Se löytyi!

Olin päättänyt etten tässä kierrossa tee ovulaatiotestejä. Mutta koska olen nainen, saan itse pyörtää kaikki omat päätökseni niin halutessani. Tosiasiassa tein eilen yhden ainoan testin ja sain kaksi viivaa! Käsittämätön juttu. Päättelin muista merkeistä, että nyt voisi olla ovulaatio käsillä ja pakkohan oli uteliasuudesta tehdä se yksi testi. Olin todella todella iloisesti yllättynyt, että tikkuun piirtyi kaksi viivaa. Viime kierrossa kun en saanut tikkuihin mitään. Jotain siis tapahtuu! Oletettu kuukautisten alkamisajankohta on heti häiden jälkeisenä päivänä ja nyt jos niitä ei kuuluisikaan niin voitaisiin siis saada se kaikkein toivotuin häälahja. Onneksi ei jännittänyt muutenkaan mikään tässä yhtään niin hyvä että saatiin elämään vähän lisäjännitystä.

Enää kaksi viikkoa h-hetkeen!

Häihin on tasan kaksi viikkoa. Nyt on pakko tunnustaa että vähän jännittää. Aiemmin olen ollut tyyni kuin aamuöinen lammenpinta mutta nyt alkaa sisälläni kuplia. Jännitystä aiheuttavat havaintojeni mukaan aivan kummalliset asiat; uuden sukunimen sisäistäminen ja käyttö, kirkkoon saapuminen, puvun istuvuus selkäpuolelta, säätila, ihmisten ilmeet ja niin edelleen.

Hain puvun eilen kotiin ja sovitin sen vielä viimeisen kerran pukuliikkeessä. Omasta mielestäni sitä oli kavennettu hitusen liikaa mutta myyjä vakuutteli että sen pitää olla napakka ja että se oli juuri sopiva. Kerran eräässä lehdessä oli kuva morsiamesta jonka puvun yläosa oli niin tiukka että selän puolelta se ihan puristi. Käytännössä selkään muodostui lähinnä takapuolta muistuttava vako. Eilen tietyssä asennossa minulla oli samaa ongelmaa. En kestä jos joudun astelemaan vihille pylly selässä! Ehkä huoli on turha, sillä minulla oli eilen päällä väärät liivit. Varmuuden vuoksi aion kyllä vielä hankkia nestettä poistavia luontaistuotevalmisteita ihan vaikka pelkän lumevaikutuksen takia. Tuleepahan muka parempi mieli. Toinen ongelma on selkäpuolella majailevat finnit. Pakko varmaan pyytää meikkaajaa tekemään asialle jotain. Mitään hartiahuivia tai muuta yläosaa peittävää asustetta minulla ei kirkkoon ole ja olenkin nyt alkanut miettiä, pitäisikö olla? Mitä mieltä olette? Pitääkö kirkossa olla hartiat peitossa vai voiko olla vain olkaimettomalla puvulla?

Poden myös huonoa omaatuntoa kun minulla ei ole mitään to-do -listaa häitä varten. Jonkinlainen ostoslista on olemassa lähinnä ruokatarpeille mutta muuten olen ollut aivan hunningolla koko asian kanssa. Taidan listata tähän, mitä on hanskassa niin ehkä alan nähdä metsän puilta.

Käytännössä hoidettuna ovat:

• puvut kummallekin asusteineen
• kampaus ja meikki
• valokuvaus
• kirkko ja harjoitukset
• vihkimisen jälkeinen sukulaisten juhla tarjoiluineen
• hääauto koristeineen
• kukat
• sormukset
• kuulutukset
• kaverijuhlan menun suunnittelu ja astiat sekä koristeet
• kaverijuhlan juomat
• vieraskirja

Vielä hoidettavana:

• kukat kaverijuhlaa varten
• kynsien laitto
• kaverijuhlan tarjottavien hankinta ja valmistus
• vieraslahjat (?)
• sulhasen huomenlahja (!!!!)
• siivous

No niin, siis paniikki numero yksi, sulhasen huomenlahja. Siitä minulla ei ole edes mitään ajatusta. Pakko viikonloppuna keksiä jotain sillä muuten ei hyvää seuraa. Paniikki numero kaksi, mitä olen unohtanut? Puuh, hengitä syvään, rauhoitu. Kyllä se siitä.

Maaginen vuosi, mutta miksi?

