Syömään!

Vauvan ruokailu - ah miten monta tapaa - miten monta mielipidettä - miten monta suositusta ja ohjetta!

Meidän pikkumies oli täysimetetty 5kk ikään saakka kunnes hän alkoi toistuvasti tavoitella meidän vanhempien kädestä kaikkia syötäviä asioita ja hapuilla niitä kohti omaa suutaan. En hennonnut mitenkään odotuttaa enää kokonaista kuukautta vaan aloitimme siitä pikkuhiljaa kiinteiden maistelut. Ensin maisteltiin vähän bataattia, sitten pikkuisen porkkanaa, perunaa, maissia, kukkakaalia ja niin edelleen. Aloitimme soseilla siitä syystä, että istuminen ei onnistunut eikä sormiruokailu ja sitteri oikein ollut toimiva yhdistelmä. Istuminen syöttötuolissa alkoi luonnistua vasta reilun 7kk iässä joten siihen saakka ruokailu hoidettiin pääosin soseilla. Sormin syötävät jutut otettiin mukaan vasta, kun päästiin pöydän ääreen, joka muuten tapahtui sopivasti jouluksi. Oli siinä pieni mies onnessaan kun sai koko porukan katsellessa mutustella ruokaa pöydän päässä.

Porkkanan syöminen on tarkkaa puuhaa

Olen yrittänyt valita jonkinlaisen kultaisen keskitien soseiden ja sormiruokailun välillä. Aamu alkaa puurolla, jonka äiti lapioi lusikalla suuhun. Joskus puuro on oikein niin namia, että jokaisen lusikallisen päätteeksi kuuluu tyytyväinen "ommm". Joskus taas puuro ei ole yhtään hyvää tai ainakaan sen syöminen ei lainkaan kiinnosta. Onneksi keksittiin vähän aikaa sitten Talk-murut, jotka kyllä maistuvat mainiosti. Niitä mutustellaan joskus useallakin aterialla päivässä, jos keskittymisen kanssa tahtoo olla haastetta. Aamupalalla voidaan lisäksi syödä vähän hedelmää, sormin syötävinä paloina tai soseena.

Lounaalla syödään soseruoka, monesti kyytipoikana askarrellaan keitettyjä vihannespaloja, keitettyä kananmunaa tai muuta sormiin sopivaa. Välipalana maistuu hedelmäsose tai palat ja päivällisen kaava on sama kuin lounaan. Illalla syödään taas puuro.

Eilen tein ensimmäistä kertaa varsinaiseen sormiruokailuun ajatellun ruuan, nimittäin makaronilaatikon. Saas nähdä mitä pikkumies siitä tuumaa kun saa tänään sitä maistaa.
Soseiden seassa paakut ja sattumat ovat vähän vielä kumma juttu, monesti ne sylkäistään suusta ulos. Itse mutusteltuna isommatkin palaset saattavat eksyä ihan masuun asti. Tarkoitus olisi myös kokeilla niin kovin suosittua apinaevästä joku päivä. Tulipa myös liityttyä sormiruokailijoiden Facebook-ryhmään, jotta voisin kurkkia kivoja ruokaohjeita hyödynnettäväksi.

Ruoka pitää tunnustella tarkkaan ennen syömistä

Veden juominen syömisen lomassa olisi meidän kovalle pikkumasulle oikein hyvä juttu mutta vesi on nykyään ehdottomasti hauskempaa ottaa suuhun ja purskuttaa sitten pitkin pöytää. Pelkään, että ruokapöytä on kohta entinen ellen saa vihdoin aikaiseksi hankittua jotain paikallaan pysyvää ruokailualustaa. Ensin mietin josko hankkisi TrippTrappiin tarjottimen, mutta toisaalta taas on kivempi, että lapsi istuu siinä pöydässä ihan vieressä. Tarjottimen kanssa joutuisi mielestäni vähän liian kauaksi. 

Pakko kyllä kehua TrippTrappia sen verran, että poika tuntuu kyllä hyvin viihtyvän tuolissa! Oli myös hyvä hankinta nuo Stokken omat pehmusteet, jotka ovat pyyhittävät ja pestävät. Tuoli saatiin käytettynä, muutoin olisi kyllä päädytty johonkin hieman edullisempaan ratkaisuun.

