Helpotusta yöheräilyyn

Meillä on nukuttu huonosti oikeastaan koko pienen miehen elämän ajan. Välillä on ollut lyhyitä jaksoja, jolloin on mennyt paremmin ja välillä taas paljon huonommin. Viimeiset pari kuukautta on olleet nukkumisen kannalta aika kaoottista aikaa. Illalla mennään yleensä nukkumaan ilman suurempia pulmia, kiitos unikoulun, mutta yöllä herätään tunnin välein vähintään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun itse ehdin saada unen päästä kiinni, kuuluu pinnasängystä itku ja tilanne vaatii hyssyttelyä/tuttia/silittelyä. Olen siis itse taas hereillä kunnes saan unen päästä kiinni ja taas kuuluu itkua. Sama homma jatkuu läpi yön aamuun asti. Olemme vuorotelleet öitä miehen kanssa siten, että välillä toinen menee vierashuoneeseen nukkumaan. Pääosin vetovastuu öistä on minulla, sillä selkäpiitä karmii päästää yön valvonut mies aamuvarhain pimeällä auton rattiin.

Pikkumies oli reilu viikko sitten ensimmäistä kertaa mummolassa yötä ja olipa ihanaa kun me vanhemmat saimme nukkua koko yön! Mummo ja ukki olivat hekin oikein onnellisia kun saivat kerrankin viettää kunnolla ja rauhassa aikaa silmäteränsä kanssa. Vaikka tämä juttu sujuikin oikein hyvin, ei yksi kokonaan nukuttu yö vielä korjaa kymmenien valvottujen aiheuttamia vahinkoja. Väsymys alkaa olla jo aika kroonista. Huomaan olevani todella lyhytpinnainen vaikka minä olen ollut meillä aina se, jolla riittää malttia ja rauhallisuutta. Olen myös alakuloinen enkä luonnollisesti jaksa keskittyä oikein mihinkään. Onneksi tilanne on nyt korjaantumassa.

Otimme nukkumisasian puheeksi neuvolassa jo aikoja sitten. He eivät osanneet oikein kommentoida asiaa mitenkään muuten kun toteamalla, että toiset lapset vaan nukkuvat huonosti. Saimme sentään lähetteen lasten poliklinikalle uniryhmään, jossa vanhemmat saavat keskustella nukkumiseen liittyvistä haasteista ja terveydenhoitaja antaa vinkkejä tilanteen korjaamiseen.

Unikoulua meillä pidettiin jo joulun tienoilla ja se auttoi illan nukahtamisvaikeuksiin. Pahimmillaan nukkumaanmeno vaati tuntien hytkyttelyä sylissä mutta unikoulun avulla pikkumies oppi, että myös omaan sänkyyn voi nukahtaa. Meillä apuna toimivat nämä ohjeet. Unikoulu ei kuitenkaan ratkaissut sitä ongelmaa, että yöllä herättiin itkemään tunnin välein. Uniryhmässä saimme vinkin turvalelun käytöstä, joka ei sekään kyllä auttanut yöheräilyyn. Turvalelulla tarkoitetaan unilelua, joka ensin leimataan eli sitä pidetään useita päiviä mukana yhteisissä sylittelyhetkissä, kuten vaikkapa imettäessä. Kun lelu liittyy lapsen turvallisina pitämiin hetkiin, voi lapsi lopulta yhdistää leluun niin vahvan turvallisuudentunteen, että nukahtaa sen avulla itse ilman vanhemman apua.

