Haaste

Jo viime vuoden puolella sain haasteen Iina Mau:lta ja lupasin siihen vastata myöhemmin. Tässä se nyt on, todellakin myöhemmin :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta
1. Olen horoskoopiltani skorpioni.
2. Käytän jakkupukua töissä.
3. Haluaisin söpön pikkukoiran. (mies haluaa ison koiran, siispä koiraa ei ole hankittu)
4. Olen alkanut aikuisiällä kuunnella housea ja räppiä.
5. Fanitan 90-lukua.
6. Kärsin korkeanpaikankammosta.
7. Ajan Audilla.
8. Vaatehuoneeni on aina sekaisin.
9. Juon liikaa kahvia.
10. En syö karkkia juuri koskaan.
11. Olen koukussa Netflixiin.


Vastaukseni:
1. Mikä eläin olisit jos saisit valita, miksi?
Laiskiainen. Siinä on asenne kohdallaan.

2. Mikä olisi unelmien matkustuskohteesi?
Malediivit tai Havaiji.

3. Rivitalo vai omakotitalo? Miksi?
Omakotitalo jos olisi rahaa. Toistaiseksi siis tyydyn rivitaloon. Syy on yksinkertainen: naapurit.

4. Ketä kunnioitat eniten?
Päämäärätietoisia ihmisiä.

5. Monta lasta tahtoisit?
Kaksi tai kolme, kun nyt yhdenkin saisi.

6. Unelma-ammatti?
Psykologi.

7. Ruoanlaitto vai leipominen? Miksi?
Leipominen, sillä lopputulos yleensä ilahduttaa enemmän.

8. Paras lapsuudenmuistosi?
Kesälomareissut perheen kanssa.

9. Surullisin asia minkä olet kokenut? (Ei ole pakko vastata)
Läheisen kuolema ja vakava sairaus.

10. Elämäsi kolme parhainta päivää?
Ei niitä voi valita. Elämän jokaisen päivän pitäisi olla yhtä hyvä.

11. Montako tosiystävää omistat?
Sen verran, että sormet riittävät laskemiseen.

Eteenpäin heitän seuraavat kysymykset:
1. Montako parisuhdetta olet kokenut elämässäsi?
2. Mikä on hienoin paikka, jossa olet käynyt?
3. Mikä elokuva tai tv-ohjelma saa sinut liikuttumaan?
4. Salainen paheesi?
5. Inhokkiruokasi?
6. Millainen on sisustusfilosofiasi?
7. Mitä värjeä löytyy eniten vaatekaapistasi?
8. Oletko aamu- vai iltaihminen?
9. Typerä tapa, jonka haluaisit muuttaa itsessäsi?
10. Parasta sinussa?
11. Mitä ostat kaupasta usein, vaikka et tarvitsisi?

Koska lähes kaikissa blogeissa joita seuraan, tämä haaste on jo ollut, en haasta ketään tähän uudelleen. Mutta tuossa ovat kysymykseni ja olen iloinen, jos joku haluaa haasteen tästä vastattavakseen napata :)

Vauvakuumeilija kiusaa itseään

Arvatkaa mitä olen taas alkanut tehdä; no kytätä kaikkea vauvakamaa netistä. Ihan pöljää touhua. Tein tätä joskus puoli vuotta sitten, mutta maltoin lopettaa. Nyt saan itseni kiinni monta kertaa päivässä selaamassa milloin vaunuja, milloin ihania äitiysmekkoja. Mistä tämä hillitön vauvakuume nyt taas tuli?! Onko se saapuva kevät? Vai mitä ihmettä? Tässä meni monta kuukautta siten, että pystyin olemaan iisisti ja ajattelematta asiaa koko ajan. Nytkö koko rumba alkaa alusta ja kohta varmaan taas kaivan ovistikutkin kaapista. Ei ei ei, nyt pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Mutta mitä muka? Onkohan tämä liikunnanpuutteesta johtuvaa ylimääräisen energian purkautumista? Tuntuu että pää räjähtää. Taas.