Stokken tähtipehmusteet

Pyrin aina myös itse syömään silloin, kun pikkumiehellä on ruoka-aika. Selostan myös, että syödään yhdessä ja kerron mitä lautaselta löytyy. Omassa kodissani yhteisiä ruokahetkiä ei aina ollut mahdollista järjestää mutta mieleen ovat jääneet hyvin viikonloput, jolloin syötiin koko perhe yhdessä oikein pitkän kaavan mukaan. Ja omasta mielestäni syöminen on sen verran mukavaa että kyllähän niistä hetkistä kannattaa nauttia.

Nukkumaan!

Uni - asia jota et osaa arvostaa ennen kuin menetät edes osan siitä. Olen aina ollut aika hyvä nukkumaan, nukahtanut suhteellisen helposti ja pystynyt nukkumaan lähes missä vaan. Iän myötä ja elämäntilanteesta riippuen nukahtaminen on toisinaan haasteellisempaa mutta en voi väittää koskaan kärsineeni unettomuudesta. Lapseni ei ole ainakaan toistaiseksi perinyt omia unenlahjojani.

Meillä nukuttiin pikkuvauva-aikana oikein mainiosti, heti ensimmäisillä elinviikoillaan pikkumies hoksasi yön ja päivän eron ja saattoi koisata yöllä liki kahdeksan tuntia putkeen. Tämä oli suuri onni synnytyksestä ja koko lapsensaantishokista toipuvalle äidille, miksei tietysti myös isälle. Noin kuukauden iässä nukkuminen muttui tai oikeastaan nukkumaanmeno. Illat ja alkuyö muuttuivat jatkuvaksi huutokonsertiksi, johon ei tuntunut auttavan mikään. Poikaa kanniskeltiin ja hyssyteltiin useita tunteja joka ikinen ilta ja yö. Epätoivoinen äiti kokeili kaikki konstit: vauvahieronnan, erilaisen päivärytmin, erilaiset nukkumisjärjestelyt, oman sängyn, viereen nukuttamisen, maidottoman ruokavalion, maitohapot ja disflatylit ja ties vaikka mitä. Mikään ei auttanut. Lopulta huuto loppui kun poika oli 3,5kk. Jälkikäteen voin vain todeta että koliikkia se oli. Ja siitä selvittiin.

Välillä oli aikoja, kun illan nukkumaanmenotaistelun jälkeen pikkumies nukahti ja nukkui sitten koko yön yhdellä tai kahdella herätyksellä. Välillä koko nukkumaanmeno kävi suhteellisen mukavasti. Reilun puolen vuoden iässä aloimme käyttää lempeitä unikoulumenetelmiä lyhentääksemme pojan nukuttamiseen kuluvaa aikaa. Meillä kun meni aina koko ilta nukuttamiseen siten, että homma alkoi n. klo 20 ja jatkui pahimmillaan puolilleöin. Unikoulu helpotti sen verran että poika oppi pian nukahtamaan omaan sänkyyn eikä vain syliin. Unikoulun menetelmiä on tullut käytettyä myöhemminkin mutta yhtä ongelmaa ne eivät ole ratkaisseet. Nimittäin sitä, että jo nukahdettuaan poika herää 15-30 minuutin jälkeen ja itkee niin kauan, kunnes hänet hyssyttää sylissä uneen. Silittely tai paijaaminen ei auta, omaan sänkyyn laskeminen sylistä liian aikaisin saa aikaan täyden raivon. Kun hän nukahtaa lopulta uudelleen, herää hän taas 15-30 min päästä ja sama alkaa uudelleen. Tätä voi toistua 2-10 kertaa illassa. Tämän lisäksi kuvaan ovat astuneet nyt myös sama heräily pitkin yötä. Pahimmillaan tunnin-kahden välein ja mikään muu ei kelpaa kuin syli.

