No baby

Ekasta inseminaatiosta tyylipuhdas nega. Syksyllä siis edessä IVF. Ei lisättävää.

Piinapäivien alku, vieraana hössö ja realisti

Vaikka yrityskiertoja on takana jo parikymmentä, voisin nyt sanoa ensimmäistä kertaa todellakin viettäväni piinapäiviä. Osasin ehkä vuorokauden verran ottaa rennosti inseminaation jälkeen, mutta nyt olen hysteerisen levoton. Tunteet ovat myös tosi ristiriitaiset. Kävin eilen allekirjoittamassa uuden työsopimuksen ja vähän tutustumassa kuvioihin. Sen jälkeen olin niin järjettömän innoissani, että illalla huomasin salaa pohtivani, että olisipa hyvä jos plussaa ei nyt tulisi, niin pääsisin hyvin vauhtiin uudessa työssä. Mutta aamulla sitten taas oli aivan eri fiilis. Pientä tiputteluvuotoa on havaittavissa ja alavatsaa nippailee. Viisaana heti tietysti päättelin, että kiinnittymisvuotoahan se ja kyllä nyt jotain tapahtuu. Todellisuudessa vuoto on minimalistista ja ajankohta huomioiden on liian aikaista kiinnittymisvuodolle. Vatsan tuntemuksetkin ovat varmasti tuttuja Lugesteron-oireita kun neste taas pakkautuu vatsan seudulle.

Välillä tuntuu, että olkapäilläni istuu kaksi tyyppiä: toisella puolella hirveä raskaushössö, joka tulkitsee kaiken maailmassa raskausoireeksi ja taas toisella puolella faktoja lateleva realisti, joka keksii loogisen selityksen kaikelle. Nämä kaksi käyvät jatkuvaa keskustelua, tähän tyyliin:

Hössö: "Huomasitko, vatsassa taas nipisti, voisi sanoa että oli repäisykipua! Se on aivan varma raskauden merkki! Muutenkin turvottaa, kyllä siellä jotain nyt tapahtuu!"
Realisti: "Huomasitko, että kävit aamulla useamman kerran vessassa. Vatsasi on taas sekaisin. Se ei ole mitään uutta eikä liity mitenkään raskauteen. Korkeintaan Lugesteron siellä puhaltaa palloa taas vatsasi sisään. Kohta ei mahdu housutkaan jalkaan."
Hössö: "Mutta vessassa ramppaaminen on myös raskausoire! Silloin on aina vessahätä!"
Realisti: "Satuitko kiinnittämään huomiota, millä tarpeilla vessassa tuli käytyä? Sitäpaitsi jos juo reilusti vettä, pitää myös käydä pissalla."
Hössö: "No miten selität sen, että hajut ottavat tosi kovasti nenään. Se nyt viimeistään on varma raskauden merkki."
Realisti: "Se on tämä kesä. Ihmiset haisevat esimerkiksi bussissa tosi pahalle. Hielle. Hyi."

Katsotaan, saadaanko hössön ja realistin juttuja seurata myös jatkossa.

1. inseminaatio

Se on nyt tehty. Mies kävi aamuvarhain antamassa oman näytteensä ja aamupäivällä oli minun vuoroni. Koko toimitus oli ohi hetkessä. Lääkäri joutui vähän hakemaan katetrille reittiä kohtuun, josta aiheutui menkkamaista kipua mutta muutoin koko homma ei tuntunut miltään. Ultrassa näkyi iso follikkeli vielä paikoillaan mutta sen pitäisi tänään sieltä irrota. Iloinen uutinen oli, että miehen näyte oli parantunut huomattavasti viime kerrasta. Siittiöitä oli nyt enemmän ja pesulla saatiin koostumus oikein hyväksi. Nyt vain pidetään peukkuja, että huonoista putkistani huolimatta onni voisi potkaista.

