Ollapa vain ihan tavallinen

Menneisyydessä ei pidä elää, vanhoja ei kannata liiaksi muistella eikä tehtyjä tai tekemättömiä asioita voivotella. Tulevaisuudessa ei ole sen parempi elää. Huomaan yhä useammin eläväni jossakin haavemaailmassa. Ajattelen jatkuvasti että sitten kun minulla on sitä ja tätä niin voin tehdä niin ja näin. On niin kovin vaikeaa elää tässä ja nyt. Oman lapsen kaipuu on niin kova että haavemaailmasta on mahdotonta pudottautua takaisin tähän hetkeen.

Törmäsin tänään varsin osuvaan kirjoitukseen, jossa on kyse tavallisuudesta. Kuljeskellessani kaupungilla ja seuratessani ihmisiä ympärilläni kiinnitän erityisesti huomioita äiteihin ja isiin lapsineen. Tarkkailen heidän tekemisiään ja sanomisiaan ja samalla mietin mielessäni mitä ehdottomasti tekisin tai sanoisin samassa tilanteessa. Usein tulee mietittyä että jonkin asian voisi hoitaa paremmin tai mallikkaammin. Ajattelen myös typeränä, kuinka minusta tulisi niin loistava ja mahtava äiti ja kasvattaja. Oikeasti haluaisin olla ihan tavallinen äiti. Haluaisin kompastua kaikkiin samoihin asioihin kuin muutkin äidit, olla väsynyt, potea huonoa omaatuntoa valmisruokien käytöstä tai sekasotkusta kotona, menettää hermoni kiukuttelevaan lapseen, jättää lelut korjaamatta ja tukan kampaamatta. Minulla on jo tavallinen mies ja tavallinen koti, tavallinen työ ja tavallinen avioliitto, tavallinen suku ja tavalliset ystävät ja harrastukset. Ja kaikki se on niin tavattoman ihanaa, ihan juuri siksi.

Nyt pidän kovasti peukkuja ettei tämän kierron otollisimmat päivät jääneet tulehdusvaivojen jalkoihin. Ovistestejä en uskaltanut edes tehdä sillä pelkään oviksen valuneen tällä kertaa ohi. Nyt on meneillään kp 17 ja limatilanne kertoo mahdollisen ovulaation pyyhkäisseen ohi jo ehkä muutama päivä sitten. Kovin vahvaa uskoa tärppiin ei siis ole, sillä lapsentekoharjoitteisiin päästiin vasta sunnuntaina.

P.S. Tavallisena rouvana on edelleen tosi mukavaa :)

Avioelämää parhaimmillaan

Ensinnäkin kiitos kaikille onnittelijoille. Aviossa on edelleen ihanaa ja mukavaa. Häistä on tosi hyvä mieli ja ihanat muistot. Valokuvia vielä odotellaan.

Häämatkaan ei nyt ollut varaa sillä olimme viime talvena 3 viikon matkalla Aasiassa. Päätimme häämatkan sijaan viime viikolla ottaa nopean kotimaan matkan kesälomaohjelmaksi. Huristimme autolla Kaakkois-Suomen rannikolle ja yövyimme yhden yön hotellissa Porvoossa. Ihastuttavalla minilomalla näin itselleni täysin uusia ihania paikkoja ja nautin olostani. Porvoon vanhassa kaupungissa tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Varsinkin suhteemme alkuaikoina teimme muutamia tällaisia minilomia eri puolille Suomea ja mukavat muistot niistä tulvivat mieleen kun kävelimme yhdessä pitkin katuja ja kujia. Jospa seuraavalla minilomalla meitä olisikin jo kolme.

Avioliiton ensimmäinen vastamäki koettiin viikonloppuna. Tai lähinnä kyse oli enemmänkin kuopasta kuin varsinaisesta mäestä, sillä koko juttu edelleen naurattaa kovin. Olin ystävieni kanssa ulkona viikonloppuna ja mies oli myös työkavereidensa kanssa. Kotiin palattuani löysin asunnon joka oli pienten jatkojen jälkeen kuin pommin jäljiltä ja sotkun keskellä naureskeli humalainen mies. Passitin herran nukkumaan ja jäin kunnollisena vaimona siivoilemaan jälkiä. Nukuttuani pari tuntia heräsin siihen että mies oksentaa minun päälleni sänkyyn. Ja taas siivoamaan. Yöllä lakanoita vaihteessa ja lattioita luututessa ei naurattanut mutta nyt naurattaa kyllä. Ystäväni sanoja lainatakseni:  "siinä oli avio-onnea parhaimmillaan". Mies vieläpä käy tosi harvoin baareilemassa ja ehkäpä juuri siksi tämä oli niin huvittava tapaus. Ja aamulla toki sain anteeksipyynnöt asiaan kuuluvalla tavalla.

