Ensimmäiset hankinnat

Nyt kun rakenneultra on takana, ollaan uskaltauduttu vihdoin hankintojen pariin. Eilen haettiin käytetty pinnasänky, sillä lähialueilla niitä oli myynnissä vaikka kuinka monta. Miehellekin tämä oli huomattavasti vähemmän hermoja raastava hankintareissu kuin mitä olisi ollut esimerkiksi aina yhtä mukava Ikea-retki. Mukaan saatiin reunapehmuste, verhokatos ja verho (toimittaa nyt päiväpeiton virkaa) sekä hyvä joustinpatja. Tykkään myös että sänky ei ole aivan tavanomainen valkoinen.

Pehmokaverit siellä jo odottelevat pientä nukkujaa. Kuvassa myös muutaman askartelutunnin tulos: sadoista paloista koostuva seinätarra paikoillaan! Puu olikin paljon pienempi kuin luulin mutta ihan hauska siitä tuli silti. Saatiinpa vähän enemmän lastenhuoneen tuntua muuten ihan valkoisiin seiniin. Tarran tilasin www.sisustustarroja.fi -verkkokaupasta. Plussaa tarran laadusta, nopeasta toimituksesta sekä toimivasta tilaussysteemistä. Miinuksena kokoamisohjeen puuttuminen. Vei kyllä tovin jos toisenkin keksiä, mihin kohtaan mikäkin oksan haara kuuluu.

Alennusmyynneistä mukaan tarttui tänään turvakaukalo ja telakka. Maxi-Cosin Cabriofix oli tarjouksessa ja koska se täytti kriteerini (kiinnitysvalmius sekä IsoFixillä että vöillä, vaunuihin saatavilla adapteri ja hyvä törmäystestitulos) päätin ostaa paketin heti. Hyvä niin, sillä enää muutama kappale oli jäljellä. Väri on perusmusta, mutta sillä ei olennaista merkitystä ollutkaan. 

Sen jälkeen kun tulokas osoittautui pojaksi, olen uskaltanut myös ostaa vaatteitakin. Kovin sinisiä sävyjä on tarttunut matkaan mutta eiköhän joukkoon vielä löydy muutakin. Tässä muutamia hankittuja juttuja, joita olen ostanut uutena. Näiden lisäksi olen tehnyt hyviä löytöjä kirpputorilta. Sieltä mukaan on tarttunut potkuhousuja, yöpuku ja muutamat housut ja paidat.

Kirpputoreilla on tarkoitus vielä vierailla muutamaan kertaan. 

Seuraavana hankintalistalla olisivat vaunut. Laitan ne tilaukseen Saksasta tammi-helmikuun vaihteessa, niistä omaa postausta lähempänä. 

Huomenna poksista poks 22+0.

Mainiota uutta vuotta kaikille!

Joulunaikaa

Joulua olemme viettäneet miehen sukulaisten luona toisella paikkakunnalla. Ihanaa kun on ollut paljon ihmisiä ja naurua ympärillä. Mutta oli ihana palata omaan kotiinkin ja käydä myös oman mummon luona. Jouluähkyn sijaan onnistuin joulupäivänä syömään niin vähän, että tuli yhtäkkiä todella huono olo. Pöydässä kun oli niin paljon minulta kiellettyä herkkua eikä tuntunut kerran päivässä syöminen minulle riittävän. Oma moka kun en tajunnut pyytää illansuussa syömistä itselleni. Se ei vain vieraisilla tuntunut sopivalta. Kun sain lopulta syötyä ja menimme vielä koiran kanssa ulkoilemaan, koheni olo hetkessä. Ainakin nyt huomaan huolehtia, että saan tasaisesti ruokaa pitkin päivää.

Hienointa viime viikoissa on ollut se, että masussa majailevasta pojusta on tullut kovin aktiivinen. Nyt pari kertaa on tuleva isukkikin saanut tuntea potkuja masun päälle. On se vaan vieläkin niin ihmeellistä. Masu kasvaa ihan silmissä ja pitäisihän vauvankin olla kohta puolen kilon painoinen eli ei ihme. 

