Tyttö vai poika?

Rakenneultra ei tarjonnut meille vastausta siihen etenkin miestä kovasti askarruttavaan kysymykseen: että kumpi?! Varsinaisia ulokkeita ei havaittu mutta eipä oikein muutakaan havaintoa saatu. Ehkä tyttö. Ehkä. Mutta voi olla poikakin. Minulla oli raskauden alkupuolella ihan poikaolo. Tuntui niin samalta kuin esikoisen odotus. Tuntuu vieläkin. Mutta ei ole enää mitään oloa. Olen aidosti autuaan tietämätön kumpi siellä on. Mies jo väläytteli ajatusta ylimääräisestä ultrasta mutta minä haluan säilyttää jännityksen loppuun saakka. Ehtii niitä tyttövaatteita ostaa sitten myöhemminkin, sillä sinistä kyllä löytyy jo valmiiksi. 

Yritin kirpparilla katsella pikkuisia vaatteita mutta koska ne olivat niin selkeästi jommalle kummalle, päädyin tekemään löytöjä vain esikoiselle. Ylimääräisille housuille ja paidoille onkin nyt käyttöä kun meillä aloitettiin päiväkoti tällä viikolla. Pikkumies on tosi reipas, menee aamulla iloisesti leikkimään ja syö hyvin sekä touhuilee reippaasti koko päivän. Ainakaan vielä ei siis ole tarvinnut itkeä tai harmitella. Toki sekin vaihe voi vielä tulla mutta ainakin nämä ensimmäiset päivät ovat sujuneet oikein hienosti.

Pikkumiehellä on jalka kokoa 20 eikä hän vielä kävele. Siksi olikin melkoinen haaste löytää kumisaappaat päiväkotia varten. Onneksi tuttavalta löytyi sopivat ylimääräisenä sillä kaupasta bongattu ainoa riittävän pieni pari kustansi pitkälti yli 30 euroa. Tuntui aika hurjalta summalta ottaen huomioon että käyttökertoja tuskin tulee montaa ja kohta ne jo ovat pienet. Onneksi kura-asu löytyi sopivasti kirpputorilta.

Tällä mamalla on vielä jokunen viikko töitä edessä ja hieman opintojen rippeitäkin hoidettavana. Kun niistä selviän, alkaa taas uusi elämänvaihe ja ehkä siihen sopii jälleen pikkuisen enemmän bloggaamistakin... ;)