Pikkumiehen unilelu on Pentikin pupu <3

Kun väsymys alkoi nousta jo uusiin sfääreihin, hakeuduimme yksityislääkärin vastaanotolle. Lapsella todettiin ummetus ja sitä alettiin hoitamaan aktiivisesti. Sen epäiltiin aiheuttavan myös epämukavaa tunnetta öisin, joka saattaisi olla heräilyjen syy. Ummetus ei ottanut helpottaakseen ja kävimme toisellakin lääkärillä. Edelleen jatkettiin ummetuksen hoitoa. Nämä molemmat lastenlääkärit, samoin kuin neuvolan lääkäri olivat kaikki todenneet ykskantaan että allergiaa lapsella ei voi olla, sillä iho on niin kovin siisti. Epäiltiin, että lapsella on vain laiskanpuoleinen suoli joka aiheuttaa ongelmia ruuansulatukselle. Koska lääkkeet eivät tehonneet riittävän hyvin, otimme myös kokeiluun vyöhyketerapian. Kolmen hoitokerran jälkeen ummetus helpotti selkeästi. Vatsa toimi huomattavan paljon aiempaa paremmin mutta yöt eivät muuttuneet. Heräily jatkui edelleen tunnin välein.

Äidin väsymys oli hypännyt jo stratosfääristä jonnekin eksosfäärin tietämille kun päätin, että nyt etsin sellaisen lääkärin, joka ottaa ongelmamme vakavasti. Aivan sama vaikka se tarkoittaisi käyntiä joka ikisellä kaupungin lastenlääkärillä. Varasin ajan jälleen uudelle lastenlääkärille ja voi miten meinasin itkeä onnesta kun hän oli niin aidosti kiinnostunut asiastamme. Edellinen lääkäri oli sanonut, että eivät he vastaanotolla voi juurikaan uniasioissa auttaa mutta tämä lääkäri oli toista maata. Hän kyseli tarkkaan, miten yöt sujuvat ja mitä muuta mahdollisia oireita olemme huomanneet. Keskustelimme vatsan toimintaongelmista, ilmavaivoista ja heräilyistä. Lääkäri nosti heti esiin epäilynsä ruoka-aineallergiasta tai yliherkkyydestä. Kerroin, että muut lääkärit ovat poissulkeneet sen mahdollisuuden, koska lapsen iho on niin hyväkuntoinen. Tämä ihana lääkäri totesi heti, etteivät kaikki allergiset lapset suinkaan oireile ihon kautta. Tuntui kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Vihdoin saatamme olla ratkaisun äärellä!

Rutiinitarkastuksessa toisesta korvasta löytyi korvatulehdus ja siihen saimme antibiootit. Se ei kuitenkaan riitä selittämään kuukausikaupalla jatkuneita huonoja öitä. Saimme nyt lähetteen maitoaltistukseen ja siihen saakka olemme välttämisruokavaliolla. Sekä minun että pikkumiehen ruuasta on nyt jätetty pois maitotuotteiden lisäksi naudanliha, soija, kananmuna ja vehnä. Välttämisruokavaliota on noudatettu nyt neljä kokonaista päivää ja voitteko uskoa: kaksi viimeistä yötä on menty yhdellä ainoalla herätyksellä per yö! Tunnen olevani kuin uudesti syntynyt!

Tämä kokeilu ei vielä tietenkään riitä mihinkään diagnoosiin mutta alkaa näyttää siltä, että jonkin ruoka-aineen sopimattomuus on aiheuttanut pikkumiehelle kurjaa oloa. Harmittaa äitinä niin vietävän paljon, etten aiemmin osannut tarttua tähän asiaan pontevammin ja vaatinut altistuskokeita. Tuntuu, että olemme kärsineet kuukausikaupalla turhaan, vain siksi, että olen niin ehdottomasti luottanut lääkäreiden analyyseihin. En väitä tässä, etteivätkö lääkärit olisi ammattitaitoisia mutta ymmärrän, ettei heillä ole muutaman minuutin vastaanottoajan aikana aikaa perehtyä riittävän tarkkaan lapsen tilanteeseen. Emmekä mekään vanhempina varmasti ole osanneet kertoa kaikkia oikeita asioita vastaanotolla.

Nyt olen kuitenkin aivan todella iloinen ja tyytyväinen, että asiat alkavat selvitä. Luvassa saattaa olla lisää hyvin nukuttuja öitä, joissa ketään ei tarvitse häätää pois omasta sängystään.

