maanantai 18. helmikuuta 2013

Pitsimekon kaveriksi... Koira? Vauva?

Yritin bongata hääkenkiä Tallinnasta. Tuloksetta. Tarjolla oli vain talvikenkiä ja muutamia yksittäisiä korkokenkäpareja, joista ei ollut pitsikolttuni kaveriksi. Yritin myös netistä löytää sopivaa kenkäparia mutta kaikki kelpuuttamani mallit maksavat maltaita. Alan kallistumaan Rainbow Clubin kenkiin, kuten kaikki muutkin morsiamet. Olisin niin halunnut erottautua järjettömän upeilla kengillä, mutta budjetista en tässä kohtaa voi liikaa lipsua. Onhan Rainbow Clubillakin ihania malleja. Nyt ongelmana on värin valinta. Olin aluksi ajatellut, että tietysti väri on puvun kanssa mätsäävä ivory, mutta toisaalta eri väriset kengät voisivat olla hauska yksityiskohta. Samaan sävyyn voisi laittaa myös vaikkapa kynnet. Mutta mikä se väri olisi? En osaa päättää. Huoh.

Kenkäpohdinnoista lisääntymispohdintaan. Nyt kun luomukierron pituus on selvillä, on helpompi alkaa metsästää hedelmällisiä päiviä. Luin jostain, että toinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen voi olla se hedelmällisin. Kauheat paineet! Ja miten niin joku kierto voi olla hedelmällisempi kuin toinen? No, toivossa on hyvä elää. Olen myös miettinyt kuumeisesti sitä, tulisiko meille sitten koira ensi hätään, jos vauvaa ei ala kuulua? Kova koirakuume on vaivannut jo pitkään, mutta olen vauvanhankintaverukkeella perustellut itselleni sitä, miksei koiraa nyt tule hankkia. Olisi nimittäin kurjaa, että koira sitten jäisi vähemmälle huomiolle. Ehkä sitten vähän isompien lasten kanssa. Huoh. Ehkä sitten. Kamala sanapari. Oikeasti elämä on tässä ja nyt.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

PMS

Miten voikaan kuukautisten alkaminen masentaa niin kovasti. Kyseessä ovat ensimmäiset ns. luomumenkat pillereiden lopettamisen jälkeen ja olenkin viime päivät kärsinyt melkoisista PMS-oireista. Niistä kun ei pillereiden aikana ollut tietoakaan enkä näin monen vuoden jälkeen yhtään muistanut, millaisia ne voivat olla. Jossain vaiheessa kuvittelin jo olevani raskaana, kun tuntui että huimaa ja oksettaa ja nipistelee alavatsaa ja hajutkin niin kovin herkästi ottivat nenään. Toki nyt kun raskaus olisi toivottu, sitä varmasti kuvittelee kaikki maailman vaivat raskausoireiksi.

Myöskään luonnollisen kierron pituudesta ei ollut mitään muistikuvaa ja sekin osaltaan aiheutti raskausepäilyksiä, sillä muistin kiertoni pituuden lyhyemmäksi. Nyt ei auta kuin lopettaa kuvittelut ja alkaa arvioimaan tämän kierron hedelmällisiä päiviä. Jotain hyvää sentään; ehdin jo maalata kauhukuvia vatsan kohdalta liian pienestä hääpuvusta. Voisin jo pitää itseäni täysin häiriintyneenä ja harhaluuloisena, mutta onneksi saan rauhassa laittaa koko järjettömän järjenjuoksuni PMS-oireiden piikkiin.

Kuukautismasennuksesta toipumiseen voisi auttaa vaikkapa jonkin uuden vaatekappaleen hankinta, sillä mammavaatteiden aika ei ole vielä hetkeen. Yhteenvetona voisin todeta, että naisten shoppailuvimma on täysin lääketieteellinen tila ja sen aiheuttajana ovat kuukautiset. Täten tuli todistettua, miksi joskus on vain pakko ostaa jotakin uutta ja ihanaa.

