Mitä tapahtuu ajatusmaailmalle

Mitään järin kummallista ei raskauden etenemisen suhteen tapahdu joten nyt voisi olla hyvä aika koostaa ajatuksia kasaan. Koko elämä ja sitä myöden ajatusmaailma on kääntynyt niin totaalisesti ympäri viimeisen puolen vuoden aikana, että moni ajatus on muuttunut oikeastaan päinvastaiseksi.

Rahanmeno

Vielä viime vuonna laadin laskelmia hikikarpalot otsalla siitä, paljonko lapsettomuushoidot tulevat maksamaan. Oli päätetty, että kaikki oljenkorret kokeillaan, maksoi mitä maksoi. Silti tulevien hoitojaksojen lääkelaskut hirvittivät jo valmiiksi. Nyt rahanmeno on siirtynyt hankintoihin tulevalle vauvalle. Toki hankinnoissa raha on enemmän pysyvässä olomuodossa kuin esimerkiksi lääkkeessä, jonka lopullisesta hyödystä ei ole takeita. Mutta on oma asennoituminen muuttunut muutenkin. Rahanmeno ei ahdista eikä rahasta ole enää samalla lailla stressiä, vaikka taloustilanne ei muutoin olennaisesti olekaan muuttunut. Vauvanvaatteita ostaa ilolla, lääkeruiskuja ei niinkään.

Urasuunnittelu

Ennen raskautta työ ja urasuunnittelu näyttelivät elämässäni merkittävää roolia, jopa pääosaa. Rakensin lähes kaikki suunnitelmat sitä silmälläpitäen, mikä vaikutus niillä olisi tulevan urakehitykseni kannalta. Tein harkittuja ja tietoisia valintoja ja pyrin suunnittelemaan tulevaisuutta mahdollisimman pitkälle. Nyt työtilanteeni on täysin avoin kirja. Työsuhteeni loppuu äitiyslomani aikana eikä minulla ole mitään aavistustakaan mitä sitten tapahtuu. Aiemmin se olisi stressannut minut varmaan hengiltä, nyt en oikeastaan edes mieti asiaa. Aion miettiä tilannettani ja suunnitelmia vasta sitten, kun olen valmis palaamaan takaisin töihin. Taloudellinen tilanne saattaa pakottaa minut siihen aiemmin kuin ehkä nyt ajattelen, mutta se olkoon sen ajan murhe. Laskelmoivasta työnarkomaanista on tullut hetkessä eläjä.

Vapaa-aika

Tammikuussa ryhtiliike ja kalenteri täyteen erilaisia harrastuksia. Viime vuosina olen sortunut tähän niin monelle tuttuun kaavaan. Todellisuudessa se johtui monesti siitä, että elämässä vallitsevaa tyhjää koloa piti vain tilkitä jollakin. Tämän lisäksi kiersin kaikki mahdolliset kinkerit ja kissanristiäiset, olihan sosiaalista verkostoa pidettävä yllä. Nyt olen aloittant sen ihan oikean pesänrakennuksen. Lueskelen sohvan nurkassa ja menen aikaisin nukkumaan. Toki voin käydä kuntosalilla tai uimassa, mutta kotiin pitää päästä ajoissa. Bilehileestä on tullut kotihiiri.

Shoppailu ja ulkonäkö

Olen aina rakastanut shoppailua. Ostan mielelläni uusia vaatteita ja asusteita sekä kulutan aikaani kaupoissa kiertelemällä. Nyt tietysti katse hakeutuu lastenvaatteisiin enkä enää niinkään kiinnitä huomiota tarjolla oleviin muotivaatteisiin. Lopetin myös Trendin tilaamisen, sillä en enää jaksa kiinnostua muodin viimeisimmistä käänteistä. Shoppailen verkkokaupasta uusia verkkareita, joilla on kiva olla sitten vauvan kanssa kotona. Hei hetkinen ja haloo. Tämä huolestuttaa jo itseänikin. Tietysti nyt tilanne on se, että voin pukeutua vain niihin muutamiin mammavaatteisiin joita omistan, mutta ei kai tässä nyt vaan ole tapahtumassa se kaikkein pahin? Nimittäin se, että minusta tulee kotiäidin irvikuva! Se on aina ollut kamalin pelkoni. Se, että lakkaan välittämästä. Se, että lakkaan meikkaamasta ja laittamasta tukkaani. Se, että alan pukeutumaan mukavuus edellä. Se, että unohdan itseni. Ja samalla myös mieheni, hänhän se on joka minua katselee. Se, että repsahdan ja rupsahdan! Apua! Nyt ei enää yhtään verkkareita kaappiin.

