Hienointa viime viikoissa on ollut se, että masussa majailevasta pojusta on tullut kovin aktiivinen. Nyt pari kertaa on tuleva isukkikin saanut tuntea potkuja masun päälle. On se vaan vieläkin niin ihmeellistä. Masu kasvaa ihan silmissä ja pitäisihän vauvankin olla kohta puolen kilon painoinen eli ei ihme.
Tähän saakka mies on lähinnä vastustanut kaikkia hankintoja vauvalle sillä verukkeella että ei vielä tarvita. Olen jotenkin nyt onnistunut rautalangasta vääntämään että lopulta aikaa ei enää ole kuin neljä kuukautta josta iso osa on ainakin minulle töiden ja alkavan opiskelun vuoksi hyvin kiireistä ja työntäyteistä. Nyt sitten jo eilen katseltiin lähialueella myynnissä olevia käytettyjä pinnasänkyjä ja kuulemma auton turvakaukaloakin saan välipäivien alennusmyynneistä katsella tositarkoituksella. En itsekään halua kummemmin hätäillä ja hössöttää, mutta tiedän että aika menee niin äkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti