaan. Seuraavaksi valittiin sopiva kantokoppa. Valintamme osui kovaan koppaan, sillä se tuntui liikkeessä aika paljon tukevammalta, joskaan ei kovin paljoa painavammalta silti. Seuraavaksi piti valita verhoilujen väri. Värivaihtoehtoja on Saksasta tilatessa vähän enemmän kuin Suomessa. Tässä otin avuksi valmistajan omat nettisivut, sillä verkkokaupan värivalitsin ei erikseen kertonut, onko verhoilumateriaali kangasta vai keinonahkaa. Olimme päättäneet valita nimenomaan keinonahkaisen version ja valmistajan sivuilta eri värikoodeille löytyi myös tieto materiaalista. Tarkennuksena mainittakoon, että ratasosa on kangasta, keinonahkaa ovat kuomu ja koppa. Värinvalinnassa halusimme huomioida, että vaunujen jälleenmyyntiarvo säilyy eli että väri ei ole mikään luotaantyöntävän kirkas tai mielipiteitä jakavan kirjava. Halusimme myös, että ratasosan pohja on tumma, etteivät pienet kurajalat heti sotke istuinosaa kamalan näköiseksi. Lisäksi halusimme välttää kokomustaa tai muutoin täysin tummaa väritystä. Valintamme osui siis musta-valko-harmaaseen, joka mielestämme oli sopivan neutraali mutta tyylikäs vaihtoehto.

Lopuksi vaunuihin sai klikkailla mukaan lisävarusteet. Olennaisin valinta oli tietysti vaihdettava etuakseli. Tämän lisäksi päädyin klikkaamaan mukaan sävyyn sopivan hoitolaukun sekä hyttyssuojan. Koko paketille kertyi lopulta hintaa 870 euroa. Mielestäni ihan tuntuva säästö ottaen huomioon, että liikkestä saamamme tarjouksen päälle olisi tullut vielä hoitolaukun ja hyttyssuojan hankinta.

Kun tilaus rekisteröidään verkkokauppaan, tekee verkkokauppa katevarauksen luottokortilta. Nykykäytännön mukaan katevaraus purkautuu automaattisesti parin viikon kuluessa eli sama raha näkyy parissa viikossa ikäänkuin vapautuneen takaisin. Babyonlineshopin toimitusehtojen mukaan varsinainen veloitus luottokortilta tapahtuu vasta, kun tavara lähtee Saksasta kohti Suomea. Näin ollen on syytä varmistaa, että kortilla löytyy katetta myös sitten, kun veloitus todella lähtee. Toimitusajaksi kauppa kertoo noin neljä viikkoa ja ainakin meidän kohdallamme se piti aika tarkalleen paikkaansa. Tein tilauksen 26.1.2015 ja 16.2.2015 oli summa veloittunut kortilta ja tavara lähtenyt matkaan. Kaksi päivää myöhemmin vaunut olivat haettavissa lähimmästä postista.

Tilaus on mahdollista maksaa tilisiirrolla, Paypalilla tai luottokortilla. Suosittelen joko Paypalin tai luottokortin käyttämistä, sillä mahdollisissa ongelmatilanteissa asiaa on helpompi setviä suoraan oman luottokorttiyhtiön kanssa.

Tokihan tilanne on se, että takuuasioiden selvittely voi olla työläämpää, mutta samanlailla näissä vaunuissa on takuu kuin Suomesta ostetuissakin. Nettifoorumien mukaan kyseinen verkkokauppa vastaa kyllä sähköpostitiedusteluihin ja tarvittaessa auttaa jos ongelmia tulee.

Meillä siis toimitusaika piti paikkaansa ja kaikki sujui mutkitta. Kaikki tavarat oli pakattu siististi samaan pahvilaatikkoon ja vaunut sai kasaan hetkessä. Käytännössä itse ei tarvinnut kuin kiinnittää pyörät paikoilleen ja nostaa ratasosa kiinni runkoon. Kaikki tarvikkeet oli pakattu kätevästi samaan laatikkoon ja löytyipä paketista erillinen sadesuojakin, jota en ollut erikseen tilannut mutta se ilmeisesti kuului vaunupakettiin.

Ja tässä ne nyt ovat!