Nyt vielä piinaillaan pari viikkoa, 30.6. on testipäivä. Jos tulos on nega, soittelen sitten jo heti elokuulle IVF suunnittelukäyntiä. Lääkärin kanssa vielä juteltiin, pitäisikö elokuussa koittaa mahdollisesti inssiä uudelleen, mutta tulimme silti siihen tulokseen, että pitäydytään alkuperäisessä suunnitelmassa ja jatketaan suoraan IVF:ään, sillä munatorvien tilanne on kumminkin niin huono. Mutta kyllä nyt niin kovasti toivon, ettei sinne asti tarvitse mennä.

Inssi maanantaina!

Joo! Voitteko uskoa, perjantain ultrassa follikkeli oli jo niin iso, että inseminaatio on jo maanantaina. Perjantaina sain pistettäväksi vielä Gonalin ja tänään lauantaina Pregnylin. Pregnylin pistäminen oli aika ikävää ja heti piston jälkeen oli särkyä. Kipu helpotti onneksi vartissa.

Toinen jännä uutinen oli, että IVF suunnittelukäynti on jo elokuussa ja syyskuussa on punktio, ellei inssi nyt tuo ihmettä mukanaan. Vitsit, tosi jännää kun nyt edetään näin vauhdilla!

Gonal-F:n pistäminen ja vitamiinivertailua

Tulipa eilen taas ryvettyä ja avauduttua taas olan takaa. Mielialani on kuin osakemarkkinoiden tuottokäyrä, lujaa ylös ja heti perään alas. Ennustaa sitä ei voi mitenkään.

Aloitin eilen Gonal-F:n pistämisen. Onneksi en ole erityisen neulakammoinen. Kynä oli helppo käyttää ja ohjeet olivat selkeät. Pistäminen ei tuntunut yhtään miltään. Mies tuijotti ihmeissään vieressä ja kysyi monesti, että eikö oikeasti tuntunut miltään. No, ehkä vatsan seudulla on sen verran turtaa (lue: löysää) aluetta että ei tunnu :) Mitään jälkituntemuksiakaan en kokenut. Lähinnä pelkään sivuoireista mahdollista päänsärkyä, jota saan muutenkin niin helposti. Ibuprofeeni voi heikentää Gonalin tehoa joten päänsärkyyn on otettava parasetamolia. Itselläni siitä ei vain useinkaan ole apua. Pidetään peukkuja, ettei särkyä ilmaannu. Nyt pistettävä annos on inssiä varten aika pieni, vain 50 IU päivässä. Saa nähdä mitä tuntemuksia aikanaan aiheuttaa IVF:ää varten otettava moninkertainen annos.

Ilahduin apteekissa sillä Gonalista saatu Kela-korvaus oli isompi mitä odotin. Reseptipalveluun jonottaessani ehdin tutkailla hyllyjä apteekissa ja päätinkin säästyneillä rahoilla hankkia kunnon vitamiinit. Tarkkailin eri valmisteiden hinta-laatusuhdetta ja päädyin Multivita Raskaus ja Imetys -valmisteeseen. Tähän saakka olen käyttänyt pelkkää foolihappoa, mutta se loppui. Tuossa oli mielestäni sopivasti kaikkia tarvittavia vitamiineja ja kohtuullinen hinta tablettia kohti. Pakkauskin riittää neljäksi kuukaudeksi ja se maksoi 19,90. Annostus on 1 tabletti päivässä eli päivää kohti hinnaksi tulee noin 17 senttiä.

Vitamiinivalmisteissa on oikeasti tosi isot erot, varsinkin hinnassa. Yhtenä vaihtoehtona mietin Femibion Raskaus 1-valmistetta. Siinä oli foolihappoa tuplamäärä Multivitaan nähden, mutta esimerkiksi C-vitamiinia ja B-ryhmän vitamiineja vähemmän. Muuta olennaista eroa en löytänyt. Hinta oli 30 tabletin paketilla 15,50 tarjouksessa eli päivähinnaksi jäisi 52 senttiä. Melkoinen hintaero jos vertaa Multivitaan.

Yksi vastaava tuote oli myös Ladyvita Mama. Koostumus oli melkolailla sama kuin Multivitassa, joskin foolihappoa oli tässäkin hieman enemmän. Pakkaus oli 120 tablettia kuten Mutlivitakin, mutta näitä pitikin ottaa 3 päivässä! Näin ollen päivää kohti hinnaksi tulisi 47 senttiä.