Vaikka ulkona sataa lunta, on mieleni pelkkää aurinkoa. Hyvä uni - parempi mieli :)

Varo vaaraa jatko-opiskelija

Tiedättekö sen tunteen, kun yhteiskunta tuntuu nauravan sinulle päin naamaa? Minusta tuntuu nyt siltä.

Tarina alkaa vuoden 2014 lopulla, jolloin työnantajani suosituksesta ja omaa ammattiosaamistani sekä työtilannettani parantaakseni päätin hakea lukemaan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Tutkinnon myötä minusta tulisi virkapätevä ja saisin myös työtehtävääni liittyvää syvempää osaamista. Onni potkaisi ja pääsin sisään. Tammikuussa 2015 aloitin opiskelut. Täyspäiväisen työn päälle ahkeroin kaikki kurssit ja kirjoitin raportteja iltamyöhään. Raskauden mukanaan tuoma väsymys ei auttanut asiaa mutta en antanut sen jarruttaa opiskeluani.

Kesken opintojen synnytin lapsen. Jäin pois yhdeltä ainoalta luentokerralta. Ensimmäisessä tentissä istuin alle kaksi viikkoa synnytyksestä. Tuo päivä oli ensimmäinen, jolloin pystyin ylipäätään istumaan pidempään kuin tunnin. Koliikkia itkevästä pikkunyytistä huolimatta jatkoin opintojani suunnitelman mukaan.

Kesken äitiyslomani määräaikainen työsuhteeni päättyi. Yt-neuvottelut tulivat puun takaa ja niistä johtuen sopimukselleni ei voitu kirjoittaa jatkoa. Onneksi olin ollut ikäni liiton jäsenenä ja työttömyyskassan jäsen. Ajattelin, että en joudu ahdinkoon äitiyslomani päätyttyä. Ja kuinka väärässä olinkaan.

Asianmukaisesti ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi heti, kun selvisi, että työni ei jatku. Hakemustani ei tietenkään voitu käsitellä ennen kuin vasta sitten, kun äitiyslomani päättyy. Tyhmäähän se nyt muutenkin olisi, sillä tavalla ennalta hoitaa asioita.

TE-toimisto lähetti selvityspyynnön, jossa pyydettiin selventämään, miksi minulla on opiskelupaikka korkeakoulussa. Vastasin selvityspyyntöön, että olen koko ajan opiskellut ilta-aikaan ja täysipäiväisen työn ohella ja sittemmin äitiyslomalla. Opiskelu ei siis ole ollut pääasiallinen hommani missään vaiheessa vaan sivujuonne, jota olen ylläpitänyt oman jaksamiseni rajoilla ja luodakseni parempaa uskoa tulevaan. Mutta hyi hyi minua, ei niin olisi saanut tehdä. Eilen TE-toimisto antoi päätöksensä: olen vain ja ainoastaan opiskelija enkä näin ollen oikeutettu minkään valtakunnan työttömyysturvaan. Syy oli se, että en ole tarpeeksi kauaa samaan aikaan tehnyt työtä ja opiskellut. Äitiyslomaa ei tokikaan lasketa, sillä sehän on silkkaa lomaa. Koska siis menin ja sain lapsen, on minut pudotettu työttömyysturvan ulkopuolelle.

Ei käynyt sitten pienessä mielessäkään kun lähdin opiskelemaan, että joudun maksamaan oman osaamiseni parantamisesta ja ahkeruudestani kovan hinnan. Työttömyys sinänsä on jo aika masentava tilanne. Motivaatiotani selviytyä ei varsinaisesti paranna se, että saan nyt kotihoidotuen lisäksi opintotukea pienen summan kuussa. Tässä elämäntilanteessa se ei yksinkertaisesti riitä elämiseen. Tottakai olemme saaneet sopia lainanlyhennysten jäädyttämisestä ja muista järjestelyistä, jotta selviydymme. Silti tuntuu niin järkyttävän nöyryyttävältä laskea jokaista penniä kun on koko ikänsä tehnyt pitkää päivää töitä ja huolehtinut omasta selustastaan. Lähipubin juoppo kyllä saa enemmän rahaa kuussa, sehän nyt vain on reilua.