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Laihdutuksen vastainen kapina

Me Naisten nettisivuille on ilmestynyt oma häät-osio
Tai varmaankin se on ollut siellä jo jonkin aikaa artikkeleiden päivämääristä päätellen. Hauska juttu oli mielestäni tämä, jossa kerrotaan kaikkien morsianten laihduttavan häihin. Minäpä aion olla kapinallinen ja olla laihduttamatta! Hahaa! Tosiasiassa laihdutin viime vuoden puolella jo ennen häiden päivämäärän päättämistä ja jos pysyn näissä mitoissa, olen tyytyväinen. Oikeastaan remontoin ruokailutottumuksiani ja lisäsin liikunnan määrää. Nämä periaatteet ovat jääneet elämääni pysyvästi ja jos en aivan heittäydy hunningolle, pysyy painokin sopivana ja kroppa terveessä kuosissa. peräänkuulutankin ymmärrystä terveellisestä ja elämästä ja omasta hyvästä olosta ainaisen laihduttamisen sijaan. Julistan täten siis yhden hengen laihduttamisen vastaisen kapinan alkaneeksi.

Hassua on mielestäni se, että ensin laihdutetaan häihin kuin viimeistä päivää ja sitten lössähdetään takaisin vanhaan kuosiin tai jopa sen yli. Eräs sukulaiseni on kerran sanonut, että naisen pitäisi nimenomaan naimisiin päästyään alkaa pitää erityistä huolta itsestään sillä silloin on vihdoin joku, jota varten laittautua ja näyttää hyvältä. Mielestäni tuo on varsin hyvä elämänohje. Liian usein törmää kaupungilla pariskuntiin, joissa mies on normaalikokoinen ja komeakin kun taas käsipuolessa lyllertää jojo-laihduttaja-mamma, jonka jojo on jäänyt häiden jälkeen paikoilleen. Käy ihan sääliksi niitä miehiä, kun käsivarret eivät edes mahdu puolison takamuksen ympäri. Ei ihme, että sitten lähdetään "työmatkalle" Leville metsästämään hoikempia ja himottavampia daameja.

Laihdutuksen vastainen kapinani huutaa myös toista Me Naisten artikkelissa esiteltyä hittijuttua; häiden karkkibuffettia! Ja kakkutikkareita!



Olen suuri suklaan ystävä ja mietinkin tässä, miten mahtaa käydä suklaanameille karkkibuffassa, jos sattuu olemaan helle? Ja mistä löytyy tarpeeksi nättejä mutta silti hyviä karkkeja? Ehkä laitan tarjolle vain liitulakuja, marianneja ilman paperia ja lumipalloja, koska ne ovat nättejä. USAssa karkkibuffetti on ihan must kaikissa kekkereissä. Siellä on pilvin pimein firmoja, jotka järjestävät juhliin vain karkkitarjoilua. Suomessa karkkibuffaa on tietääkseni suosittu nimenomaan häissä. 

maanantai 4. helmikuuta 2013

Unta kaupan

Sitä sanotaan, että joitakin asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne on menettänyt. Uni on ehdottomasti yksi näistä asioista. Itselläni on huippuluokan unenlahjat, toisin kuin puolisollani. Minä voin nukahtaa lähes minne vain ja vaikka kuinka kovassa metelissä. Usein illalla toinen jää kateellisena kuuntelemaan kun umpiunessa kalisuttelen hampaitani ja mutisen epämääräisiä sanoja tai jotakin sen suuntaista.

Olen tässä pohtinut, että mitenkähän mahtaa olla nukkumisen laita kun (jos) talossa on pieni nyytti? Näen jo silmissäni skenaarion, jossa me molemmat heräämme yöllä parkumiseen, minä menen ja ruokin ja hyssytän pienen uneen ja palaan takaisin nukkumaan. Sitten suljen silmäni ja jatkan unia kun samalla puoliso jää taas tuijottamaan kelloa, koska ei saa unta ja aamullahan on hänellä jo aikainen herätys töihin.

Jos unenlahjoja voisi myydä, olisin rikas. Jossain elämänvaiheessa olen kärsinyt unettomuudesta, mutta vain hetkellisesti. Tosin pidempi unettomuus saisi minut taatusti hermoromahduksen partaalle, sillä olen tottunut siihen, että uni tulee automaattisesti. On vaan niin outoa, että toisille nukkuminen on niin helppoa kun taas toisille ei. Onkohan eläimillä unettomuutta? Olisi takuulla tosi keljua olla eläin, jonka pitäisi nukkua talviunta, mutta ei sitten nukahtaisikaan.

Mietinpä tässä sitäkin, mistä oikein tulee se, että esimerkiksi sarjakuvissa kuvataan unta joukolla z-kirjaimia? Pitää varmaan laittaa silmät kiinni, jos asia vaikka selviäisi nukkumalla yön yli. ZzzZZZzz.