Olen jo jonkin aikaa pohtinut sitä, miksi lapsen yrittäminen menee niin helposti ja nopeasti suorittamiseksi ja analysoinniksi. Lapsen pitäisi olla lahja eikä mikään matemaattisen yhtälön ja onnistuneen suoritteen tulos. Mielestäni liikaa painotetaan sitä kuuluisaa vuoden aikajaksoa, jolloin "normaalin" ihmisen pitäisi tulla raskaaksi. Kuka meistä oikeasti on normaali? Niin paljon on tapauksia, joissa otsaan lyödään selittämättömän lapsettomuuden leima, vaikka mitään ei ole vialla. Mielestäni se on kovin väärin.

Olen myös kokenut, että 30-vuoden ikään on vedetty selkeä viiva; jos olet sen alle, voit tulla helposti raskaaksi ja jos olet sen yli, raskautuminen vaikeutuu selvästi. Mistä ihmeestä se elimistö tietää juuri siinä syntymäpäivän kohdalla laskea hedelmällisyyttä? Ymmärrän toki, että nainen on nuorena hedelmällisimmillään ja siksipä varmasti parikymppisillä on niin sanottuja vahikoraskauksiakin enemmän. Mietin vain, että mihin lokeroon oikeasti kuuluu 27-vuotias? Olen lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä ja taatusti hedelmällisyyteni on jo kääntynyt laskuun. Esimerkiksi 22-vuotiaalla on varmasti varsin todennäköistä tulla vuoden sisällä raskaaksi, mutta 27-vuotiaalla aikaa voi mennä helposti enemmän. Mielestäni lapsettomuusleimaa ei tietyn ikäisille saisi lätkäistä liian nopeasti. Lapsettomuusdiagnoosi aiheuttaa monissa tapauksissa varmasti vain ihan turhaa stressiä ihan liian aikaisin.

Mies oli jutellut lääkärissä vauvahankkeestamme ja lääkäri oli todennut että missään tapauksessa ei saa laskea otollisia päiviä tai muutenkaan suorittaa kello kaulassa. Hänen mukaansa ovulaation metsästäminen ja otollisten päivien laskeminen voi jopa haitata naisen hormonitoimintaa. Tästä viisastuneena olemme päättäneet ainakin kesän ajan mennä sillä ajatuksella että tulee jos on tullakseen. Unohdetaan siis toistaiseksi ovistestailut ja kalenterin vahtaaminen. Olen käyttänyt iPeriod-appsia iPhonella ja sehän huutelee otollisista päivistä eli niin sanotusta vihreästä viikosta. Koska sovellus on niin kätevä kierron pituuden ja menkkojen merkitsemiseen että en halua siitä luopua, pitää varmaan opiskella mistä sen saa lopettamaan huomauttelut lähestyvistä otollisista päivistä.

Olen jostain syystä ollut täynnä positiivista energiaa lähiaikoina. Lähestyvät häät saavat minut kovin hyvälle tuulelle ja varsinkin nyt, kun järjestelyt tuntuvat olevan hyvällä mallilla. Ihokin alkaa olla selkeästi paremmassa kunnossa. Olen tarkastellut ihonhoitorutiinejani uusiksi mutta uskon ultraäänipuhdistuksen auttaneen kumminkin merkittävästi. Nyt pidän peukkuja että tulos säilyy häihin saakka.

Shoppailu auttaa aina

Menossa kp 2. Olin jo toki aivan varma ettei tässä kierrossa ole tärpännyt, mutta harmitti se sitten kumminkin vähän. Lohdutukseksi suuntasin tietysti ostoksille. Ensimmäisenä kävin tilaamassa hääkimpun eli taas yksi kohta ylivedettäväksi häiden to do -listalta, jei! Kimpusta tulee siro ja suloinen. Kuin pikkuinen karkkipallo. 

Ostosretkeni suuntautui myös Ikeaan, josta kävin hamstraamassa juhlia varten muun muassa skumppalaseja ja karkkibuffetin rakennuspalikoita. Ostin metallisia pikku kukkaruukkuja, jotka kaupassa ollessani visioin kukkasille, mutta kotona keksinkin, että ainakin osa taitaa mennäkin karkkibuffettiin kipoiksi. Ostin myös lyhtyjä, isompia kukkaruukkuja pihakukkia varten ja lautasliinoja. Löytyipä äidillekin pieni äitienpäiväyllätys. 

Selvittyäni hengissä Ikean mummoruuhkasta suuntasin odotetulle kosmetologikäynnille. Ultraäänipuhdistus oli hyvä valinta. Kosmetologin mukaan se nostaa hyvin epäpuhtaudet ulos ihosta ja auttaa hoitavia ainesosia pääsemään syvemmälle ihoon. Ultraäänellä myös hierottiin ja rentoutettiin ihoa lopuksi. Kokemus oli oikein miellyttävä. Iho oli käsittelyn jälkeen punoittava, mutta se johtui pääosin mekaanisesta puhdistuksesta, jota kosmetologi joutui kohdallani tekemään paljon. Ihon pitäisi tästä lähteä nyt parantumaan. Hankin hoitolasta myös antibakteerisen ja talineritystä hillitsevän seerumin, jonka pitäisi estää epäpuhtauksia ihon ongelmakohdissa. Toivon mukaan iho olisi paremmassa kunnossa häihin mennessä. Sain myös varattua samaisesta paikasta häämeikin. 