Haaveilu

Ennen haaveilin lomasta kaukomailla. Uudesta merkkilaukusta. Menestyksestä. Uudesta sisustuksesta. Luin Mondoa, selasin muotiblogeja. Nyt luen Avotakkaa, Kaksplussaa ja luen mammablogeja. Haaveilen aurinkoisesta kesäpäivästä omalla pihalla vauvan kanssa, rauhallisista vaunulenkeistä mummolaan, onnistuneista ristiäisistä. Minne ovat kadonneet ajatusteni valkoiset hiekkarannat ja valloittamattomat paratiisisaaret?

Kuva vuoden 2012 toteutuneelta kaukomatkalta

Suuri elämänmuutos muuttaa ajattelua, se on selvää. Mitä jos se muuttaa minua ihmisenä? Onko se hyvä asia? Mistä tietää jos muuttuu liikaa? Miten löytyy tasapaino? Vastaukset näihin kysymyksiin selviävät varmasti paljon myöhemmin. Nyt voin vain oppia hyväksymään muutoksen. Eihän minusta kuitenkaan tunnu pahalta. Ei lainkaan, päinvastoin.

[24+6]

Potkuttelua ja Kela-kaavakkeita

Täällä voidaan edelleen tasaisen paksusti. Kasvava maha aiheuttaa päivä päivältä enemmän ihmettelyä, milloin kotona, milloin töissä. Mies hämmästelee, että onpa se kasvanut. Itse hämmästelen, minne napa on kadonnut. Työkaverit ihmettelevät, onpa siitä tullut suuri. Neuvolassakin tuli taas käytyä ja nyt otettiin ensimmäistä kertaa sf-mitta. 19 cm eli vähän käyrän yläpuolelle mutta ihan normaali lukema muutoin kait. Enpä siis kummemmin ole huolestunut kertyneistä kiloista tai massiivisesta pallomahasta.

Vauveli on melko kova potkimaan ja hyvä niin. Toisaalta kun koittaa se päivä, että potkuttelua on vähemmän, sitä vaistomaisesti tarkkailee tilannetta ja pohtii, että missä potkut. Todennäköisesti ipana takoo istukkaa noina päivinä ja siksi en sitä juuri tunne. Tuntuvat potkut havaitsen hyvin mahan reunoilla eli kun vauva osuu oikeaan kohtaan. Silti sitä odottaa joka päivä, että edes joku kunnon osuma tuntuisi. Nyt ei ole pariin päivään tuntunut, mutta jotakin pienempää kyllä, että siellä se edelleen on, joskin varmaan kääntyneenä toiseen asentoon.

Neuvolasta sain raskaustodistuksen ja nyt on Kela-hakemukset täytelty. Samassa tuli tilattua myös äitiyspakkaus. Tulipa anottua äitiysloma töistäkin ja otettua vauvavakuutus. Otinpa samassa itsellenikin sairaskuluvakuutuksen, jotta on sitten koko perhe yhtä lailla turvattu. Tuntuu jotenkin niin kummalliselta ajatella, että jo 27.3. alkaa äitiysloma. Tuntui tosi kummalliselta kirjoittaa se ylös kalenteriin. Tosiaan, enää reilut pari kuukautta. Tää aika menee niin nopeasti! Vastahan mä pitelin tärisevissä käsissäni sitä tikkua, jossa oli kaksi viivaa...