Tähän saakka mies on lähinnä vastustanut kaikkia hankintoja vauvalle sillä verukkeella että ei vielä tarvita. Olen jotenkin nyt onnistunut rautalangasta vääntämään että lopulta aikaa ei enää ole kuin neljä kuukautta josta iso osa on ainakin minulle töiden ja alkavan opiskelun vuoksi hyvin kiireistä ja työntäyteistä. Nyt sitten jo eilen katseltiin lähialueella myynnissä olevia käytettyjä pinnasänkyjä ja kuulemma auton turvakaukaloakin saan välipäivien alennusmyynneistä katsella tositarkoituksella. En itsekään halua kummemmin hätäillä ja hössöttää, mutta tiedän että aika menee niin äkkiä. 

Vauvan joululahjapaketissa oli kaksi söpöä pipoa <3

[21+4]

Ultrasta moi!

 

Kuvassa pienen pienet jalkapohjat, joita työnnettiin oikein urakalla kohdun seinään. Muuten ei oikein kunnollisiin kuviin sitten suostuttukaan kun oli niin kova kiire urheilla ympäri masua. Tarvittavat mitat saatiin otettua ja pieni vastasi viikkoja 20+3 laskennallisen ollessa nyt 20+1. Eli sama kahden päivän ero kuin viimeksikin. Kaikki rakenteet olivat mallillaan ja painoarvioksi saatiin 360g, joka oli oiken sopiva. Napanuora oli tietysti kiepillä jalkovälissä mutta saatiin sieltä näköhavainto jonkinlaisesta ulokkeesta eli poikaa meille odotellaan. Siltä se on koko ajan myös tuntunut joten uutinen ei ollut yllätys. Ihaninta tietysti on, että meidän pieni on kasvanut hyvin ja on reipas ja terveen oloinen. Vitsit miten oudolta tuntuu ajatella, että seuraavan kerran näemme hänet sitten kun hän syntyy. 

[20+1]

2 yötä joul... rakenneultraan on!

Enää 2 yötä rakenneultraan, en malttais millään odottaa!

Loppuviikosta suunnataan miehen kanssa pienelle hotelli- ja kylpylälomalle rentoutumaan ennen joulunviettoa. Joulu ollaan pois kotoa mutta laitoin silti kuusen (muovisen tosin) ja koristeita sillä on kiva, että kotonakin tuntuu joululta. Tykkään joulusta kyllä kovasti ja ihan yllätän itsenikin, miten jaksan joka vuosi innostua ihan samoista koristeista ja jutuista. Nyt vielä suostuin lähtemään muualle joulunviettoon, mutta ensi vuonna haluan ehdottomasti olla kotona. Tästä joulusta mulla on sellainen hassu tunne, että se joka ei vielä ole syntynytkään, saa eniten lahjoja. Niin innoissaan tuntuvat kaikki olevan asiasta. Ja olemmehan mekin, tottakai.

Pari viikkoa sitten vaivanneet kivut ovat menneet ohi ja olen päässyt takaisin urheilurytmiini, joka on nyt ollut 2 kertaa viikossa kuntosali ja kerran viikossa uinti. Salilla olen joutunut löysäämään vähän tahtia ja luopumaan joistakin jutuista, mutta vielä jaksan oikein hyvin. Aion käydä ihan niin pitkään kuin vain suinkin hyvältä tuntuu. Nyt vielä kun on ollut niin synkkää ja sateista, on urheilu todellinen henkireikä. Olisin varmasti muuten täysin flegmaattinen ja uupunut.