Viime yönä näin muuten unta minun sormuksesta. Unessa menin hakemaan valmista sormusta kultasepältä ja siihen olikin tehty ihan erilainen runko kun oli sovittu ja muitakin muutoksia. Se oli tosi ruma. Onneksi heräsin pian ja muistin että oikeasti sormus ei ole ruma vaan upea. Huh! 

Yhteenvetona siis, shoppailun ja kauneushoitojen ansiosta olo on parempi eikä enää harmita. Aurinkoista viikonloppua ja äitienpäivää kaikille äideille!

Finnikriisi

Finnejä tulee koko ajan vain lisää. Ensin niitä oli otsassa ja leuassa, nyt jo pitkin poskiakin. Voisin suhtautua tähän neutraalimmin jos olisin teini-ikäinen, mutta kun en ole. Olen liki kolmekymppinen nainen, jolla ei ole ollut finnejä kymmeneen vuoteen ja joka on näköjään astelemassa avioon juuri silloin, kun naaman iho on huonoimmassa kunnossa koskaan. Alan olla tosi stressaantunut tästä asiasta. Huomenna on onneksi kosmetologille aika ultraäänipuhdistukseen ja odotukset on tosi kovat. Kyseessä voi olla ainoa tilaisuus saada apua ennen häitä.

Finniongelmaa lukuunottamatta en tunne oloani stressaantuneeksi. Minulta kysellään koko ajan jännittääkö ja hermostuttaako, mutta puhun totta kun sanon että ei. Miksipä sitä pitäisi hermoilla? Tiedossa on rennot juhlat ja saan aviomiehen, jonka kanssa elämä jatkuu ihan kuten tähänkin saakka. Sehän on vain ihanaa ja helpottavaa.

Huomenna minulla on vapaapäivä ja ajattelin käydä vahvistamassa hääkimpun tilauksen, joka piti tehdä viime lauantaina, jolloin olikin polttaripäivä. Myös pari juoksevaa asiaa on listalla ja lisäksi lautasliinojen, juomalasien ynnä muiden juhlatarvikkeiden hankintaa. Häiden värit olen nyt päättänyt, ne ovat valkoinen ja hopea höystettynä pikkuisen vaaleanpunaisella. Hääkimpusta siis tulee vaaleanpuna-valkoinen ja näitä värejä löytyy myös juhlakoristeista. 

Loppuun vielä tietoa kierrosta; kp 29 menossa ja pientä tiputtelua ollut eilisestä. Mitään PMS-oireita ei edelleenkään ole. Kierto on siis palaamassa normaaliin pituuteen. Ellei...

Polttarit: hoidettu. Monta muutakin asiaa: hoidettu.

Huh, olipa viikonloppu! Oli nimittäin mun polttarit. En osannut yhtään odottaa niitä. Tai ehkä vähän. Oli kumminkin tosi kiva päivä ja kivaa tekemistä, mukavaa ja rentoa yhdessäoloa ja useampi lasi kuohuvaa :) Eipä ainakaan käynyt kuten olin pelännyt, että plussa paukahtaa testiin juuri ennen polttaripäivää. Vaara ohi siis. Saatan myöhemmin kirjoitella aiheesta enemmän, nyt olen vielä niin pää pyörällä, etten pysty jäsentämään päivän kulkua loogisesti.

Eilen oli hääpuvun sovitus. Hieman pitää ottaa vyötäröltä vielä sisään mutta muuten se oli juuri sopiva. Pienet muutoksetkin oli tehty juuri kuten piti. Olen helpottunut. Liikkessä oli hyvä palvelu ja tarjoutuivatpa vielä erikseen tilaamaan minulle sopivan hiuskoristeen, jos sellainen heidän yhdeltä edustamaltaan merkiltä löytyy.

Myös sormuksen sovitus on huomenna, se on siis lähes valmis. En malta odottaa että saan ensimmäistä kertaa sen sormeeni. Hoidettavien asioiden lista lyhenee mukavaa tahtia. Silti tuntuu, että jännittää vain päivä päivältä enemmän. Vatsakin on ollut ihan kipeä ja sekaisin. Selviänköhän hengissä vielä seuraavan kuukauden ajan?

