Ollapa vain ihan tavallinen

Menneisyydessä ei pidä elää, vanhoja ei kannata liiaksi muistella eikä tehtyjä tai tekemättömiä asioita voivotella. Tulevaisuudessa ei ole sen parempi elää. Huomaan yhä useammin eläväni jossakin haavemaailmassa. Ajattelen jatkuvasti että sitten kun minulla on sitä ja tätä niin voin tehdä niin ja näin. On niin kovin vaikeaa elää tässä ja nyt. Oman lapsen kaipuu on niin kova että haavemaailmasta on mahdotonta pudottautua takaisin tähän hetkeen.

Törmäsin tänään varsin osuvaan kirjoitukseen, jossa on kyse tavallisuudesta. Kuljeskellessani kaupungilla ja seuratessani ihmisiä ympärilläni kiinnitän erityisesti huomioita äiteihin ja isiin lapsineen. Tarkkailen heidän tekemisiään ja sanomisiaan ja samalla mietin mielessäni mitä ehdottomasti tekisin tai sanoisin samassa tilanteessa. Usein tulee mietittyä että jonkin asian voisi hoitaa paremmin tai mallikkaammin. Ajattelen myös typeränä, kuinka minusta tulisi niin loistava ja mahtava äiti ja kasvattaja. Oikeasti haluaisin olla ihan tavallinen äiti. Haluaisin kompastua kaikkiin samoihin asioihin kuin muutkin äidit, olla väsynyt, potea huonoa omaatuntoa valmisruokien käytöstä tai sekasotkusta kotona, menettää hermoni kiukuttelevaan lapseen, jättää lelut korjaamatta ja tukan kampaamatta. Minulla on jo tavallinen mies ja tavallinen koti, tavallinen työ ja tavallinen avioliitto, tavallinen suku ja tavalliset ystävät ja harrastukset. Ja kaikki se on niin tavattoman ihanaa, ihan juuri siksi.

Nyt pidän kovasti peukkuja ettei tämän kierron otollisimmat päivät jääneet tulehdusvaivojen jalkoihin. Ovistestejä en uskaltanut edes tehdä sillä pelkään oviksen valuneen tällä kertaa ohi. Nyt on meneillään kp 17 ja limatilanne kertoo mahdollisen ovulaation pyyhkäisseen ohi jo ehkä muutama päivä sitten. Kovin vahvaa uskoa tärppiin ei siis ole, sillä lapsentekoharjoitteisiin päästiin vasta sunnuntaina.

P.S. Tavallisena rouvana on edelleen tosi mukavaa :)

Avioelämää parhaimmillaan

Ensinnäkin kiitos kaikille onnittelijoille. Aviossa on edelleen ihanaa ja mukavaa. Häistä on tosi hyvä mieli ja ihanat muistot. Valokuvia vielä odotellaan.

Häämatkaan ei nyt ollut varaa sillä olimme viime talvena 3 viikon matkalla Aasiassa. Päätimme häämatkan sijaan viime viikolla ottaa nopean kotimaan matkan kesälomaohjelmaksi. Huristimme autolla Kaakkois-Suomen rannikolle ja yövyimme yhden yön hotellissa Porvoossa. Ihastuttavalla minilomalla näin itselleni täysin uusia ihania paikkoja ja nautin olostani. Porvoon vanhassa kaupungissa tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Varsinkin suhteemme alkuaikoina teimme muutamia tällaisia minilomia eri puolille Suomea ja mukavat muistot niistä tulvivat mieleen kun kävelimme yhdessä pitkin katuja ja kujia. Jospa seuraavalla minilomalla meitä olisikin jo kolme.

Avioliiton ensimmäinen vastamäki koettiin viikonloppuna. Tai lähinnä kyse oli enemmänkin kuopasta kuin varsinaisesta mäestä, sillä koko juttu edelleen naurattaa kovin. Olin ystävieni kanssa ulkona viikonloppuna ja mies oli myös työkavereidensa kanssa. Kotiin palattuani löysin asunnon joka oli pienten jatkojen jälkeen kuin pommin jäljiltä ja sotkun keskellä naureskeli humalainen mies. Passitin herran nukkumaan ja jäin kunnollisena vaimona siivoilemaan jälkiä. Nukuttuani pari tuntia heräsin siihen että mies oksentaa minun päälleni sänkyyn. Ja taas siivoamaan. Yöllä lakanoita vaihteessa ja lattioita luututessa ei naurattanut mutta nyt naurattaa kyllä. Ystäväni sanoja lainatakseni:  "siinä oli avio-onnea parhaimmillaan". Mies vieläpä käy tosi harvoin baareilemassa ja ehkäpä juuri siksi tämä oli niin huvittava tapaus. Ja aamulla toki sain anteeksipyynnöt asiaan kuuluvalla tavalla.

