Suunnittelukäynti

Pitkästä aikaa on jotain kerrottavaa. Koko kesänä ei siis tapahtunut yhtään mitään. Eilen oli sitten jo IVF-suunnittelukäynti.

Käynnillä tehtiin normaali ultraus ja käytiin läpi hoidon riskejä. Kohdallani päädyttiin pitkään hoitokaavaan, joka siis tarkoittaa että oma hormonituotanto ajetaan alas ennen varsinaisten hormonipistosten aloittamista. Pitkän hoitokaavan etu on, että keräyksessä saadaan mahdollisimman samankokoisia munasoluja eikä joukossa luultavasti ole niin paljon kypsymättömiä yksilöitä. Käytännössä aloitan loppukierron puolella Synarela-nenäsumutteen jota käytetään seuraavaan kiertoon ja polin kontrolliin saakka. Seuraavalla käynnillä päätetään, miten pistokset aloitetaan. Punktio ajoittuu oletettavasti lokakuun puoliväliin.

Punktio jännittää, siitä sanoinkin lääkärille. Hän lohdutti, että lääkitys on kyllä hyvä, eikä itse punktion pitäisi olla erityisen kivulias. Kivut tulevat todennäköisesti vasta punktion jälkeen. Ehkä vähän tuli parempi fiilis. Kyllä minä siitä selviän.

Vähän epäilyttää myös, kuinka pahana mahdan saada Synarelan aikaiset oireet, jotka siis muistuttavat vaihdevuosia. Miten ihmeessä pystyn peittelemään jos esimerkiksi töissä, jossa on aina kylmä, saankin yhtäkkiä hillittömän hikoilukohtauksen? 

Paljon on taas sulattelemista kun koko kesän olen saanut olla irti lapsettomuusaiheesta.

Lomalla kaikesta

Suunnilleen kuukauden päästä ollaan jo IVF-hoidon alussa. Aika on mennyt toisaalta nopeasti, välillä taas tuntuu että aika matelee. Olen iloinen, että olen oikeasti loman aikana irtaantunut kaikesta arkisesta ja onnistunut myös kääntämään ajatukset melko hyvin pois lapsettomuudesta ja alkavista hoidoista. Tästä syystä en myöskään ole vielä alkanut jännittämään tulevia hoitoja. Toissapäivänä alkaneet kuukautisetkaan eivät tällä kertaa aiheuttaneet täysin lohdutonta oloa. 

Lomalla olen ottanut rennosti ja tehnyt juttuja pääosin hetken mielijohteesta. Olen mökkeillyt, veneillyt, notkunut terassilla, grillannut ja uinut. Viime viikolla piipahdimme Tallinnassa ja ennen töihinmenoa käymme vielä Ahvenanmaalla. Ensi viikosta alkaa taas uusi elämä: uusi työ ja kenties vielä onnistunut IVF. Sitä odotellessa :)

Kun mitään ei tapahdu

Olette varmaan huomanneet, että en ole saanut kirjoitettua vähään aikaan mitään. Syy on yksinkertainen: mitään ei tapahdu. Klinikka on kesätauolla ja kesäksi olen päästänyt irti koko hommasta. Koska ennen syksyä asiat eivät etene, olen päättänyt viettää kesää kuin mikäkin huoleton. Vanha työ on ohi, uusi alkaa elokuussa. Päässäni ei liiku yhtikäs mitään. Riekun kaupungilla, syön mitä sattuu, teen mitä sattuu ja ujon kuin opiskeluaikoina. Oikeastaan kaikki tuntuu siltä, että ihan sama. Tavallaan olen täysin irti ja hunningolla, tavallaan taas hirmu iloinen että voin vain olla. Parin viikon päästä pitää kerätä itsensä ja ottaa ryhtiliike. Mutta ei ihan vielä.

Ollako vai eikö olla

Kaikki kysyy: joko teille? No ei tässä nyt mitään kiirettä elämässä. Eipä. Voi kun kaikki tietäisittekään tätä tilannetta. Nyt otan joka juoman joka tarjotaan. Otan ilon irti elämästä, ei tässä muutakaan ole.

No baby

Ekasta inseminaatiosta tyylipuhdas nega. Syksyllä siis edessä IVF. Ei lisättävää.