Olen selviytyjäluonne ja minua ajaa eteenpäin tehokkain mahdollinen motivaattori: pakko. En kirjoittanut tätä kerätäkseni sääliä vaan varoittaakseni kaikkia, jotka harkitsevat opintoja työn ohella.

Varo siis vaaraa jatko-opiskelija!!

Meidän aamu

Pieni mies on jo 2 päivän päästä 9kk! Sehän myös tarkoittaa äitiysloman päättymistä. Oma työhönpaluu on vielä avoin kortti joten ainakin hetken aikaa saan nauttia omaan tahtiinsa soljuvista päivistä. Tiedän jo nyt, että tulen kaipaamaan suunnattomasti näitä päiviä ja kiireettömiä aamuja. 

Tänään nukuttiin melkein yhdeksään sillä masuvaivat valvottivat pientä yöllä muutamaankin otteeseen. Kun tuhina alkoi kuulua pinnasängystä ja pieni pää pilkisti esiin, nostin pikkumiehen viereeni aamumaidolle ja sen jälkeen pötköteltiin ja hassuteltiin yhdessä sängyssä. 

Esimerkiksi äidin nenän tökkiminen ja hipsuttelu oli tänä aamuna erityisen hauskaa. Toki myös peiton myllääminen ja pitkin sänkyä kieriminen ovat suosittua puuhaa.

Jo lähempänä kymmentä nousimme ylös, puettiin, vaihdettiin vaipat ja mentiin tekemään aamupalaa. 

Tyhjät juomapullot ja erilaiset kipot ovat suuria aarteita! Tosin näköpiirissä siintää jo jotain muuta kiinnostavaa. Vielä kun oppisi konttaamaan niin pääsisi sinne missä kiinnostavat jutut sijaitsevat.

Ruokapöydässä parasta on, kun saa omin pienin sormin napsia Talk-muruja. Niiden lisäksi aamupalalla oli tänään kaurapuuroa omenasoseen kera. Äiti puolestaan sai munakkaan ja smoothien. Tässä vaiheessa on pakko mainita, että kertomus johtaa hieman harhaan. Äidin lautasella on normaalisti 98% todennäköisyydellä ihan tavalliset Vaasan ruispalat juustolla ja kinkulla päällystettynä. Mutta olipa raikas, hyvä ja nätin värinen smoothie! Se sisälsi yhden avokadon, puolikkaan banaanin, yhden päärynän, yhden kiivin ja muutaman lehden babypinaattia - jos siis jotakuta kiinnostaa. 

Ja tietysti myös kahvia. Ei ole aamua ilman. Ei vain voi olla. 

Aamupalan jälkeen leikittiin ja sitten oltiin reippaita ja ulkoiltiin reilu tunnin kävelylenkki. Pikkumies nukkui samalla päiväunet. 

Vaikka näissä aamuissa ei ole tietyllä tavalla mitään ihmeellistä, ovat ne vain jostain syystä kovin ihania. Haluaisin vielä vanhana mummonakin muistaa, millaisia olivat aamuni juuri nyt koska niin kovin niistä tykkään ❤️

En ole koskaan ollut aamuihminen mutta lapsen myötä olen oppinut nauttimaan juuri näistä hetkistä. Meidän omista pienistä jutuista. Arjesta - ihan semmoisenaan.

Syömään!

Vauvan ruokailu - ah miten monta tapaa - miten monta mielipidettä - miten monta suositusta ja ohjetta!