Avio-onnea tai oikeastaan minua on vaivannut yli viikon kiusannut ärhäkkä tulehdus. Lääkärissäkin kävin tänään ja toinen kuuri hiivalääkettä on nyt menossa. Jos se ei auta, menen jatkotutkimuksiin. Tulehdus pitäisi nyt vain saada äkkiä pois alta ettei lähestyvä ns. hedelmällinen aika mene ihan ohi! Samalla lääkärivisiitillä otin puheeksi alati pahenevan aknen. Onneksi sää ei ole kovin kesäisiä vaatteita nyt mahdollistanut mutta jos se vielä hellettäkin tarjoaisi tämä Suomen suvi, olisi kiva kulkea mekossa ilman häpeällistä akneselkää ja -naamaa. Mikään pitkäaikainen lääkehoito ei tule kyseeseen, sillä raskautuminen on kuitenkin etusijalla. Sain nyt siis paikallishoidoksi Dalacin-liuosta joka siis on antibiootti. Haittavaikutuksia ei juuri pitäisi olla, sillä ainetta laitetaan vain hieman ihon ongelmakohtiin. Katsotaan onko siitä apua.

Onnellinen rouva

Hääviikonloppu oli upea, mahtava, ihana ja onnistunut. Sää oli mitä upein koko perjantain ja lauantain ja muutenkin kaikki meni nappiin. Osasin nauttia ja iloita ja vieraatkin viihtyivät. Ruoka oli hyvää (myös kaikki itse tekemäni) ja saimme ihania lahjoja. Olen onnellinen ihanasta aviomiehestäni ja myös kaikista rakkaista ihmisistä jotka olivat juhlassa mukana. Rouvana on hyvä olla. Tokihan pääsin myös sunnuntaina vuodattamaan ensimmäiset itkut avioliitossa kun kuukautiset alkoivat. Olin niin kovasti toivonut että nyt onnistaisi. Nyt jatkan kesäloman viettoa hieman haikeana mutta silti edelleen onnellisena.

Mitä pelkäät, se tapahtuu.

Kp 26 menossa ja ihan selkeät PMS-oireet ja kipuilut ovat ilmestyneet. Harmittaa. Menkat ovat siis tulossa nyt juuri ennen häitä. Tätä en toivonut. Myös säämies on tällä tietoa kehittänyt viikonlopulle sadetta. Sekin harmittaa. Sade on juhlien kannalta katastrofi. Vieraita on lähes mahdotonta tunkea sisälle niin että kaikki mahtuisivat istumaan ja syömään. Huoh.

Häät kulman takana

Nyt ei enää huoleta kuin viikonlopun sää. Juhliin on varattu kasapäin ulkokalusteita mutta kaatosateen osuessa kohdalle ollaan kirjaimellisesti pulassa. En halua ajatella asiaa. Onhan tässä vielä monta päivää aikaa. 

Hääkynnet sain eilen tehtyä. Ne näyttävät tältä

Hieman piti bling blingiä saada, tottakai.

Koemeikissä kävin perjantaina. Sulho ei oikein pitänyt siitä meikistä eli pitää hääpäivänä vielä suunnitella sekin uudelleen. Myös sulhon huomenlahja on edelleen jossakin postin matkassa. Huolettaa vähän ehtiikö se viikonlopuksi perille. Olisi tosi noloa jos ei ehtisi. 

Hääjuhlapaikalle on kuulemma järjestetty jotain pientä yllätystä. Mahtavaa, rakastan yllätyksiä! Mutta ikävää sääyllätystä en nyt halua eli peukut pystyyn kaikkialla että kesäsää suosii. Olisipa jo perjantai!