Tähän saakka olen ihan hyvin itse pärjännyt tunnin-kahden unipätkillä mutta eilen taisin jo muistuttaa elävää zombia, sillä muutenkin huonouninen mies käski minut nukkumaan toiseen huoneeseen ja hän heräili pojan kanssa, vaikkka joutuukin aamulla varhain lähtemään töihin. Vitsit mikä tunne kun ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen kuukauteen pystyin nukkumaan heräämättä kokonaista 7 tuntia!

Pikkumies selkeästi välillä kiemurtelee ja piereskelee öisin. Myös kakkaaminen aiheuttaa useimpina päivinä itkua. Kävimme kakkaamisvaivan takia jo kerran lääkärissä ja saimme ohjeen antaa ulostuslääkettä. No, sepä ei toimi kun useimpina päivinä herralle ei kelpaa muu kuin rintamaito. Lääke kun pitäisi sekoittaa juotavaan nesteeseen mutta edes vesi ei oikein herralle kelpaa. Tänään mennään uudestaan lastenlääkärille juttelemaan josko saataisiin jotain apua tuohon mahaongelmaan ja ehkä myös nukkumiseen. Saattaa nimittäin olla, että minullakin tulee kevään aikana paluu töihin ja sitä ennen meidän pitää saada tämä uniasia kuntoon.

En vielä jaksanutkaan herätä

Kello on nyt 10:25 ja pikkumies vetää edelleen sikeitä. Annan hänen nukkua ihan vain siksi, että saan edes hetken omaa aikaa. Päiväunet kun meillä ovat aina maksimissaan puoli tuntia. Olenpa koittanut monesti herättää hänet aiemmin ja hakea erilaista päivärytmiä, sillä ei ole yönukkumiseen mitään vaikutusta. Välillä on vain pakko mennä siitä mistä aita on matalin, vaikka se ei muuten periaatteisiini kuulukaan.

Miehen kanssa aina vitsaillaan, että ehkä tuo oppii nukkumaan yönsä viimeistään kun kouluun menee. Ja eihän siihen niin kovin kauaa ole, eihän... :)

Helpotusta pienelle nuhanenälle

** Yhteistyössä Baby-Vac **

Meillä on kärsitty ensimmäisestä kunnon nuhasta nyt jo useamman päivän ajan. Ensin alkoi kova yskä ja sitten lima kiipesi myös pieneen nenään. Satunnaiseen nenän tukkoisuuteen on aiemmin meillä toiminut hyvin konsti, jossa tipautetaan pari tippaa apteekin suolaliuosta nenään ja sitten laitetaan lapsi mahalleen mönkimään. Hetken päästä yleensä valui räkää nenästä sopivasti pyyhittäväksi. No, tämä on pikemmin hyvä pikkuvauvakonsti mutta nyt tarvitaan jo järeämpiä aseita.

Näin esikoisen äitinä sitä on aika ymmällään, miten kipeän lapsen kanssa toimitaan. Koska on syytä lähteä lääkäriin, miten oloa voi helpottaa kotikonstein ja mitä oikein pitäisi tietää vauvan flunssasta? No, kuumetta meillä ei ole ollut ja poika on reipas itsensä ja leikkii ja touhuilee normaalisti joten lääkäriin ei ole toistaiseksi lähdetty. Yskää on yritetty helpottaa lämpimillä suihkuilla, jolloin lima lähtee vesihöyryn ansiosta vähän paremmin liikkeelle. Nenä kumminkin tuntuu olevan jatkuvasti täynnä räkää joten sitä olisi syytä saada jollain konstilla pois.

Sain jokin aikaa sitten käyttööni Baby-Vac -nenäimurin. Ollaan nyt vasta päästy sitä testaamaan ja pakko sanoa: kyllä toimii! Parissa sekunnissa on pieni nenä niistetty ja hengittäminen helpompaa. Pieni mies ei moisesta operaatiosta kovasti tykkää mutta mokoman nenän ronkkimisen aiheuttama kiukku laantuu hetkessä kun räkä ei häiritsekään enää nenässä ja jos kiva äiti vielä antaa tutkia imuria omin pikku kätösin. Meillä tosin suututaan myös suun ja nenän pyyhkimisestäkin joten nenäimuri sinällään ei ole kurja, pikemminkin oikein kiinnostava esine.