Kuvassa koppa ja aisa ovat ikäänkuin väärään suuntaan, kun testailin käytännössä, miten kätevästi eri osat pyörähtävät toiseen suuntaan. Todellisuudessahan nuo kääntyvät pyörät tulevat eteen. Heittoaisa on helppokäyttöinen, samoin käsijarru. Myös ratasosan irrotus ja rungon kasaus onnistuivat tosi näppärästi. Nuo kääntyvät pyörät saa myös nopeasti napsautettua lukkoon, jolloin ne lukittuvat suoraan. Hoitolaukku on samaa sävyä ja kangasta kuin vaunuissa ja oli muutenkin hyvän oloinen. Hoitolaukun sisällä oli termospussi tuttipullolle, irrotettava tarviketasku ja hoitoalusta.

Summa summarum:
Suosittelen siis oman kokemukseni perusteella vaunujen tilaamista Saksasta.

[29+2]

Väsynyt odottaja

Juuri kun hetki sitten pääsin kehumasta hyviä uniani ja virkeitä aamujani, on väsymys löytänyt tiensä nyt tännekin. Syynä ovat selkeästi heikentyneet yöunet ja päälle hiipivä pieni stressi. Tiedän, että minun ei tarvitsisi stressata työasioita, sillä en suinkaan työskentele yksin ja että kouluasiatkin varmasti järjestyvät niin silti aina välillä luon turhia paineita tekemättömistä hommista. Joita muuten ei edes ole erityisen paljoa.

Nukahdan illalla suhteellisen helposti mutta yöllä onkin haastavampaa saada unen päästä uudelleen kiinni, kun on herännyt vaikkapa vessaan. Tänään aamulla olisin saanut nukkua hieman pidempään, mutta klo 6:20 heräsin naapurin koirien haukuntaan ja siinä olivatkin sitten ne unet. Sama tauoton haukunta kuului koko aamun aina siihen saakka, kun lähdin töihin yhdeksän aikaan. Että se siitä rentouttavasta ja kiireettömästä aamusta. Ja tuo haukunta kuuluu aivan selkeästi meille vaikka menisin toiseen reunaan asuntoa ja laittaisin vielä välistä kaikki ovet kiinni. Nyt siis otan stressiä siitäkin, että miten saisin naapureille fiksusti sanottua, että asialle pitää tehdä jotain. Ajattelen jo kauhulla, miten herään ennen kukonlaulua äitiyslomalla silmät ristissä ja kuuntelen tuntikaupalla haukuntaa vaikka tarve olisi levätä. Huoh. Ongelmaa edesauttaa tilanne, että asumme pienessä taloyhtiössä, jossa ei ole varsinaisesti nyt isännöitsijää ja jonka hallituksessa istuu kyseinen naapurin rouva. Ainoa konsti on siis koittaa puhua heille suoraan mutta ainakin tähän saakka kuullut "emme me enää päästä koiria ulos myöhään" -lupaukset ovat olleet katteettomia. Miehen kanssa ollaan mietitty kirjeen kirjoittamista heille, mutta jotenkin tuntuu niin selkärangattomalta toimia niin.

Selkäkipu on taas vähän helpottanut onneksi ja eilen sain kuntosalilla tehtyä taas kunnon treenit. Se tuntui niin energisoivalta että ehkä pyrin nyt käymään salilla vähän useammin.

Sanovat, että raskaus on syystäkin nimeltään raskaus. Ymmärrän pointin, onhan monella harmittavan paljon vaivoja kärsittävänään. Kärsijäksi en itseäni osaa ajatella, ennemminkin olen kyllä päässyt suhteettoman helpolla. Mutta toinen termi, odotus, sen allekirjoitan kyllä myös omalta osaltani. Eivät siis suotta kutsu tätä odotukseksi. Ensisijaisesti odotetaan vauvaa syntyväksi. Raskauden alussa odotetaan ultraa, odotetaan ensimmäisten potkujen tuntumista, odotetaan että masu kasvaa, odotetaan 12. viikkoa ja puoliväliä. Nyt loppuraskaudessa odotus vain jatkuu. Odotetaan äitiysloman alkua, odotetaan perhevalmennusta, odotetaan äitiyspakkausta, odotetaan sokerirasituksen tuloksia. Mutta juuri nyt, juuri nyt odotan vaunuja saapuvaksi! Vaunut on tilattu Saksasta ja koska veloitus on vihdoin lähtenyt luottokortiltani, tiedän vaunujen lähteneen nyt matkaan. Muutamassa päivässä niiden pitäisi olla täällä. Teen vaunuista ja niiden tilaamisesta oman postauksensa, kunhan saan kärryt livenä eteeni ja kuvattavaksi. Miehelle uhosin, että kotiin ehtii muodostua urat lattiaan, kun kärryttelen tässä pari kuukautta ympäri asuntoa.