Meidän pikkumies oli täysimetetty 5kk ikään saakka kunnes hän alkoi toistuvasti tavoitella meidän vanhempien kädestä kaikkia syötäviä asioita ja hapuilla niitä kohti omaa suutaan. En hennonnut mitenkään odotuttaa enää kokonaista kuukautta vaan aloitimme siitä pikkuhiljaa kiinteiden maistelut. Ensin maisteltiin vähän bataattia, sitten pikkuisen porkkanaa, perunaa, maissia, kukkakaalia ja niin edelleen. Aloitimme soseilla siitä syystä, että istuminen ei onnistunut eikä sormiruokailu ja sitteri oikein ollut toimiva yhdistelmä. Istuminen syöttötuolissa alkoi luonnistua vasta reilun 7kk iässä joten siihen saakka ruokailu hoidettiin pääosin soseilla. Sormin syötävät jutut otettiin mukaan vasta, kun päästiin pöydän ääreen, joka muuten tapahtui sopivasti jouluksi. Oli siinä pieni mies onnessaan kun sai koko porukan katsellessa mutustella ruokaa pöydän päässä.

Porkkanan syöminen on tarkkaa puuhaa

Olen yrittänyt valita jonkinlaisen kultaisen keskitien soseiden ja sormiruokailun välillä. Aamu alkaa puurolla, jonka äiti lapioi lusikalla suuhun. Joskus puuro on oikein niin namia, että jokaisen lusikallisen päätteeksi kuuluu tyytyväinen "ommm". Joskus taas puuro ei ole yhtään hyvää tai ainakaan sen syöminen ei lainkaan kiinnosta. Onneksi keksittiin vähän aikaa sitten Talk-murut, jotka kyllä maistuvat mainiosti. Niitä mutustellaan joskus useallakin aterialla päivässä, jos keskittymisen kanssa tahtoo olla haastetta. Aamupalalla voidaan lisäksi syödä vähän hedelmää, sormin syötävinä paloina tai soseena.

Lounaalla syödään soseruoka, monesti kyytipoikana askarrellaan keitettyjä vihannespaloja, keitettyä kananmunaa tai muuta sormiin sopivaa. Välipalana maistuu hedelmäsose tai palat ja päivällisen kaava on sama kuin lounaan. Illalla syödään taas puuro.

Eilen tein ensimmäistä kertaa varsinaiseen sormiruokailuun ajatellun ruuan, nimittäin makaronilaatikon. Saas nähdä mitä pikkumies siitä tuumaa kun saa tänään sitä maistaa.
Soseiden seassa paakut ja sattumat ovat vähän vielä kumma juttu, monesti ne sylkäistään suusta ulos. Itse mutusteltuna isommatkin palaset saattavat eksyä ihan masuun asti. Tarkoitus olisi myös kokeilla niin kovin suosittua apinaevästä joku päivä. Tulipa myös liityttyä sormiruokailijoiden Facebook-ryhmään, jotta voisin kurkkia kivoja ruokaohjeita hyödynnettäväksi.

Ruoka pitää tunnustella tarkkaan ennen syömistä

Veden juominen syömisen lomassa olisi meidän kovalle pikkumasulle oikein hyvä juttu mutta vesi on nykyään ehdottomasti hauskempaa ottaa suuhun ja purskuttaa sitten pitkin pöytää. Pelkään, että ruokapöytä on kohta entinen ellen saa vihdoin aikaiseksi hankittua jotain paikallaan pysyvää ruokailualustaa. Ensin mietin josko hankkisi TrippTrappiin tarjottimen, mutta toisaalta taas on kivempi, että lapsi istuu siinä pöydässä ihan vieressä. Tarjottimen kanssa joutuisi mielestäni vähän liian kauaksi. 

Pakko kyllä kehua TrippTrappia sen verran, että poika tuntuu kyllä hyvin viihtyvän tuolissa! Oli myös hyvä hankinta nuo Stokken omat pehmusteet, jotka ovat pyyhittävät ja pestävät. Tuoli saatiin käytettynä, muutoin olisi kyllä päädytty johonkin hieman edullisempaan ratkaisuun.

Stokken tähtipehmusteet

Pyrin aina myös itse syömään silloin, kun pikkumiehellä on ruoka-aika. Selostan myös, että syödään yhdessä ja kerron mitä lautaselta löytyy. Omassa kodissani yhteisiä ruokahetkiä ei aina ollut mahdollista järjestää mutta mieleen ovat jääneet hyvin viikonloput, jolloin syötiin koko perhe yhdessä oikein pitkän kaavan mukaan. Ja omasta mielestäni syöminen on sen verran mukavaa että kyllähän niistä hetkistä kannattaa nauttia.