Jos oikein tarkkaan syynää ohjeita, tulisi kuntosaliharjoittelua keventää jo reilusti. Toisaalta taas neuvotaan tekemään sitä, mikä hyvältä tuntuu. Aiemmin kirjoittelin ravintosuosituksista ja lähinnä vähän saivartelin niiden kanssa. Olen ollut aika löysin rantein tämän odotuksen kanssa, sillä olokin on ollut niin hyvä. Pilkulleen en ole noudattanut juuri mitään ohjeita vaan käyttänyt silkkaa maalaisjärkeä. Lauantaisissa pikkujouluissa hörppäsin kulauksen viiniä (kyse ei siis ollut lasillisesta eikä edes puolikkaasta vaan kulauksesta) ja porealtaaseenkin aion kylpylässä uskaltautua, oli sitten kuinka paljon pöpöjä tahansa. Kahviakin juon ihan normaalisti, eli sen pari kuppia päivässä. Tämän päivän joululounaalla jätin kyllä mädit ja graavikalat ottamatta, vaikka ne niin houkuttivatkin, joskin kotimaisia tuorejuustoja olen syönyt hyvällä halulla koko ajan. Ja olenpa antanut kampaajan värjätä hiuksenikin jo kerran. Ja annan vielä ainakin toisen kerran ensi viikollakin. Meikkiäkin käytän ihan samalla lailla kuin ennen. Ja deodoranttia. Ja hajuvettä. Osittain kieli poskella yritän siis sanoa, että olen välttynyt hysteeriseltä stressaamiselta elämällä kohtuullisen normaalisti.

Kävin taas kirpputorilla ja pari vaatetta tarttui mukaan tälläkin kertaa. Mitään muuta kun vaatteita ei ole edelleenkään hankittuna mutta alkuvuodesta pitää varmaan jo alkaa vähän suunnitella. Vaunut pitää laittaa tilaukseen ensin, jotta ehtivät varmasti tulla vaikka tulisikin jotain viivytyksiä matkaan. Seuraavana hankintalistalla onkin sitten kaukalo autoon ja sänky. Sänkyä olen ajatellut katsella käytettynä, sillä ainakin toistaiseksi niitä on ollut kovasti tarjolla lähialueilla. Sitteriä sun muuta ehtii sitten tuonnempanakin pohtia. Erillistä hoitopöytää ei hankita, pelkkä alusta riittää hyvin. Sen voi sijoittaa vaikkapa vauvan huoneessa olevan lipaston päälle. Pienempiä hankintoja ehtii katsella sitten kevään mittaan. Ja katsotaan nyt, mitä se joulupukki sieltä tuo.

[19+6]

Täällä ollaan - me molemmat

Täällä ollaan vielä. On vain niin seesteinen vaihe, ettei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Toki kaikenlaisia hankintoja on ehtinyt tässä suunnitella ja jokunen vaatekappalekin on vauvan omaan lipastoon jo löytynyt mutta ei mitään suurempaa. Vaunuja ja kaukaloa on käyty katsomassa ja vaunut ovat kyllä ne, jotka alun alkaenkin halusin. Nyt kun ne on liikkeessä käyty koeajamassa niin uskallan ehkä tammikuussa laittaa ne tilaukseen Saksasta. Sen verran olen tarkka rahasta että parin satasen säästö on tässä asiassa iso. Teen vaunuista ja valintaperusteista omaa postausta sitten kun olen ne tilannut.

Kävin tänään neuvolassa eikä sielläkään mitään uutta tai kummallista. Jopa vähän kyllä harmittaa, että neuvolakäynnit ovat niin rutiininomaisia. Homma noudattaa aina samaa kaavaa: otetaan verenpaine, paino ja näytteet. Sitten terkka kysyy onko mitään vaivoja. Ja siinä se. Olen kuullut, että toiset ovat neuvolassa täyttäneet voimavaralomakkeita ja että isääkin on otettu huomioon. Meillä tuleva isä haluaa olla mukana neuvolassakin, mutta tuntuu kurjalta ettei häntä sitten huomioida lainkaan. Muuten en enää ehkä olisi ottanut mukaankaan mutta halusin että pääsee hänkin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa sydänääniä. Sieltä ne heti löytyivätkin ja olivat 145 tienoilla.