Labratulokset kolahtivat postilaatikkoon toissapäivänä. Kaikki arvot olivat ihan normaalit. Nyt on varattuna ensi viikolle aika gynen luo ja sieltä matka jatkuu nyt vihdoin lapsettomuuspolille. On mahtava tunne, että asiat etenevät. Tosin tahti on makuuni aivan liian hidas. Eikä se polilla varmaan nopeammaksi muutu. Mistähän saisi hankittua hieman lisää malttia ja seesteisyyttä?

Urheiluvammasta ovulaatioon

Olen päässyt liikkumisessa jo jonkin aikaa sitten varsinaiseen flow-tilaan. Halajan monta kertaa viikossa jumpalle ja kuntosalille, fiilis on ollut mahtava. Mutta yhyy, viikonlopun sulkapallopeli johti urheiluvammautumiseen. Vasemman jalan jalkapöytähän murtui minulta viime syksynä. Tuolloin jo todettiin, että molemmissa nilkoissani on liian löysät nivelsiteet, jotka valitettavasti heikentävät jalan kykyä vastaanottaa iskuja. Ja saman vasemman jalan nivelsiteet ne nyt venähtivät sitten siihen malliin, että urheilusta on nyt tingittävä, jotta jalka olisi lomaan mennessä taas kunnossa. Harmittaa ihan vietävästi. Muuten viikonloppu sujui oikein mukavasti ja leppoisasti.

Enää muutamiin kuukausiin en ole pitänyt juuri minkäänlaista kirjaa kierron vaiheista, en tikuttanut ovista enkä juuri mitään muutakaan. Mutta lähestyvää ovista ei nyt voi olla huomaamatta. Oikean puolen alavatsa oireilee enemmän kuin selvästi ja kyllähän tuo käytössä oleva iPeriod-applikaatiokin muistaa muistuttaa lähestyvästä hetkestä. Joku toivon kipinä se sieltä nostaa taas päätään. Nilkkavamma ei onneksi haittaa niin sanottuja vaakatason urheilusuorituksia, joten kohdentakaamme kaikki energia nyt siihen ;)

Positiivisempia näkymiä

Meillä menee taas ihan mukavasti. Tai niin mukavasti, kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Asioista puhutaan tosi paljon ja olen parhaani mukaan antanut tilaa miehen pahalle ololle ja tunteen purkauksille. Olen kaiken ryöpytykseni ansainnut. Mutta jotain hyvääkin, ilmapiiri on parantunut kotona jo merkittävästi. Puhumme paljon tulevaisuudesta, lapsen hankkimisesta ja muusta mukavasta. Katseet on siis käännetty kohti yhteistä parempaa tulevaisuutta.

Tiedossa on mukavia asioita muutoinkin. Kuukauden päästä lähden äitini kanssa kahdestaan lomalle, luvassa lämpöä ja löhöilyä. Aivan mahtavaa. Suuntaamme perusturistien tavoin Kanarialle. Olen käynyt siellä viimeksi kultaisella 90-luvulla joten ihan mukavakin kyllä suunnata sinne. Pakettimatkailua muutoin en ole juuri harrastanut joten otan koko kokemuksen elämysmatkailuna. Oma opas ja bussi ja kaikkea, tavallaan uutta sekin :)

Lisäksi varattiin myös yhteinen pikkureissu miehen kanssa, hän kun suuntaa myös omalle reissulleen maaliskuussa. Yhteiseksi minilomaksi valikoitui päivä Tukholmassa-risteily, jonne lähdetään huhtikuussa. Menee näköjään samaan kategoriaan, viimeksi kultaisella 90-luvulla. Enää puuttuu automatka Legolandiin niin sitten olisi kerrattuna kaikki lapsuuden retket.

Kävin tänään myös labrassa, jossa minulta otettiin nyt perusveriarvot, kilpirauhaskokeet ja prolaktiiniarvo. Tulosten kanssa marssitaan sitten gynekologin juttusille ja sitten suuntana on lapsettomuuspoli. Ensimmäinen askel kohti hoitoja on siis nyt otettu. Hui. Nyt vain mieli positiivisena niin hyvä tästä vielä tulee.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja peukut pystyyn kiekkoleijonien puolesta!!