Nukkumaan!

Uni - asia jota et osaa arvostaa ennen kuin menetät edes osan siitä. Olen aina ollut aika hyvä nukkumaan, nukahtanut suhteellisen helposti ja pystynyt nukkumaan lähes missä vaan. Iän myötä ja elämäntilanteesta riippuen nukahtaminen on toisinaan haasteellisempaa mutta en voi väittää koskaan kärsineeni unettomuudesta. Lapseni ei ole ainakaan toistaiseksi perinyt omia unenlahjojani.

Meillä nukuttiin pikkuvauva-aikana oikein mainiosti, heti ensimmäisillä elinviikoillaan pikkumies hoksasi yön ja päivän eron ja saattoi koisata yöllä liki kahdeksan tuntia putkeen. Tämä oli suuri onni synnytyksestä ja koko lapsensaantishokista toipuvalle äidille, miksei tietysti myös isälle. Noin kuukauden iässä nukkuminen muttui tai oikeastaan nukkumaanmeno. Illat ja alkuyö muuttuivat jatkuvaksi huutokonsertiksi, johon ei tuntunut auttavan mikään. Poikaa kanniskeltiin ja hyssyteltiin useita tunteja joka ikinen ilta ja yö. Epätoivoinen äiti kokeili kaikki konstit: vauvahieronnan, erilaisen päivärytmin, erilaiset nukkumisjärjestelyt, oman sängyn, viereen nukuttamisen, maidottoman ruokavalion, maitohapot ja disflatylit ja ties vaikka mitä. Mikään ei auttanut. Lopulta huuto loppui kun poika oli 3,5kk. Jälkikäteen voin vain todeta että koliikkia se oli. Ja siitä selvittiin.

Välillä oli aikoja, kun illan nukkumaanmenotaistelun jälkeen pikkumies nukahti ja nukkui sitten koko yön yhdellä tai kahdella herätyksellä. Välillä koko nukkumaanmeno kävi suhteellisen mukavasti. Reilun puolen vuoden iässä aloimme käyttää lempeitä unikoulumenetelmiä lyhentääksemme pojan nukuttamiseen kuluvaa aikaa. Meillä kun meni aina koko ilta nukuttamiseen siten, että homma alkoi n. klo 20 ja jatkui pahimmillaan puolilleöin. Unikoulu helpotti sen verran että poika oppi pian nukahtamaan omaan sänkyyn eikä vain syliin. Unikoulun menetelmiä on tullut käytettyä myöhemminkin mutta yhtä ongelmaa ne eivät ole ratkaisseet. Nimittäin sitä, että jo nukahdettuaan poika herää 15-30 minuutin jälkeen ja itkee niin kauan, kunnes hänet hyssyttää sylissä uneen. Silittely tai paijaaminen ei auta, omaan sänkyyn laskeminen sylistä liian aikaisin saa aikaan täyden raivon. Kun hän nukahtaa lopulta uudelleen, herää hän taas 15-30 min päästä ja sama alkaa uudelleen. Tätä voi toistua 2-10 kertaa illassa. Tämän lisäksi kuvaan ovat astuneet nyt myös sama heräily pitkin yötä. Pahimmillaan tunnin-kahden välein ja mikään muu ei kelpaa kuin syli.

Tähän saakka olen ihan hyvin itse pärjännyt tunnin-kahden unipätkillä mutta eilen taisin jo muistuttaa elävää zombia, sillä muutenkin huonouninen mies käski minut nukkumaan toiseen huoneeseen ja hän heräili pojan kanssa, vaikkka joutuukin aamulla varhain lähtemään töihin. Vitsit mikä tunne kun ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen kuukauteen pystyin nukkumaan heräämättä kokonaista 7 tuntia!