Hääpäivän kauneudenhoitoasiat ovat olleet aivan täysin retuperällä tähän saakka. Jostain syystä en ole saanut aikaiseksi meikkauksen varaamista. Olen viimeiseen asti pohtinut, onko budjetissa siihen varaa vai ei. Koska kasvojeni iho muistuttaa tällä hetkellä 15-vuotiaan mopopojan ihoa, päätin tarttua toimeen ja varasin perjantaiksi kosmetologille ajan ihon puhdistukseen. Samalla päätin, että kysyn samaisesta paikasta meikkiä hääpäivälle. Ei ehkä olisi varaa, mutta kyseessä on hätätapaus. Ihoni ei ole ollut näin huonossa kunnossa sitten yläastevuosien. Mietin pääni puhki erilaisten kasvohoitojen eroja ja hyötyjä. On syväpuhdistusta, mikrohiontaa, timanttihiontaa, ultraääntä ja vaikka mitä. Yritin ansiokkaalla Googlen käytöllä löytää lisätietoja sopivasta hoidosta ja päädyin lopulta tuohon ultraääneen. Timanttihionta olisi ollut takuulla tehokkain, mutta en uskalla ottaa tässä vaiheessa riskiä siitä, että iho ei sitä kestäkään ja tulehtuu vain pahemmin. Toivottavasti ultraäänestä on apua ja saan ihoani hieman silottumaan.

Lopuksi vielä kiertotietoja. Viimeisin kierto oli tosiaan lyhyt, vain 24 päivää. Nyt mennään jo kp 27, eikä mitään PMS-oireita ole. Kierto saattaa siis olla palautunut normaaliksi.

Viivoja, vaunuja, vappua

Eipä löytynyt ovisplussaa testeillä ainakaan tässä kierrossa. Parina päivänä ilmaantui ihan haalea viiva. Tosin limatilanteesta päätellen ovis saattoi olla kiertopäivän 20 tienoilla, jolloin en enää edes tikuttanut, mikä tuntuu tosin oudon myöhäiseltä ajankohdalta. No, kunhan nähdään tämän kierron pituus niin ensi kierrossa voisi olla helpompi ajoittaa tikutusta oikein. Nyt odotan jo kuukautisia ja olisin suoraan sanoen äärimmäisen yllättynyt, jos tässä kierrossa olisi tärpännyt. Nyt tuntuu, että lähestyvät häät, monenmoiset juhlat ja muut kiireet ovat vieneet ajatukset tyystin pois raskauden yrittämisestä. Vaikka voihan se olla, että kun nyt ei ole oikein yrittämällä yritetty, niin se sitten tuottaisi tulosta. Aika ristiriitainen olo, toisaalta nyt olisin enemmänkin helpottunut kuukautisten alkamisesta. Pelkään, etten osaisi tai ehtisi nauttia tarpeeksi raskauden alkamisesta kaiken tämän kiireen keskellä. Ehdotin jo miehelle että jos pidetään taukoa yrittämisessä, mutta hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että kun leikkiin on lähdetty niin täysillä ollaan mukana koko ajan. Taitaapi herra kovasti jo odottaa vauvelia meidän elämään. Ihana.

Vappuhulinoissa oli taas vaunukansaa liikkeellä sankoin joukoin. Koko vappupäivä meni ainakin minulla siihen, kun siiderituoppini lomassa tuijottelin ohi kärrytteleviä äitejä ja isejä suloisine piltteineen. Tutkin ihaillen erilaisia vaunumalleja ja pienokaisten suloisia pipoja ja aurinkolaseja. Vaunuja olen netistä tutkinut muutenkin jo monet kerrat. Suosikkimallikin on tainnut jo löytyä. Se olen tosin päättänyt, että ennen raskautumista en osta yhtä ainuttakaan vauvanvaatetta tai tarviketta. Ostoslupa heltiää vasta, kun raskaus on edennyt tarpeeksi. Ennen sitä joudun, huom. JOUDUN, shoppailemaan asioita vain itselleni. Harmillista.

Häävalmisteluiden seuraava steppi olisi hääkimpun valinta. Huomasin, että Vappu Pimiä oli mennyt vappuna naimisiin ja hänellä oli varsin ihana kimppu. Samaa ajatusta haluaisin omaanikin, pyöreä simppeli muoto, päävärinä vaalea ja seassa jotakin muuta hempeää sävyä. Lauantaina on floristin kanssa tapaaminen ja päätös pitää sitten tehdä. Hääpuvun sovituskin on ensi viikolla, tässähän alkaa asiat olla pikkuhiljaa hoidossa. Mahtavaa. Tosin on syytäkin olla, h-hetkeen on enää noin kuukausi aikaa.