Tavoitekartta ja hämmennyksen vaihe

Onko kukaan laatinut itselleen konkreettista tavoitekarttaa? Kyse on siis esimerkiksi pahvista, jolle kootaan kuvia tai tekstejä, jotka liittyvät vaikkapa tulevan vuoden tavoitteisiin. Juttelin aiheesta kaverini kanssa viikonloppuna, hän näytti omaa karttaansa, joka olikin todella harkiten laadittu ja sisälsi näkökulman oikeastaan kaikille elämän osa-alueille. Sain inspiraation laatia myös itselleni sellaisen. Mutta sitten eteen tuli ongelma. En todellakaan enää tiedä, mitä kartalle haluaisin laittaa. Tässä ajatukseni juoksu, kun aloin karttaa suunnittelemaan:

Mitäs tähän nyt ensimmäisenä pitäisi laittaa? No tietysti se vauva. Ei hitto, en kyllä haluakaan ehkä laittaa sitä tähän. Mutta pitäisi kumminkin. No entäs jos mietin jotain muuta ensin. Ihmissuhteet, oliskohan niissä jotain tavoiteltavaa? Joo kyllä varmasti, mutta kun en tiedä mitä. Äh. No entäs vaikkapa koti? Oma koti on niin kiva. Mutta kaipaan takaisin keskustaan. Mutta mies ei halua. Ei ole realistista. No entä jos ilman miestä, ihan yksin? Siis hetkinen, nythän tässä on taas tämä eronäkökulma. Eihän se nyt voi olla mikään tavoite? Ei tästä tule yhtään mitään. Olkoon.

Ja siihen se sitten jäi. Huoh.

Kuten aiemmin mainitsin, hankin itselleni oman psykoterapeutin, sillä pääni on edelleen koko ajan kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Käynti oli melkoisen silmiä avaava. Sain kuulla, että elän hämmennyksen vaihetta. Siihen on vain yksi ratkaisu ja se on ottaa aikaa itselleen ja antaa ajatusten asettua. Ajan kanssa ja pienin askelin asiat alkavat hahmottua. Minun pitäisi olla kuulemma itsekkäämpi ja vaatia enemmän omaa tilaa. En ihan heti keksi, miten enää voisin olla itsekkäämpi, tuntuu että olen sitä jo enemmän kuin tarpeeksi. En halua jauhaa terapiassa käydyistä asioista miehen kanssa määräänsä enempää. Hän sen toki ymmärtää, sillä onhan tämä terapia nyt vain minua itseäni varten. Sen sijaan hän ei tunnu ymmärtävän nyt lainkaan sitä, miksi tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa. Olen yrittänyt selittää, että tarvitsen sitä siksi, että ajatukseni menisivät edes jonkinlaiseen järjestykseen. Lopputuloksena on jupinaa ja narinaa siitä, kun en vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ja huomioi häntä. Mutta kun en pysty. Miten voin keskittyä olemaan parempi vaimo, jos en ensin keskity olemaan parempi minä? Kysympä vaan.

Viikonloppuna sain myös kipinän elämäntaito-oppaiden lukemiseen. Olen aikanaan lukenut paljon kirjoja itsensä kehittämisestä, tunneälystä, itsetuntemuksesta ja niin edelleen. Lähivuosina lukeminen on jäänyt tosi vähälle. Kaverit hehkuttivat saamiaan uusia ideoita ja päätin eilen, että aloitan ensin kertaamalla kotoa jo löytyvät opukset. Niitäkin on useita, enkä ole kaikkia edes kokonaan lukenut. Kommentoin lukemiani juttuja, kun saan hommaa alkuun.

YK 15 ja fiilikset

Tuntuu hurjalta lukemalta, jo 14 tuloksetonta kiertoa takana. Tätä en osannut reilu vuosi sitten odottaa. Nyt nuo lukemat eivät enää tunnu juuri miltään. Ajattelin myös, että maagisen vuoden täyttyminen tuntuisi jossain. No ei se tuntunut.

