Häihin on tasan kaksi viikkoa. Nyt on pakko tunnustaa että vähän jännittää. Aiemmin olen ollut tyyni kuin aamuöinen lammenpinta mutta nyt alkaa sisälläni kuplia. Jännitystä aiheuttavat havaintojeni mukaan aivan kummalliset asiat; uuden sukunimen sisäistäminen ja käyttö, kirkkoon saapuminen, puvun istuvuus selkäpuolelta, säätila, ihmisten ilmeet ja niin edelleen.
Hain puvun eilen kotiin ja sovitin sen vielä viimeisen kerran pukuliikkeessä. Omasta mielestäni sitä oli kavennettu hitusen liikaa mutta myyjä vakuutteli että sen pitää olla napakka ja että se oli juuri sopiva. Kerran eräässä lehdessä oli kuva morsiamesta jonka puvun yläosa oli niin tiukka että selän puolelta se ihan puristi. Käytännössä selkään muodostui lähinnä takapuolta muistuttava vako. Eilen tietyssä asennossa minulla oli samaa ongelmaa. En kestä jos joudun astelemaan vihille pylly selässä! Ehkä huoli on turha, sillä minulla oli eilen päällä väärät liivit. Varmuuden vuoksi aion kyllä vielä hankkia nestettä poistavia luontaistuotevalmisteita ihan vaikka pelkän lumevaikutuksen takia. Tuleepahan muka parempi mieli. Toinen ongelma on selkäpuolella majailevat finnit. Pakko varmaan pyytää meikkaajaa tekemään asialle jotain. Mitään hartiahuivia tai muuta yläosaa peittävää asustetta minulla ei kirkkoon ole ja olenkin nyt alkanut miettiä, pitäisikö olla? Mitä mieltä olette? Pitääkö kirkossa olla hartiat peitossa vai voiko olla vain olkaimettomalla puvulla?
Poden myös huonoa omaatuntoa kun minulla ei ole mitään to-do -listaa häitä varten. Jonkinlainen ostoslista on olemassa lähinnä ruokatarpeille mutta muuten olen ollut aivan hunningolla koko asian kanssa. Taidan listata tähän, mitä on hanskassa niin ehkä alan nähdä metsän puilta.
Käytännössä hoidettuna ovat:
No niin, siis paniikki numero yksi, sulhasen huomenlahja. Siitä minulla ei ole edes mitään ajatusta. Pakko viikonloppuna keksiä jotain sillä muuten ei hyvää seuraa. Paniikki numero kaksi, mitä olen unohtanut? Puuh, hengitä syvään, rauhoitu. Kyllä se siitä.
Hain puvun eilen kotiin ja sovitin sen vielä viimeisen kerran pukuliikkeessä. Omasta mielestäni sitä oli kavennettu hitusen liikaa mutta myyjä vakuutteli että sen pitää olla napakka ja että se oli juuri sopiva. Kerran eräässä lehdessä oli kuva morsiamesta jonka puvun yläosa oli niin tiukka että selän puolelta se ihan puristi. Käytännössä selkään muodostui lähinnä takapuolta muistuttava vako. Eilen tietyssä asennossa minulla oli samaa ongelmaa. En kestä jos joudun astelemaan vihille pylly selässä! Ehkä huoli on turha, sillä minulla oli eilen päällä väärät liivit. Varmuuden vuoksi aion kyllä vielä hankkia nestettä poistavia luontaistuotevalmisteita ihan vaikka pelkän lumevaikutuksen takia. Tuleepahan muka parempi mieli. Toinen ongelma on selkäpuolella majailevat finnit. Pakko varmaan pyytää meikkaajaa tekemään asialle jotain. Mitään hartiahuivia tai muuta yläosaa peittävää asustetta minulla ei kirkkoon ole ja olenkin nyt alkanut miettiä, pitäisikö olla? Mitä mieltä olette? Pitääkö kirkossa olla hartiat peitossa vai voiko olla vain olkaimettomalla puvulla?
Poden myös huonoa omaatuntoa kun minulla ei ole mitään to-do -listaa häitä varten. Jonkinlainen ostoslista on olemassa lähinnä ruokatarpeille mutta muuten olen ollut aivan hunningolla koko asian kanssa. Taidan listata tähän, mitä on hanskassa niin ehkä alan nähdä metsän puilta.
Käytännössä hoidettuna ovat:
- puvut kummallekin asusteineen
- kampaus ja meikki
- valokuvaus
- kirkko ja harjoitukset
- vihkimisen jälkeinen sukulaisten juhla tarjoiluineen
- hääauto koristeineen
- kukat
- sormukset
- kuulutukset
- kaverijuhlan menun suunnittelu ja astiat sekä koristeet
- kaverijuhlan juomat
- vieraskirja
- kukat kaverijuhlaa varten
- kynsien laitto
- kaverijuhlan tarjottavien hankinta ja valmistus
- vieraslahjat (?)
- sulhasen huomenlahja (!!!!)
- siivous
No niin, siis paniikki numero yksi, sulhasen huomenlahja. Siitä minulla ei ole edes mitään ajatusta. Pakko viikonloppuna keksiä jotain sillä muuten ei hyvää seuraa. Paniikki numero kaksi, mitä olen unohtanut? Puuh, hengitä syvään, rauhoitu. Kyllä se siitä.
Oooh, teillä on h-hetki noin lähellä! Muistan viime elokuun, jollon olin itse samoissa tunnelmissa :) Hyvin se menee!! Me annettiin toisillemme huomenlahjoiksi kalevala korut toisistamme tietämättä. Mies sai "Torin Vasara" -sormuksen, ja minä kauniin riipuksen :)
VastaaPoistahttp://rouvaksi2012.blogspot.fi/search/label/huomenlahja
Meillä ei mies ole oikein koruihminen. Hyvä kun kihlasormusta pitää ja rannekelloa joskus. Muutamia ideoita olen onneksi saanut päähäni, vaikken viikonloppuna puutarhahommilta mitään saanutkaan vielä ostettua. Mutta pihassa on nyt kauniit kukat ja kunhan sää suosii hääpäivinä niin kaikki on hyvin. Yritän nyt nauttia tästä odotuksen tunteesta, se on takuulla ainutkertaista elämässä :)
Poista