Nyt muuten ollaan jo kolmannellakymmenennellä raskausviikolla!

[29+0]

Masupallo

Kolmas raskauskolmannes on täällä! Tai riippuen mistä katsoo, toisaalla sen sanotaan alkavan viikosta 28, toisaalla taas viikosta 29. Huojentavaa on tieto, että lapsella olisi nyt syntyessään 90% todennäköisyys selvitä. Onneksi pikkuinen viihtyy masussa vielä hyvin, toivottavasti vielä pitkään.

Olo on erityisen hyvä kun olen pyhittänyt kunnon yöunet joka yölle. Nukkumaan menen viimeistään kymmeneltä ja seitsemältä olen jo pirteä. Ehkä otin aika kirjaimellisesti neuvolasta saadun vinkin: varastoon ei voi levätä mutta univelkaa voi kerryttää. 

Josko nyt tännekin vihdoin laittaisin vähän kuvaa masusta. 

Pallo kasvaa ihan silmissä. Onhan sitä painoakin tullut jo kymmenen kiloa joten ihmekös tuo. Ps. Nuo H&M:n mama-nahkahousut ovat suosikkini!

[28+1]

Hoitopöytä saapui taloon

Alunperin olin suunnitellut, ettei meille hankita erillistä hoitopöytää. Olin lukenut satoja kokemuksia siitä, että vaippa tulee vaihdettua milloin missäkin ja että käyttämättä jää koko pöytä. No, aloin visioimaan mahdollisia vaipanvaihtopaikkoja ja kun totesin, että vaihtoehdot ovat sohva, sänky ja lattia, alkoi selkäkolotuksen lomassa hoitopöytä tuntua sittenkin ihan viisaalta ratkaisulta. Eilen kotiutui siis Ikeasta Stuva-hoitopöytä neljällä laatikolla. Pöytä muokkautuu työpöydäksi myöhemmin ja siksi päädyimme juuri tähän vaihtoehtoon. Tykkään ajatuksesta, että myös vauva-ajan jälkeen kalusteella on funktio. Kokoaminen on meillä minun hommaani ja parissa tunnissa tämäkin oli valmis. Asennusenergiaa sain Domino-kekseistä, joita nyt söin ilolla kun sokerirasitustestin tuloksetkin olivat hyvät.

Tältä se nyt näyttää. Ikean hoitoalusta oli jotenkin surkea joten sen kävin hakemassa erikseen lastentarvikeliikkeestä. Mielestäni on kiva, että vaipat ja muut tarvikkeet saa kätevästi saataville yhteen paikkaan. 

Muuten raskaus etenee tasaisella tahdilla. Vauveli on tosi kova potkimaan ja neuvolassakin kiusattiin neuvolantätiä kääntyilemällä ja laittamalla hanttiin sekä sf-mitan ottamista että doppleria. Vauva kasvaa sopivaa tahtia ja onpa vyötärönympäryskin ylittänyt maagisen metrin rajan. Olo on pääosin oikein hyvä, joskin tahtia on saanut hidastaa jo tuntuvasti. Kävellessä hengästyy tosi helposti ja reippaassa vauhdissa supistaa, ei kipeästi onneksi. Selkä on vähän alkanut vaivaamaan ja öisin kiusaavat krampit ja suonenvedot. Pitää muistaessa hakea lisämagnesiumia apteekista, kun ei tuo Multivitan määrä taida olla tarpeeksi.

Aikaani olen kuluttanut töiden lisäksi alkaneiden opiskelujen parissa ja onpa tuo käsityöintokin taas löytynyt. Parit pikkusukat on jo valmiina, nyt pohdin uusia ideoita puikoille vietäväksi. 

Äitiyslomaan on enää 7 viikkoa! Aika hurjaa.

[27+5]

Mitä tapahtuu ajatusmaailmalle

Mitään järin kummallista ei raskauden etenemisen suhteen tapahdu joten nyt voisi olla hyvä aika koostaa ajatuksia kasaan. Koko elämä ja sitä myöden ajatusmaailma on kääntynyt niin totaalisesti ympäri viimeisen puolen vuoden aikana, että moni ajatus on muuttunut oikeastaan päinvastaiseksi.