[23+6]

Uusi vuosi = vauvavuosi <3

Tänä vuonna meille tulee vauva! En uskonut tämän vuoden koskaan koittavan ja tässä sitä ollaan. Enää vajaa 3 kuukautta äitiysloman alkuun ja suunnilleen 4 kuukauden kuluttua meitä on kolme. Ihan uskomatonta edelleen. Kaiken kaikkiaan tämä raskaus on ollut helppo ja olenkin miettinyt paljon, miksi olen päässyt niin vähillä vaivoilla. Ehkä koettelemus ainakin henkisellä puolella oli ennen plussaa sen verran rankka että nyt on aika nauttia. Ihastelen joka päivä vauvan potkuja (myös juuri nyt pieni möyrii ja potkuttelee kovasti) ja silittelen masua herkeämättä. Ihailen masua myös peilistä monta kertaa päivässä ja joka kerta ajattelen: nyt tämä on totta!

Jouluna herkuttelin aivan surutta ja olenkin jo vähän pelännyt torstaista neuvolaa ja lukemaa, jota vaaka mahtaa näyttää. No, eikös vuoden alkuun kuulu aina se kuuluisa ryhtiliike ja uusi elämä terveellisine tapoineen? Aloitan sen ihan heti kunhan saan loputkin namit kaapeista tuhottua :D

Olen tehnyt alennusmyynneistä anopin avustuksella kivoja hankintoja vauvalle. Myös pari mammavaatetta löytyi omaan kaappiin. Ehkä paras löytö oli 15 eurolla tämä Mamalicious pitkä huppari joka on tosi pehmeä ja leggingsien kanssa supermukava mamma-asu. 

Vauvalle ostin muutaman ihanan asun:

En kestä kun nää on niiiiin söpöjä!

Aurinkoista alkanutta vuotta kaikille!

[22+6]

Ensimmäiset hankinnat

Nyt kun rakenneultra on takana, ollaan uskaltauduttu vihdoin hankintojen pariin. Eilen haettiin käytetty pinnasänky, sillä lähialueilla niitä oli myynnissä vaikka kuinka monta. Miehellekin tämä oli huomattavasti vähemmän hermoja raastava hankintareissu kuin mitä olisi ollut esimerkiksi aina yhtä mukava Ikea-retki. Mukaan saatiin reunapehmuste, verhokatos ja verho (toimittaa nyt päiväpeiton virkaa) sekä hyvä joustinpatja. Tykkään myös että sänky ei ole aivan tavanomainen valkoinen.

Pehmokaverit siellä jo odottelevat pientä nukkujaa. Kuvassa myös muutaman askartelutunnin tulos: sadoista paloista koostuva seinätarra paikoillaan! Puu olikin paljon pienempi kuin luulin mutta ihan hauska siitä tuli silti. Saatiinpa vähän enemmän lastenhuoneen tuntua muuten ihan valkoisiin seiniin. Tarran tilasin www.sisustustarroja.fi -verkkokaupasta. Plussaa tarran laadusta, nopeasta toimituksesta sekä toimivasta tilaussysteemistä. Miinuksena kokoamisohjeen puuttuminen. Vei kyllä tovin jos toisenkin keksiä, mihin kohtaan mikäkin oksan haara kuuluu.

Alennusmyynneistä mukaan tarttui tänään turvakaukalo ja telakka. Maxi-Cosin Cabriofix oli tarjouksessa ja koska se täytti kriteerini (kiinnitysvalmius sekä IsoFixillä että vöillä, vaunuihin saatavilla adapteri ja hyvä törmäystestitulos) päätin ostaa paketin heti. Hyvä niin, sillä enää muutama kappale oli jäljellä. Väri on perusmusta, mutta sillä ei olennaista merkitystä ollutkaan. 

Sen jälkeen kun tulokas osoittautui pojaksi, olen uskaltanut myös ostaa vaatteitakin. Kovin sinisiä sävyjä on tarttunut matkaan mutta eiköhän joukkoon vielä löydy muutakin. Tässä muutamia hankittuja juttuja, joita olen ostanut uutena. Näiden lisäksi olen tehnyt hyviä löytöjä kirpputorilta. Sieltä mukaan on tarttunut potkuhousuja, yöpuku ja muutamat housut ja paidat.