Baby-Vac on tosi helppo käyttää. Toinen pää laitetaan imurin letkuun, jossa imuvoima pitää sen kiinni ilman kummempaa kiinnitystä. Toiseen päähän kiinnitetään nenään tuleva imuosa ja siinä se on, valmiina käyttöön! Imuri päälle, tehoksi riitti meillä imurin minimi, ja sitten vain limat ulos nenästä. Muutama sekunti per sierain ja homma on valmis! Toimenpide ei satu eikä tunnu oikeastaan niistämistä kummemmalta (voin todistaa, testasin tietysti myös omaan nenääni :). Parhaassa tapauksessa tehokas liman poistaminen hengitysteistä ehkäisee tulehduksen syntymisen kokonaan ja pieni potilas saattaa tällä konstilla välttyä vaikkapa korvatulehdukselta.

Käytön jälkeen nenäimurin osat on helppo irrottaa ja puhdistaa. Kun käyttöä on useamman kerran päivässä, huuhtelen imupään aina käytön jälkeen lämpimällä vedellä. Mietoa saippuaa voi käyttää tarvittaessa puhdistukseen ja pään voi myös keittää tarpeen mukaan. Näitä imupäitä on pakkauksessa kaksi, joten homma sujuu mukavasti vaikka kotona olisi parikin nuhanenää.

Näitä pienten nuhanenien pelastajia saa hyvin varustelluista apteekeista. Ja lääkärin on mahdollista kirjoittaa tarvittaessa resepti Baby-Vaciin, jolloin on mahdollista, että lapsen vakuutus saattaa sen korvata. Kannattaa jutella aiheesta lääkärin kanssa, jos tulee asioitua vastaanotolla pienen nuhapotilaan kanssa. Tosin noin kolmenkympin sijoitus tähän laitteeseen on mielestäni aika pieni raha sillä käyttöä on varmasti pitkään.

Lisätietoa nenäimurista sekä jälleenmyyjistä löydät osoitteesta www.nenaimuri.fi.

Mama I'm coming home!

Viime vuoden puolella aloitin uuden blogin, koska ajattelin että haluan kirjoittaa erilaisesta näkökulmasta ja jättää vanhat jutut taakseni. Luulin, että haluan yrittää luoda toisenlaista kirjoitusympäristöä ja muuttaa tapaani kirjoittaa. En tiedä miksi niin ajattelin mutta nyt olen ymmärtänyt että se ei ole minua. Ei minun juttuni. Tämä blogi on minun juttuni - yhä ja edelleen. Kaikki menneet jutut haluan ylpeydellä kantaa mukanani ja jatkaa kirjoittamista juuri siihen tapaan, joka minulle tuntuu omimmalta.

PALAAN SIIS TÄNNE TAKAISIN <3

Toivon, että kaikki te ihanat ja tärkeät vanhat sekä uudet lukijat löydätte jälleen luokseni ja muistatte olemassaoloni.

MUTTA MITÄ MEILLE NYT KUULUU?

Pikkuinen poikamme ei enää ole pikkuinen vaan jo 8kk ikäinen touhuilija. Elämä on asettunut omaan, uuteen ja ihanaan lapsiperheen uomaan ja siinä meidän on hyvä olla. Poika on terve, tarmokas, iloinen, reipas ja sata muuta kehuvaa adjektiivia :) Toki matkallemme on mahtunut myös haasteita mutta pääosin kaikki on sujunut oikein hyvin.

Meillä kieritään pitkin lattioita, tutkitaan tarkkaan erilaisia asioita, maistellaan kaikkea mikä suuhun sattuu, retuutetaan tavaroita ja hakataan niitä pöytään. Ihan vielä ei istuta itse ilman tukea eikä kontata. Välillä nukutaan hyvin, välillä vähän huonommin. Joinain päivinä kaikki ruoka maistuu, toisinaan taas kelpaa vain tissimaito. Siitä huolimatta kasvu kulkee tasaisesti omia käyriään pitkin.

Mielessä on monta monta monta postausideaa ja nyt tartun härkää sarvista ja alan kirjoittelemaan niitä ulos.

Kuulette meistä taas pian! Kiva että olet täällä!