Rahanmeno

Vielä viime vuonna laadin laskelmia hikikarpalot otsalla siitä, paljonko lapsettomuushoidot tulevat maksamaan. Oli päätetty, että kaikki oljenkorret kokeillaan, maksoi mitä maksoi. Silti tulevien hoitojaksojen lääkelaskut hirvittivät jo valmiiksi. Nyt rahanmeno on siirtynyt hankintoihin tulevalle vauvalle. Toki hankinnoissa raha on enemmän pysyvässä olomuodossa kuin esimerkiksi lääkkeessä, jonka lopullisesta hyödystä ei ole takeita. Mutta on oma asennoituminen muuttunut muutenkin. Rahanmeno ei ahdista eikä rahasta ole enää samalla lailla stressiä, vaikka taloustilanne ei muutoin olennaisesti olekaan muuttunut. Vauvanvaatteita ostaa ilolla, lääkeruiskuja ei niinkään.

Urasuunnittelu

Ennen raskautta työ ja urasuunnittelu näyttelivät elämässäni merkittävää roolia, jopa pääosaa. Rakensin lähes kaikki suunnitelmat sitä silmälläpitäen, mikä vaikutus niillä olisi tulevan urakehitykseni kannalta. Tein harkittuja ja tietoisia valintoja ja pyrin suunnittelemaan tulevaisuutta mahdollisimman pitkälle. Nyt työtilanteeni on täysin avoin kirja. Työsuhteeni loppuu äitiyslomani aikana eikä minulla ole mitään aavistustakaan mitä sitten tapahtuu. Aiemmin se olisi stressannut minut varmaan hengiltä, nyt en oikeastaan edes mieti asiaa. Aion miettiä tilannettani ja suunnitelmia vasta sitten, kun olen valmis palaamaan takaisin töihin. Taloudellinen tilanne saattaa pakottaa minut siihen aiemmin kuin ehkä nyt ajattelen, mutta se olkoon sen ajan murhe. Laskelmoivasta työnarkomaanista on tullut hetkessä eläjä.

Vapaa-aika

Tammikuussa ryhtiliike ja kalenteri täyteen erilaisia harrastuksia. Viime vuosina olen sortunut tähän niin monelle tuttuun kaavaan. Todellisuudessa se johtui monesti siitä, että elämässä vallitsevaa tyhjää koloa piti vain tilkitä jollakin. Tämän lisäksi kiersin kaikki mahdolliset kinkerit ja kissanristiäiset, olihan sosiaalista verkostoa pidettävä yllä. Nyt olen aloittant sen ihan oikean pesänrakennuksen. Lueskelen sohvan nurkassa ja menen aikaisin nukkumaan. Toki voin käydä kuntosalilla tai uimassa, mutta kotiin pitää päästä ajoissa. Bilehileestä on tullut kotihiiri.

Shoppailu ja ulkonäkö

Olen aina rakastanut shoppailua. Ostan mielelläni uusia vaatteita ja asusteita sekä kulutan aikaani kaupoissa kiertelemällä. Nyt tietysti katse hakeutuu lastenvaatteisiin enkä enää niinkään kiinnitä huomiota tarjolla oleviin muotivaatteisiin. Lopetin myös Trendin tilaamisen, sillä en enää jaksa kiinnostua muodin viimeisimmistä käänteistä. Shoppailen verkkokaupasta uusia verkkareita, joilla on kiva olla sitten vauvan kanssa kotona. Hei hetkinen ja haloo. Tämä huolestuttaa jo itseänikin. Tietysti nyt tilanne on se, että voin pukeutua vain niihin muutamiin mammavaatteisiin joita omistan, mutta ei kai tässä nyt vaan ole tapahtumassa se kaikkein pahin? Nimittäin se, että minusta tulee kotiäidin irvikuva! Se on aina ollut kamalin pelkoni. Se, että lakkaan välittämästä. Se, että lakkaan meikkaamasta ja laittamasta tukkaani. Se, että alan pukeutumaan mukavuus edellä. Se, että unohdan itseni. Ja samalla myös mieheni, hänhän se on joka minua katselee. Se, että repsahdan ja rupsahdan! Apua! Nyt ei enää yhtään verkkareita kaappiin.

Haaveilu

Ennen haaveilin lomasta kaukomailla. Uudesta merkkilaukusta. Menestyksestä. Uudesta sisustuksesta. Luin Mondoa, selasin muotiblogeja. Nyt luen Avotakkaa, Kaksplussaa ja luen mammablogeja. Haaveilen aurinkoisesta kesäpäivästä omalla pihalla vauvan kanssa, rauhallisista vaunulenkeistä mummolaan, onnistuneista ristiäisistä. Minne ovat kadonneet ajatusteni valkoiset hiekkarannat ja valloittamattomat paratiisisaaret?