Kirpputoreilla on tarkoitus vielä vierailla muutamaan kertaan. 

Seuraavana hankintalistalla olisivat vaunut. Laitan ne tilaukseen Saksasta tammi-helmikuun vaihteessa, niistä omaa postausta lähempänä. 

Huomenna poksista poks 22+0.

Mainiota uutta vuotta kaikille!

Joulunaikaa

Joulua olemme viettäneet miehen sukulaisten luona toisella paikkakunnalla. Ihanaa kun on ollut paljon ihmisiä ja naurua ympärillä. Mutta oli ihana palata omaan kotiinkin ja käydä myös oman mummon luona. Jouluähkyn sijaan onnistuin joulupäivänä syömään niin vähän, että tuli yhtäkkiä todella huono olo. Pöydässä kun oli niin paljon minulta kiellettyä herkkua eikä tuntunut kerran päivässä syöminen minulle riittävän. Oma moka kun en tajunnut pyytää illansuussa syömistä itselleni. Se ei vain vieraisilla tuntunut sopivalta. Kun sain lopulta syötyä ja menimme vielä koiran kanssa ulkoilemaan, koheni olo hetkessä. Ainakin nyt huomaan huolehtia, että saan tasaisesti ruokaa pitkin päivää.

Hienointa viime viikoissa on ollut se, että masussa majailevasta pojusta on tullut kovin aktiivinen. Nyt pari kertaa on tuleva isukkikin saanut tuntea potkuja masun päälle. On se vaan vieläkin niin ihmeellistä. Masu kasvaa ihan silmissä ja pitäisihän vauvankin olla kohta puolen kilon painoinen eli ei ihme. 

Tähän saakka mies on lähinnä vastustanut kaikkia hankintoja vauvalle sillä verukkeella että ei vielä tarvita. Olen jotenkin nyt onnistunut rautalangasta vääntämään että lopulta aikaa ei enää ole kuin neljä kuukautta josta iso osa on ainakin minulle töiden ja alkavan opiskelun vuoksi hyvin kiireistä ja työntäyteistä. Nyt sitten jo eilen katseltiin lähialueella myynnissä olevia käytettyjä pinnasänkyjä ja kuulemma auton turvakaukaloakin saan välipäivien alennusmyynneistä katsella tositarkoituksella. En itsekään halua kummemmin hätäillä ja hössöttää, mutta tiedän että aika menee niin äkkiä. 

Vauvan joululahjapaketissa oli kaksi söpöä pipoa <3

[21+4]

Ultrasta moi!

 

Kuvassa pienen pienet jalkapohjat, joita työnnettiin oikein urakalla kohdun seinään. Muuten ei oikein kunnollisiin kuviin sitten suostuttukaan kun oli niin kova kiire urheilla ympäri masua. Tarvittavat mitat saatiin otettua ja pieni vastasi viikkoja 20+3 laskennallisen ollessa nyt 20+1. Eli sama kahden päivän ero kuin viimeksikin. Kaikki rakenteet olivat mallillaan ja painoarvioksi saatiin 360g, joka oli oiken sopiva. Napanuora oli tietysti kiepillä jalkovälissä mutta saatiin sieltä näköhavainto jonkinlaisesta ulokkeesta eli poikaa meille odotellaan. Siltä se on koko ajan myös tuntunut joten uutinen ei ollut yllätys. Ihaninta tietysti on, että meidän pieni on kasvanut hyvin ja on reipas ja terveen oloinen. Vitsit miten oudolta tuntuu ajatella, että seuraavan kerran näemme hänet sitten kun hän syntyy. 

[20+1]

2 yötä joul... rakenneultraan on!

Enää 2 yötä rakenneultraan, en malttais millään odottaa!

