Koska jaettu suru pienentyy edes hieman, päätimme kertoa vanhemmillemme asiasta. Kovin sanattomaksi aihe tuntuu vetävän, mutta uskon, että on helpompi jatkaa eteenpäin kun asiasta voi puhua. Itkemättä en tosin asiaa ole kenellekään saanut kerrottua. Aihe on muuttunut paljon aremmaksi kuin ennen, ainakin omassa päässäni. Pelko on alkanut viedä tilaa taistelutahdolta.
Testasin sunnuntaina täysin puhtaan negan odotetusti ja lopetin Lugesteronin siihen. Lääkärin mukaan vuoto alkaa kahden päivän sisällä mutta edelleenkään ei tapahdu mitään. Jos vuoto ei kohta ala, on vaarana, ettei inssin päästä sillä juhannus osuu juuri siihen ajankohtaan. Kirottua.
Koska selkäni on ollut kipeä ja henkinen olotila heikko, kävin työterveyslääkärin vastaanotolla viime viikolla. Olen nyt ollut viikon sairaslomalla lepuuttamassa selkääni ja päätäni. Poden koko ajan huonoa omatuntoa etten ole töissä, mutta tilanne oli pakko rauhoittaa. Tekemättömät työt kummittelivat mielessäni koko viikon eiliseen saakka, kunnes kaikki muuttui. Sain tiedon uudesta työpaikasta. En muista, koska oloni olisi ollut näin helpottunut. Kaikki niskaani kasattu työpaine oli tipotiessään. Pitkästä aikaa olen innoissani, sillä pääsen tekemään oikeasti osaamistani vastaavaa työtä. Voi elämä miten osaatkin aina yllättää!
Tällä kaikella on tarkoituksensa. Ainakin uskon niin. Elämä toi eteeni yllättäen uutta ja kiinnostavaa ajateltavaa ja varmaan juuri siksi että pääsisin pois turhautumisen tilasta, jossa mikään ei etene. Vai onko huono onneni vihdoin kääntynyt ja tästä alkaa uusi hyvien asioiden aalto? Tämä jää nähtäväksi.
Uusi työ on jossain määrin hyppy tuntemattomaan. Lapsettomuushoidot ovat sitä yhtälailla. Toivon, että vuosien jälkeen voin tyytyväisenä ajatella: olipa onni että nuo hypyt tuli hypättyä.
Onnea uudesta työstä!
VastaaPoistaKiitos!
Poista