Nyt odotellaan kuumeisesti rakenneultraa, joka on 17.12. Se kumminkin oli viimeksikin tosi mukava kokemus meille molemmille ja siksipä ehkä isänkin näkökulmasta odotan sitä kovasti. Toki kiinnostaa jo hirmuisesti, kumpaa sukupuolta pieni mahtaa olla, niin pääsisi tekemään vähän enemmänkin hankintoja. Vaatteet ja huoneen sisustusjutut on ehdottomasti helpompi suunnitella, kun tietää voiko ostaa sängyn pehmusteet joissa on autojen ja laivojen kuvia. Kyllä, löysin eBaysta sellaiset tosi söpöt ja ne kyllä hommaan jos tulokas on poika. Ikeassakin tuli piipahdettua eilen ja kaikki vauvojen tekstiilit oli siellä kyllä ihan typeriä.

Olo on edelleen vallan mainio. Muutamana päivänä varsinkin vatsan sivuilla on ajoittain ollut kovaakin kipua mutta täysin asiaan kuuluvaa. Sen verran olen kuitenkin joutunut hidastamaan tahtia, että kuntosalille en ole uskaltanut kipujen kanssa mennä. Tänään ajattelin kokeilla, josko rauhalliseen tahtiin pääsisin jotakin tekemään. Olen myös ottanut uintia nyt kuntosalin rinnalle ja hieman vähentänyt käyntien määrää. Kävelylläkin olen välillä koittanut käydä mutta tuo pimeys on niin ankeaa että arki-iltoina ei vähempää voisi kiinnostaa. Kysyin neuvolassa, pitääkö painonnoususta huolestua, mutta terkka oli sitä mieltä että ei ollenkaan. Ennen raskautta painoa oli sellaiset 59kg ja nyt 65kg. Lukema tuntuu tosi hurjalta mutta toisaalta tiedän liikkuneeni paljon ja syöneeni varsin normaalisti.

Masu kasvaa ainakin miehen mielestä lähes joka päivä. Onhan se jo merkillisen suuri suhteutettuna viikkojen määrään. Mutta iloitsen siitä kovin, onhan se nyt jo ihan ihkaoikea vauvamasu, jollaista en olisi uskonut koskaan kokevani. Liikkeitäkin tuntuu jo ja se on kovin hauskaa! Konkreettisia potkuja ei voi vielä havaita mutta aina tiettyinä vuorokaudenaikoina alkaa selkeästi jonkinlainen jumppa masussa. Lähinnä tuntuu siltä, että kuplat kiertäisivät ympyrää vaikka todellisuudessa siellä pyörii parisataa grammaa vauvaa. On se vaan niin ihmeellistä.

Ollaan jo mietitty nimiäkin vauvalle ja oikeastaan ne päätettykin jo. Olin itse listannut kivoja nimiä ja poikien nimistä tasan yksi oli sellainen, joka oli miehenkin mielestä kiva. No, se oli helposti päätetty. Tyttöjen nimiä olin muutenkin keksinyt aika vähän ja kun mies oli suosikkinsa sanonut ääneen, olin siihen vain että okei. Eli sekin oli niin helposti päätetty. Toisia nimiä pohditaan hieman vielä mutta niistäkin on muutama vaihtoehto olemassa. Se päätettiin, että kaksi etunimeä riittää. Nyt vain toivotaan, että lapsi myös näyttää siltä, mikä nimi on valittu, varavaihtoehtoja kun ei oikein ole. Vähän oli kyllä jännittävää kirjoittaa nuo nimet sairaalan esitietolomakkeelle hätäkastetta varten, vaikka eivät toki sillä lomakkeella mitenkään lopullisia olekaan.

Olihan sitä kirjoitettavaa sittenkin. Ehkä tästä nyt reipastun kun päästään tarkemmin hankintojen äärelle ja saan kirjoitettuakin useammin.

[18+0]