Kuva vuoden 2012 toteutuneelta kaukomatkalta

Suuri elämänmuutos muuttaa ajattelua, se on selvää. Mitä jos se muuttaa minua ihmisenä? Onko se hyvä asia? Mistä tietää jos muuttuu liikaa? Miten löytyy tasapaino? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät varmasti paljon myöhemmin. Nyt voin vain oppia hyväksymään muutoksen. Eihän minusta kuitenkaan tunnu pahalta. Ei lainkaan, päinvastoin.

[24+6]

Potkuttelua ja Kela-kaavakkeita

Täällä voidaan edelleen tasaisen paksusti. Kasvava maha aiheuttaa päivä päivältä enemmän ihmettelyä, milloin kotona, milloin töissä. Mies hämmästelee, että onpa se kasvanut. Itse hämmästelen, minne napa on kadonnut. Työkaverit ihmettelevät, onpa siitä tullut suuri. Neuvolassakin tuli taas käytyä ja nyt otettiin ensimmäistä kertaa sf-mitta. 19 cm eli vähän käyrän yläpuolelle mutta ihan normaali lukema muutoin kait. Enpä siis kummemmin ole huolestunut kertyneistä kiloista tai massiivisesta pallomahasta.

Vauveli on melko kova potkimaan ja hyvä niin. Toisaalta kun koittaa se päivä, että potkuttelua on vähemmän, sitä vaistomaisesti tarkkailee tilannetta ja pohtii, että missä potkut. Todennäköisesti ipana takoo istukkaa noina päivinä ja siksi en sitä juuri tunne. Tuntuvat potkut havaitsen hyvin mahan reunoilla eli kun vauva osuu oikeaan kohtaan. Silti sitä odottaa joka päivä, että edes joku kunnon osuma tuntuisi. Nyt ei ole pariin päivään tuntunut, mutta jotakin pienempää kyllä, että siellä se edelleen on, joskin varmaan kääntyneenä toiseen asentoon.

Neuvolasta sain raskaustodistuksen ja nyt on Kela-hakemukset täytelty. Samassa tuli tilattua myös äitiyspakkaus. Tulipa anottua äitiysloma töistäkin ja otettua vauvavakuutus. Otinpa samassa itsellenikin sairaskuluvakuutuksen, jotta on sitten koko perhe yhtä lailla turvattu. Tuntuu jotenkin niin kummalliselta ajatella, että jo 27.3. alkaa äitiysloma. Tuntui tosi kummalliselta kirjoittaa se ylös kalenteriin. Tosiaan, enää reilut pari kuukautta. Tää aika menee niin nopeasti! Vastahan mä pitelin tärisevissä käsissäni sitä tikkua, jossa oli kaksi viivaa...

[23+6]

Uusi vuosi = vauvavuosi <3

Tänä vuonna meille tulee vauva! En uskonut tämän vuoden koskaan koittavan ja tässä sitä ollaan. Enää vajaa 3 kuukautta äitiysloman alkuun ja suunnilleen 4 kuukauden kuluttua meitä on kolme. Ihan uskomatonta edelleen. Kaiken kaikkiaan tämä raskaus on ollut helppo ja olenkin miettinyt paljon, miksi olen päässyt niin vähillä vaivoilla. Ehkä koettelemus ainakin henkisellä puolella oli ennen plussaa sen verran rankka että nyt on aika nauttia. Ihastelen joka päivä vauvan potkuja (myös juuri nyt pieni möyrii ja potkuttelee kovasti) ja silittelen masua herkeämättä. Ihailen masua myös peilistä monta kertaa päivässä ja joka kerta ajattelen: nyt tämä on totta!

Jouluna herkuttelin aivan surutta ja olenkin jo vähän pelännyt torstaista neuvolaa ja lukemaa, jota vaaka mahtaa näyttää. No, eikös vuoden alkuun kuulu aina se kuuluisa ryhtiliike ja uusi elämä terveellisine tapoineen? Aloitan sen ihan heti kunhan saan loputkin namit kaapeista tuhottua :D

Olen tehnyt alennusmyynneistä anopin avustuksella kivoja hankintoja vauvalle. Myös pari mammavaatetta löytyi omaan kaappiin. Ehkä paras löytö oli 15 eurolla tämä Mamalicious pitkä huppari joka on tosi pehmeä ja leggingsien kanssa supermukava mamma-asu. 

Vauvalle ostin muutaman ihanan asun:

En kestä kun nää on niiiiin söpöjä!

Aurinkoista alkanutta vuotta kaikille!

[22+6]