Avio-onnea tai oikeastaan minua on vaivannut yli viikon kiusannut ärhäkkä tulehdus. Lääkärissäkin kävin tänään ja toinen kuuri hiivalääkettä on nyt menossa. Jos se ei auta, menen jatkotutkimuksiin. Tulehdus pitäisi nyt vain saada äkkiä pois alta ettei lähestyvä ns. hedelmällinen aika mene ihan ohi! Samalla lääkärivisiitillä otin puheeksi alati pahenevan aknen. Onneksi sää ei ole kovin kesäisiä vaatteita nyt mahdollistanut mutta jos se vielä hellettäkin tarjoaisi tämä Suomen suvi, olisi kiva kulkea mekossa ilman häpeällistä akneselkää ja -naamaa. Mikään pitkäaikainen lääkehoito ei tule kyseeseen, sillä raskautuminen on kuitenkin etusijalla. Sain nyt siis paikallishoidoksi Dalacin-liuosta joka siis on antibiootti. Haittavaikutuksia ei juuri pitäisi olla, sillä ainetta laitetaan vain hieman ihon ongelmakohtiin. Katsotaan onko siitä apua.

Onnellinen rouva

Hääviikonloppu oli upea, mahtava, ihana ja onnistunut. Sää oli mitä upein koko perjantain ja lauantain ja muutenkin kaikki meni nappiin. Osasin nauttia ja iloita ja vieraatkin viihtyivät. Ruoka oli hyvää (myös kaikki itse tekemäni) ja saimme ihania lahjoja. Olen onnellinen ihanasta aviomiehestäni ja myös kaikista rakkaista ihmisistä jotka olivat juhlassa mukana. Rouvana on hyvä olla. Tokihan pääsin myös sunnuntaina vuodattamaan ensimmäiset itkut avioliitossa kun kuukautiset alkoivat. Olin niin kovasti toivonut että nyt onnistaisi. Nyt jatkan kesäloman viettoa hieman haikeana mutta silti edelleen onnellisena.

Mitä pelkäät, se tapahtuu.

Kp 26 menossa ja ihan selkeät PMS-oireet ja kipuilut ovat ilmestyneet. Harmittaa. Menkat ovat siis tulossa nyt juuri ennen häitä. Tätä en toivonut. Myös säämies on tällä tietoa kehittänyt viikonlopulle sadetta. Sekin harmittaa. Sade on juhlien kannalta katastrofi. Vieraita on lähes mahdotonta tunkea sisälle niin että kaikki mahtuisivat istumaan ja syömään. Huoh.

Häät kulman takana

Nyt ei enää huoleta kuin viikonlopun sää. Juhliin on varattu kasapäin ulkokalusteita mutta kaatosateen osuessa kohdalle ollaan kirjaimellisesti pulassa. En halua ajatella asiaa. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa. 

Hääkynnet sain eilen tehtyä. Ne näyttävät tältä

Hieman piti bling blingiä saada, tottakai.

Koemeikissä kävin perjantaina. Sulho ei oikein pitänyt siitä meikistä eli pitää hääpäivänä vielä suunnitella sekin uudelleen. Myös sulhon huomenlahja on edelleen jossakin postin matkassa. Huolettaa vähän ehtiikö se viikonlopuksi perille. Olisi tosi noloa jos ei ehtisi. 

Hääjuhlapaikalle on kuulemma järjestetty jotain pientä yllätystä. Mahtavaa, rakastan yllätyksiä! Mutta ikävää sääyllätystä en nyt halua eli peukut pystyyn kaikkialla että kesäsää suosii. Olisipa jo perjantai!

Se löytyi!