Minun pitäisi varata labrat ja aika gynelle, joka nyt siis kirjoittaisi lähetteen lapsettomuuspolille. Viime vuoden loppupuolella gyne sanoi, että tammikuussa hän kirjoittaa lähetteen, joskaan ei usko että sitä tarvitaan. Ei nyt riittänyt gynenkään usko tässä asiassa. Mies juuri pari päivää sitten uteli, joko sinne polille mennään. Asiaa mitenkään ajattelematta sanoin, että ei vielä. En edes tiedä miksi sanoin niin. Asiaa sittemmin mietittyäni, olen todennut, että ei ole vielä sen aika. Ehkä keväällä sitten. Tällä hetkellä tuntuu, että henkiset voimavarat eivät vielä riitä käsittelemään hoitojen aiheuttamaa tuskaa ja turhautumista. Pitää siis kerätä vielä hieman voimia.

Henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi olen järjestänyt nyt itselleni oman terapeutin. Tämä siksi, että yhteisessä terapiassa ei ole tarpeeksi aikaa paneutua juuri minun mieltäni painaviin asioihin. Tapaan oman terapeuttini ensimmäistä kertaa tänään. Helpottavaa päästä purkamaan edes vähän tätä omaa turhautumista ja ahdistusta jollekin, joka malttaa kuunnella ja ehkä osaa antaa myös joitakin vinkkejä ja apua. Siihen vähän joogaa ja muuta tasapainottavaa päälle, niin johan saadaan aivosolut parempaan järjestykseen tänä vuonna.

Hyvän (zen-)vuoden alku

Joskus on väännettävä väkisin asioista parempia. Olen tarttunut itseäni niskasta kiinni ja pyrkinyt toteuttamaan asioita aiemmin kirjaamiani tavoitteita kohti. Heräsin tänään aamulla ennen kuutta, jotta ehdin jumpalle ennen töitä. Tämä ei siis todellakaan ole minulle tyypillistä toimintaa, sillä olen todella aamu-uninen. Mutta voi miten hyvä olo siitä tuli. Siitä, että oli ollut reipas ja siitä, että oli saanut pidettyä jostakin suunnitelmasta kiinni. Hyvä minä.

Henkinen hyvä olo on toinen asia, joka tietysti myös kohenee liikkumalla, mutta vaatii toki muutakin hoitamista. Miehen kanssa ollaan käyty juttelemassa terapiassa ja käydään edelleen. Joitakin hyviä ajatuksia sieltä on tarttunut mukaan, mutta itse koen auttavani itseäni enemmän erilaisten kirjojen avulla. Kotiin on vuosien saatossa kertynyt monenlaisia elämänhallinnan oppaita ja ajattelinkin yrittää saada ne kaikki luetuksi tämän vuoden aikana. Niitä on siis oikeasti aika monta. Enkä juuri muuten lue kuin naistenlehtiä.

Eilen juteltiin miehen kanssa, että vaikka välillä on mennyt ihan surkeasti, ei mikään niin sanotuissa perusrakenteissa ole muuttunut. Ollaanhan me edelleen hyvä tiimi. Ja edelleen me halutaan se vauva. Mutta ei väkisin. Vielä puoli vuotta sitten en olisi kuuna päivänä uskonut, että nyt ollaan ihan oikeasti siinä 'tulee jos on tullakseen' -vaiheessa. Vuosi siihen meni. Eikä enää tunnu yhtään pahalta ajatella, että nyt on jo yk 14. Joku tarkoitus tälläkin on. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Eli vaikka lähete lapsettomuuspolille olisi mahdollista nyt saada, odotellaan nyt vielä kaikessa rauhassa kevääseen ja katsotaan sitten. Eipähän sieltäkään kukaan sitten pääse sanomaan, ettei ole tarpeeksi kauan yritetty.

Koska olen nainen ja saan muuttaa mielipidettäni ja olla tunteideni kanssa kuin tuuliviiri, voi olla että ajatukset ovat taas ihan toiset hetken päästä. Mutta nyt on se olo, että tästä vuodesta tulee tavalla tai toisella hyvä. Ja olostani zen. Ommmm.