Ainakin Minisun-merkkistä vastaavaa tuotetta löytyi myös ja sen hinta taisi mennä Multivitan kanssa samaan suuruusluokkaan, tosin se oli meidän apteekista loppu.

Yhteenvetona siis: kannattaa suorittaa hintavertailua!

Hormoneista johtuvaa vai jotain muuta?

Olen ollut jo pidemmän aikaa alavireinen ja tuntuu, kuin rämpisin suossa eteenpäin. Asiat tuntuvat etenevän hitaasti tai ei lainkaan enkä tahdo välillä saada jalkaa toisen eteen. Asioiden pitäisi olla hyvällä tolalla: edessäni on kesäloma, uusi työ ja lapsettomuushoidotkin etenevät. Vaan ei. En osaa iloita oikein mistään. Kotona olen kiukkuinen, töissä en saa tartuttua oikein mihinkään. Ruokahaluni on todella huono, yöunetkin ovat kärsineet. Selkää ja päätä särkee, väsymys painaa. Vatsakin on jatkuvasti sekaisin. Tiedän, että oireiden perusteella voin olla lievästi masentunut. Mutta en halua myöntää sitä. En nyt. Nyt pitäisi jaksaa olla positiivinen ja uskoa tulevaan. Mutta kun en jaksa.

Olin jo viikon sairaslomalla mutta enempää en kehtaa hakea, vaikka varmasti sitä saisin. Tämä taas johtuu siitä, että ensi viikolla on tarkoitus irtisanoutua. Koska tiedän, että kohta pääsen kuukauden lomalle, yritän sinnitellä päivä kerrallaan eteenpäin. Jotenkin se vaan on niin kovin vaikeaa. Turhauttaa, kun en saa mitään aikaan, eikä minua oikeastaan edes kiinnosta. Ja miksipä kiinnostaisikaan. Haluaisin vain nukkua mutta en saa unta iltaisin. Tämä valoisa aika pitää energiatasoja yllä sen verran, että päivällä ei erityisemmin väsytä, vaikka unet jäävät heikoiksi.

Olisi niin helppo syyttää hormoneja tästä kaikesta. Mutta yksi kuuri Lugesteronia ei oikein riitä selitykseksi. Jos en kävisi terapiassa, olisin varmaan jo vajonnut jonnekin maan rakoon tai päälakea myöten suon silmään. Jotekin silti tuntuu niin vaikealta nähdä ulospääsyä. Päälimmäisenä tunteena on jatkuva pelko. Pelkään jos en pärjääkään uudessa työssä. Pelkään että jään työttömäksi lopulta. Pelkään että romahdan. Pelkään, etten kestä epäonnistumista lapsettomuushoidoissa. Pelkään, että tulen äidiksi huonoimmalla mahdollisella hetkellä. Pelkään etten koskaan tule äidiksi. Pelkään etten enää osaa iloita mistään. Pelkään että mies ei enää jaksa. Pelkään olla ja olla olematta.

Lähestyvä inseminaatio

Soittelin ohjeiden mukaan klinikalle eilen kun vuoto vihdoin alkoi. Lugesteronin lopettamisen jälkeen meni siis 5 päivää vuodon alkuun vaikka lääkärin mukaan vuoto pitäisi tulla parin päivän sisään. Tiputtelu jäi odotetusti kokonaan pois ja vuoto alkoi heti kunnon tulvalla kera poikkeuksellisen voimakkaiden kipujen. Lugesteronin lopettaminen auttoi myös kamalaan turvotukseen, josta kärsin koko loppukierron. Ihanaa saada taas housut jalkaan ilman suurempaa tuskaa.

Aikataulu menee nyt inseminaation suhteen tosi tiukalle, sillä juhannus ajoittuu melko tarkalleen juuri ovulaatiohetkeen. Klinikan hoitaja ei osannut ottaa kantaa aikatauluun, mutta oli samaa mieltä, että Gonal-F:ää on turha pistää jos inseminaatio ei ajallisesti onnistu. Hän kumminkin lupasi jutella lääkärin kanssa vielä asiasta ja soittaa seuraavana aamuna uudelleen.