Olin päättänyt etten tässä kierrossa tee ovulaatiotestejä. Mutta koska olen nainen, saan itse pyörtää kaikki omat päätökseni niin halutessani. Tosiasiassa tein eilen yhden ainoan testin ja sain kaksi viivaa! Käsittämätön juttu. Päättelin muista merkeistä, että nyt voisi olla ovulaatio käsillä ja pakkohan oli uteliasuudesta tehdä se yksi testi. Olin todella todella iloisesti yllättynyt, että tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Viime kierrossa kun en saanut tikkuihin mitään. Jotain siis tapahtuu! Oletettu kuukautisten alkamisajankohta on heti häiden jälkeisenä päivänä ja nyt jos niitä ei kuuluisikaan niin voitaisiin siis saada se kaikkein toivotuin häälahja. Onneksi ei jännittänyt muutenkaan mikään tässä yhtään niin hyvä että saatiin elämään vähän lisäjännitystä.

Enää kaksi viikkoa h-hetkeen!

Häihin on tasan kaksi viikkoa. Nyt on pakko tunnustaa että vähän jännittää. Aiemmin olen ollut tyyni kuin aamuöinen lammenpinta mutta nyt alkaa sisälläni kuplia. Jännitystä aiheuttavat havaintojeni mukaan aivan kummalliset asiat; uuden sukunimen sisäistäminen ja käyttö, kirkkoon saapuminen, puvun istuvuus selkäpuolelta, säätila, ihmisten ilmeet ja niin edelleen.

Hain puvun eilen kotiin ja sovitin sen vielä viimeisen kerran pukuliikkeessä. Omasta mielestäni sitä oli kavennettu hitusen liikaa mutta myyjä vakuutteli että sen pitää olla napakka ja että se oli juuri sopiva. Kerran eräässä lehdessä oli kuva morsiamesta jonka puvun yläosa oli niin tiukka että selän puolelta se ihan puristi. Käytännössä selkään muodostui lähinnä takapuolta muistuttava vako. Eilen tietyssä asennossa minulla oli samaa ongelmaa. En kestä jos joudun astelemaan vihille pylly selässä! Ehkä huoli on turha, sillä minulla oli eilen päällä väärät liivit. Varmuuden vuoksi aion kyllä vielä hankkia nestettä poistavia luontaistuotevalmisteita ihan vaikka pelkän lumevaikutuksen takia. Tuleepahan muka parempi mieli. Toinen ongelma on selkäpuolella majailevat finnit. Pakko varmaan pyytää meikkaajaa tekemään asialle jotain. Mitään hartiahuivia tai muuta yläosaa peittävää asustetta minulla ei kirkkoon ole ja olenkin nyt alkanut miettiä, pitäisikö olla? Mitä mieltä olette? Pitääkö kirkossa olla hartiat peitossa vai voiko olla vain olkaimettomalla puvulla?

Poden myös huonoa omaatuntoa kun minulla ei ole mitään to-do -listaa häitä varten. Jonkinlainen ostoslista on olemassa lähinnä ruokatarpeille mutta muuten olen ollut aivan hunningolla koko asian kanssa. Taidan listata tähän, mitä on hanskassa niin ehkä alan nähdä metsän puilta.

Käytännössä hoidettuna ovat:

• puvut kummallekin asusteineen
• kampaus ja meikki
• valokuvaus
• kirkko ja harjoitukset
• vihkimisen jälkeinen sukulaisten juhla tarjoiluineen
• hääauto koristeineen
• kukat
• sormukset
• kuulutukset
• kaverijuhlan menun suunnittelu ja astiat sekä koristeet
• kaverijuhlan juomat
• vieraskirja

Vielä hoidettavana:

• kukat kaverijuhlaa varten
• kynsien laitto
• kaverijuhlan tarjottavien hankinta ja valmistus
• vieraslahjat (?)
• sulhasen huomenlahja (!!!!)
• siivous

No niin, siis paniikki numero yksi, sulhasen huomenlahja. Siitä minulla ei ole edes mitään ajatusta. Pakko viikonloppuna keksiä jotain sillä muuten ei hyvää seuraa. Paniikki numero kaksi, mitä olen unohtanut? Puuh, hengitä syvään, rauhoitu. Kyllä se siitä.