36+1

Aika rientää enkä edes tajua kuinka nopeasti. Olen ollut viikon äitiyslomalla, viimeistellyt opintojani ja yrittänyt edes hieman levätä. Flunssa on kiusannut jo pari viikkoa ja olo on vetämätön. Pikkumies oli viime viikon vielä koko viikon päiväkodissa ja tästä viikosta alkaen jatkaa parina päivänä viikossa. Tänään ollaan ihan kahdestaan kotona ja sekin on pitkästä aikaa tosi mukavaa. Hassuteltiin aamulla sängyssä pitkään, syötiin rauhassa aamupalaa, nyt on hetki aikaa leikkiä ja kohta lähdetään ulos. Ilmakin näyttää olevan kirpeä mutta ihana. Pitkiä matkoja en enää pysty kävelemään mutta lähipuisto lienee pikkumiehelle aivan sopivaa viihdykettä.

Raskaus on edennyt lähes identtisesti edelliskerran tahtiin. Neuvolakortista löytyvät lähes tismalleen samat lukemat. Tällä kertaa tosin liitoskivut ja supistelut vaivaavat enemmän. Vauva on tosi kova liikkumaan ja on ainakin tällä tietoa asettunut majailemaan pää alaspäin. Vaikka en juuri ole ehtinyt tällä kertaa valmistautua vauvan tuloon, odotan jo kovasti synnytystä ja sitä, että pääsemme tapaamaan tämän pienen ihmeen.

Pikkumies, tuleva isoveli on nyt 1v 5kk ja oppi kuukausi sitten vihdoin kävelemään. Nyt mennäänkin jo kovaa mutta onneksi myös melko vakaasti eteenpäin. Sanoja ei vielä ole löytynyt joskin kova höpötys ja laulelu on käynnissä koko ajan. Kieli vaan ei aivan ole auennut äidille. Asioiden osoittelu ja komentelu onnistuvat hyvin tuolla omallakin ääntelyllä. 

Meille kuuluu siis kiireistä mutta hyvää. Toivottavasti edes joku lukija vielä on siellä ruudun toisella puolella. Ehkäpä kuulette jatkossa meistä taas hieman useammin :)