Pikkumies selkeästi välillä kiemurtelee ja piereskelee öisin. Myös kakkaaminen aiheuttaa useimpina päivinä itkua. Kävimme kakkaamisvaivan takia jo kerran lääkärissä ja saimme ohjeen antaa ulostuslääkettä. No, sepä ei toimi kun useimpina päivinä herralle ei kelpaa muu kuin rintamaito. Lääke kun pitäisi sekoittaa juotavaan nesteeseen mutta edes vesi ei oikein herralle kelpaa. Tänään mennään uudestaan lastenlääkärille juttelemaan josko saataisiin jotain apua tuohon mahaongelmaan ja ehkä myös nukkumiseen. Saattaa nimittäin olla, että minullakin tulee kevään aikana paluu töihin ja sitä ennen meidän pitää saada tämä uniasia kuntoon.

En vielä jaksanutkaan herätä

Kello on nyt 10:25 ja pikkumies vetää edelleen sikeitä. Annan hänen nukkua ihan vain siksi, että saan edes hetken omaa aikaa. Päiväunet kun meillä ovat aina maksimissaan puoli tuntia. Olenpa koittanut monesti herättää hänet aiemmin ja hakea erilaista päivärytmiä, sillä ei ole yönukkumiseen mitään vaikutusta. Välillä on vain pakko mennä siitä mistä aita on matalin, vaikka se ei muuten periaatteisiini kuulukaan.

Miehen kanssa aina vitsaillaan, että ehkä tuo oppii nukkumaan yönsä viimeistään kun kouluun menee. Ja eihän siihen niin kovin kauaa ole, eihän... :)

Helpotusta pienelle nuhanenälle

** Yhteistyössä Baby-Vac **

Meillä on kärsitty ensimmäisestä kunnon nuhasta nyt jo useamman päivän ajan. Ensin alkoi kova yskä ja sitten lima kiipesi myös pieneen nenään. Satunnaiseen nenän tukkoisuuteen on aiemmin meillä toiminut hyvin konsti, jossa tipautetaan pari tippaa apteekin suolaliuosta nenään ja sitten laitetaan lapsi mahalleen mönkimään. Hetken päästä yleensä valui räkää nenästä sopivasti pyyhittäväksi. No, tämä on pikemmin hyvä pikkuvauvakonsti mutta nyt tarvitaan jo järeämpiä aseita.

Näin esikoisen äitinä sitä on aika ymmällään, miten kipeän lapsen kanssa toimitaan. Koska on syytä lähteä lääkäriin, miten oloa voi helpottaa kotikonstein ja mitä oikein pitäisi tietää vauvan flunssasta? No, kuumetta meillä ei ole ollut ja poika on reipas itsensä ja leikkii ja touhuilee normaalisti joten lääkäriin ei ole toistaiseksi lähdetty. Yskää on yritetty helpottaa lämpimillä suihkuilla, jolloin lima lähtee vesihöyryn ansiosta vähän paremmin liikkeelle. Nenä kumminkin tuntuu olevan jatkuvasti täynnä räkää joten sitä olisi syytä saada jollain konstilla pois.

Sain jokin aikaa sitten käyttööni Baby-Vac -nenäimurin. Ollaan nyt vasta päästy sitä testaamaan ja pakko sanoa: kyllä toimii! Parissa sekunnissa on pieni nenä niistetty ja hengittäminen helpompaa. Pieni mies ei moisesta operaatiosta kovasti tykkää mutta mokoman nenän ronkkimisen aiheuttama kiukku laantuu hetkessä kun räkä ei häiritsekään enää nenässä ja jos kiva äiti vielä antaa tutkia imuria omin pikku kätösin. Meillä tosin suututaan myös suun ja nenän pyyhkimisestäkin joten nenäimuri sinällään ei ole kurja, pikemminkin oikein kiinnostava esine.