Piinapäivien alku, vieraana hössö ja realisti

Vaikka yrityskiertoja on takana jo parikymmentä, voisin nyt sanoa ensimmäistä kertaa todellakin viettäväni piinapäiviä. Osasin ehkä vuorokauden verran ottaa rennosti inseminaation jälkeen, mutta nyt olen hysteerisen levoton. Tunteet ovat myös tosi ristiriitaiset. Kävin eilen allekirjoittamassa uuden työsopimuksen ja vähän tutustumassa kuvioihin. Sen jälkeen olin niin järjettömän innoissani, että illalla huomasin salaa pohtivani, että olisipa hyvä jos plussaa ei nyt tulisi, niin pääsisin hyvin vauhtiin uudessa työssä. Mutta aamulla sitten taas oli aivan eri fiilis. Pientä tiputteluvuotoa on havaittavissa ja alavatsaa nippailee. Viisaana heti tietysti päättelin, että kiinnittymisvuotoahan se ja kyllä nyt jotain tapahtuu. Todellisuudessa vuoto on minimalistista ja ajankohta huomioiden on liian aikaista kiinnittymisvuodolle. Vatsan tuntemuksetkin ovat varmasti tuttuja Lugesteron-oireita kun neste taas pakkautuu vatsan seudulle.

Välillä tuntuu, että olkapäilläni istuu kaksi tyyppiä: toisella puolella hirveä raskaushössö, joka tulkitsee kaiken maailmassa raskausoireeksi ja taas toisella puolella faktoja lateleva realisti, joka keksii loogisen selityksen kaikelle. Nämä kaksi käyvät jatkuvaa keskustelua, tähän tyyliin:

Hössö: "Huomasitko, vatsassa taas nipisti, voisi sanoa että oli repäisykipua! Se on aivan varma raskauden merkki! Muutenkin turvottaa, kyllä siellä jotain nyt tapahtuu!"
Realisti: "Huomasitko, että kävit aamulla useamman kerran vessassa. Vatsasi on taas sekaisin. Se ei ole mitään uutta eikä liity mitenkään raskauteen. Korkeintaan Lugesteron siellä puhaltaa palloa taas vatsasi sisään. Kohta ei mahdu housutkaan jalkaan."
Hössö: "Mutta vessassa ramppaaminen on myös raskausoire! Silloin on aina vessahätä!"
Realisti: "Satuitko kiinnittämään huomiota, millä tarpeilla vessassa tuli käytyä? Sitäpaitsi jos juo reilusti vettä, pitää myös käydä pissalla."
Hössö: "No miten selität sen, että hajut ottavat tosi kovasti nenään. Se nyt viimeistään on varma raskauden merkki."
Realisti: "Se on tämä kesä. Ihmiset haisevat esimerkiksi bussissa tosi pahalle. Hielle. Hyi."

Katsotaan, saadaanko hössön ja realistin juttuja seurata myös jatkossa.

1. inseminaatio

Se on nyt tehty. Mies kävi aamuvarhain antamassa oman näytteensä ja aamupäivällä oli minun vuoroni. Koko toimitus oli ohi hetkessä. Lääkäri joutui vähän hakemaan katetrille reittiä kohtuun, josta aiheutui menkkamaista kipua mutta muutoin koko homma ei tuntunut miltään. Ultrassa näkyi iso follikkeli vielä paikoillaan mutta sen pitäisi tänään sieltä irrota. Iloinen uutinen oli, että miehen näyte oli parantunut huomattavasti viime kerrasta. Siittiöitä oli nyt enemmän ja pesulla saatiin koostumus oikein hyväksi. Nyt vain pidetään peukkuja, että huonoista putkistani huolimatta onni voisi potkaista.

Nyt vielä piinaillaan pari viikkoa, 30.6. on testipäivä. Jos tulos on nega, soittelen sitten jo heti elokuulle IVF suunnittelukäyntiä. Lääkärin kanssa vielä juteltiin, pitäisikö elokuussa koittaa mahdollisesti inssiä uudelleen, mutta tulimme silti siihen tulokseen, että pitäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa ja jatketaan suoraan IVF:ään, sillä munatorvien tilanne on kumminkin niin huono. Mutta kyllä nyt niin kovasti toivon, ettei sinne asti tarvitse mennä.