Tänään aamulla soittivat ja lääkäri oli sitä mieltä, että juhannusaaton aattona pyritään inseminaatio tekemään. Nyt vain peukut pystyyn, että folli kypsyy riittävän suureksi ennen sitä. Maanantaista alan nyt pistämään Gonal-F:ää ja perjantaina on seurantaultra jossa mitataan follikkelin koko.

Koska aloitan elokuussa uudessa työssä, on nyt tosi ristiriitainen oli koko vauvaprojektista. Missään nimessä tässä vaiheessa ei nyt mitään jarruja aleta lyömään päälle mutta kieltämättä nyt arveluttaa, mitä jos inseminaatio onnistuu?! No, mietitään sitä sitten. Realistisesti tilanne nyt kumminkin on se, että inssissä onnistumisen todennäköisyys on aika pieni. Mieliala on myös mennyt laidasta laitaan. Toisaalta olen surun murtama ja väsynyt, toisaalta järjettömän innoissani kaikesta tulevasta. Minkähänlainen hormonihirmu minusta tulee pistoshoidon aikana?

Hermoloma kera yllätyksen

Kun sain kuulla munatorvieni olevan tukossa, otin tuolloin odottamattomat uutiset melko tyynesti vastaan. Ehkä elin kiireisiä aikoja töissä tai en vaan osannut pysähtyä ajattelemaan. Muutaman viikon viiveellä asia jysähti tajuntaani ja kolahti kovaa. Tuntui, että maailma romahti pieneksi hetkeksi. Terapeutilleni sain ääneen ensi kerran sanottua miltä minusta tuntuu. Pystyin myöntämään että ahdistaa, surettaa, pelottaa ja sattuu. 

Koska jaettu suru pienentyy edes hieman, päätimme kertoa vanhemmillemme asiasta. Kovin sanattomaksi aihe tuntuu vetävän, mutta uskon, että on helpompi jatkaa eteenpäin kun asiasta voi puhua. Itkemättä en tosin asiaa ole kenellekään saanut kerrottua. Aihe on muuttunut paljon aremmaksi kuin ennen, ainakin omassa päässäni. Pelko on alkanut viedä tilaa taistelutahdolta. 

Testasin sunnuntaina täysin puhtaan negan odotetusti ja lopetin Lugesteronin siihen. Lääkärin mukaan vuoto alkaa kahden päivän sisällä mutta edelleenkään ei tapahdu mitään. Jos vuoto ei kohta ala, on vaarana, ettei inssin päästä sillä juhannus osuu juuri siihen ajankohtaan. Kirottua. 

Koska selkäni on ollut kipeä ja henkinen olotila heikko, kävin työterveyslääkärin vastaanotolla viime viikolla. Olen nyt ollut viikon sairaslomalla lepuuttamassa selkääni ja päätäni. Poden koko ajan huonoa omatuntoa etten ole töissä, mutta tilanne oli pakko rauhoittaa. Tekemättömät työt kummittelivat mielessäni koko viikon eiliseen saakka, kunnes kaikki muuttui. Sain tiedon uudesta työpaikasta. En muista, koska oloni olisi ollut näin helpottunut. Kaikki niskaani kasattu työpaine oli tipotiessään. Pitkästä aikaa olen innoissani, sillä pääsen tekemään oikeasti osaamistani vastaavaa työtä. Voi elämä miten osaatkin aina yllättää!

Tällä kaikella on tarkoituksensa. Ainakin uskon niin. Elämä toi eteeni yllättäen uutta ja kiinnostavaa ajateltavaa ja varmaan juuri siksi että pääsisin pois turhautumisen tilasta, jossa mikään ei etene. Vai onko huono onneni vihdoin kääntynyt ja tästä alkaa uusi hyvien asioiden aalto? Tämä jää nähtäväksi.

Uusi työ on jossain määrin hyppy tuntemattomaan. Lapsettomuushoidot ovat sitä yhtälailla. Toivon, että vuosien jälkeen voin tyytyväisenä ajatella: olipa onni että nuo hypyt tuli hypättyä.