Baby-Vac on tosi helppo käyttää. Toinen pää laitetaan imurin letkuun, jossa imuvoima pitää sen kiinni ilman kummempaa kiinnitystä. Toiseen päähän kiinnitetään nenään tuleva imuosa ja siinä se on, valmiina käyttöön! Imuri päälle, tehoksi riitti meillä imurin minimi, ja sitten vain limat ulos nenästä. Muutama sekunti per sierain ja homma on valmis! Toimenpide ei satu eikä tunnu oikeastaan niistämistä kummemmalta (voin todistaa, testasin tietysti myös omaan nenääni :). Parhaassa tapauksessa tehokas liman poistaminen hengitysteistä ehkäisee tulehduksen syntymisen kokonaan ja pieni potilas saattaa tällä konstilla välttyä vaikkapa korvatulehdukselta.

Käytön jälkeen nenäimurin osat on helppo irrottaa ja puhdistaa. Kun käyttöä on useamman kerran päivässä, huuhtelen imupään aina käytön jälkeen lämpimällä vedellä. Mietoa saippuaa voi käyttää tarvittaessa puhdistukseen ja pään voi myös keittää tarpeen mukaan. Näitä imupäitä on pakkauksessa kaksi, joten homma sujuu mukavasti vaikka kotona olisi parikin nuhanenää.

Näitä pienten nuhanenien pelastajia saa hyvin varustelluista apteekeista. Ja lääkärin on mahdollista kirjoittaa tarvittaessa resepti Baby-Vaciin, jolloin on mahdollista, että lapsen vakuutus saattaa sen korvata. Kannattaa jutella aiheesta lääkärin kanssa, jos tulee asioitua vastaanotolla pienen nuhapotilaan kanssa. Tosin noin kolmenkympin sijoitus tähän laitteeseen on mielestäni aika pieni raha sillä käyttöä on varmasti pitkään.

Lisätietoa nenäimurista sekä jälleenmyyjistä löydät osoitteesta www.nenaimuri.fi.

Mama I'm coming home!

Viime vuoden puolella aloitin uuden blogin, koska ajattelin että haluan kirjoittaa erilaisesta näkökulmasta ja jättää vanhat jutut taakseni. Luulin, että haluan yrittää luoda toisenlaista kirjoitusympäristöä ja muuttaa tapaani kirjoittaa. En tiedä miksi niin ajattelin mutta nyt olen ymmärtänyt että se ei ole minua. Ei minun juttuni. Tämä blogi on minun juttuni - yhä ja edelleen. Kaikki menneet jutut haluan ylpeydellä kantaa mukanani ja jatkaa kirjoittamista juuri siihen tapaan, joka minulle tuntuu omimmalta.

PALAAN SIIS TÄNNE TAKAISIN <3

Toivon, että kaikki te ihanat ja tärkeät vanhat sekä uudet lukijat löydätte jälleen luokseni ja muistatte olemassaoloni.

MUTTA MITÄ MEILLE NYT KUULUU?

Pikkuinen poikamme ei enää ole pikkuinen vaan jo 8kk ikäinen touhuilija. Elämä on asettunut omaan, uuteen ja ihanaan lapsiperheen uomaan ja siinä meidän on hyvä olla. Poika on terve, tarmokas, iloinen, reipas ja sata muuta kehuvaa adjektiivia :) Toki matkallemme on mahtunut myös haasteita mutta pääosin kaikki on sujunut oikein hyvin.

Meillä kieritään pitkin lattioita, tutkitaan tarkkaan erilaisia asioita, maistellaan kaikkea mikä suuhun sattuu, retuutetaan tavaroita ja hakataan niitä pöytään. Ihan vielä ei istuta itse ilman tukea eikä kontata. Välillä nukutaan hyvin, välillä vähän huonommin. Joinain päivinä kaikki ruoka maistuu, toisinaan taas kelpaa vain tissimaito. Siitä huolimatta kasvu kulkee tasaisesti omia käyriään pitkin.

Mielessä on monta monta monta postausideaa ja nyt tartun härkää sarvista ja alan kirjoittelemaan niitä ulos.

Kuulette meistä taas pian! Kiva että olet täällä!