Loppuviikosta suunnataan miehen kanssa pienelle hotelli- ja kylpylälomalle rentoutumaan ennen joulunviettoa. Joulu ollaan pois kotoa mutta laitoin silti kuusen (muovisen tosin) ja koristeita sillä on kiva, että kotonakin tuntuu joululta. Tykkään joulusta kyllä kovasti ja ihan yllätän itsenikin, miten jaksan joka vuosi innostua ihan samoista koristeista ja jutuista. Nyt vielä suostuin lähtemään muualle joulunviettoon, mutta ensi vuonna haluan ehdottomasti olla kotona. Tästä joulusta mulla on sellainen hassu tunne, että se joka ei vielä ole syntynytkään, saa eniten lahjoja. Niin innoissaan tuntuvat kaikki olevan asiasta. Ja olemmehan mekin, tottakai.

Pari viikkoa sitten vaivanneet kivut ovat menneet ohi ja olen päässyt takaisin urheilurytmiini, joka on nyt ollut 2 kertaa viikossa kuntosali ja kerran viikossa uinti. Salilla olen joutunut löysäämään vähän tahtia ja luopumaan joistakin jutuista, mutta vielä jaksan oikein hyvin. Aion käydä ihan niin pitkään kuin vain suinkin hyvältä tuntuu. Nyt vielä kun on ollut niin synkkää ja sateista, on urheilu todellinen henkireikä. Olisin varmasti muuten täysin flegmaattinen ja uupunut.

Jos oikein tarkkaan syynää ohjeita, tulisi kuntosaliharjoittelua keventää jo reilusti. Toisaalta taas neuvotaan tekemään sitä, mikä hyvältä tuntuu. Aiemmin kirjoittelin ravintosuosituksista ja lähinnä vähän saivartelin niiden kanssa. Olen ollut aika löysin rantein tämän odotuksen kanssa, sillä olokin on ollut niin hyvä. Pilkulleen en ole noudattanut juuri mitään ohjeita vaan käyttänyt silkkaa maalaisjärkeä. Lauantaisissa pikkujouluissa hörppäsin kulauksen viiniä (kyse ei siis ollut lasillisesta eikä edes puolikkaasta vaan kulauksesta) ja porealtaaseenkin aion kylpylässä uskaltautua, oli sitten kuinka paljon pöpöjä tahansa. Kahviakin juon ihan normaalisti, eli sen pari kuppia päivässä. Tämän päivän joululounaalla jätin kyllä mädit ja graavikalat ottamatta, vaikka ne niin houkuttivatkin, joskin kotimaisia tuorejuustoja olen syönyt hyvällä halulla koko ajan. Ja olenpa antanut kampaajan värjätä hiuksenikin jo kerran. Ja annan vielä ainakin toisen kerran ensi viikollakin. Meikkiäkin käytän ihan samalla lailla kuin ennen. Ja deodoranttia. Ja hajuvettä. Osittain kieli poskella yritän siis sanoa, että olen välttynyt hysteeriseltä stressaamiselta elämällä kohtuullisen normaalisti.

Kävin taas kirpputorilla ja pari vaatetta tarttui mukaan tälläkin kertaa. Mitään muuta kun vaatteita ei ole edelleenkään hankittuna mutta alkuvuodesta pitää varmaan jo alkaa vähän suunnitella. Vaunut pitää laittaa tilaukseen ensin, jotta ehtivät varmasti tulla vaikka tulisikin jotain viivytyksiä matkaan. Seuraavana hankintalistalla onkin sitten kaukalo autoon ja sänky. Sänkyä olen ajatellut katsella käytettynä, sillä ainakin toistaiseksi niitä on ollut kovasti tarjolla lähialueilla. Sitteriä sun muuta ehtii sitten tuonnempanakin pohtia. Erillistä hoitopöytää ei hankita, pelkkä alusta riittää hyvin. Sen voi sijoittaa vaikkapa vauvan huoneessa olevan lipaston päälle. Pienempiä hankintoja ehtii katsella sitten kevään mittaan. Ja katsotaan nyt, mitä se joulupukki sieltä tuo.

[19+6]