Kääntyykö tuuli koskaan?

En ole jaksanut kirjoitella mitään mitä olin suunnitellut. Mieli on ollut maassa. Tosi maassa. Murtuneen jalan takia en juuri voi tehdä mitään. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Lähipiiristä kantautui tosi ikäviä ja järkyttäviä uutisia edellisviikolla. Ja kaiken tämän päälle minä tyhmä taas odotin. Odotin, olisiko elämään mahtunut vihdoin myös onnea. Ja tip tip, tiputteluhan se sieltä taas alkoi. Muutama päivä ja yk 12 lähtee käyntiin. Tuntuu, etten enää pysty vastaanottamaan yhtään huonoa uutista. Mutta muutakaan ei ole ollut tarjolla.

Epäonnenkantamoinen

Juuri kun saatiin mies leikattua ja nyt jo pikkuhiljaa toipumaan niin mitäpä tekee tämä vaimo: no murtaa jalkansa tietysti! Onneksi kyseessä on vain jalkapöydän luu eikä jalkaa tarvinnut kipsata, mutta keppien kanssa tässä köpötellään eteenpäin seuraavat viikot.

En ole koskaan eläissäni rikkonut yhtään jäsentä ruumiistani. Minulla ei koskaan ole ollut edes tikkejä. Eli kai se oli tähän ikään joku kunnollinen vammakin jo aika kokea. Mitään kovia kipuja ei ole eli siinä mielessä olen päässyt helpolla. Ensimmäiset pari viikkoa kävelin tuolla jalalla vanhaan malliin. Sitten aloin pohtia, että on outoa kun mustelmat kyllä jo katoavat mutta turvotus vaan ei ja ihan kuin se olisi muuttunut kipeämmäksi. Vastahakoisesti raahauduin lääkäriin ja hyvä niin, murtumahan siellä oli. Nyt toivotaan, etten ole aiheuttanut ylimääräistä hallaa kävelemällä tuolla murtuneella jalalla.

Viitaten viimekertaiseen kirjoitukseeni, pääkoppa alkaa pikkuhiljaa olemaan paremmassa järjestyksessä. Ihan kaikki ajatukset eivät vielä ole selkeitä, mutta pikkuhiljaa. Kiertopäivistä olen autuaan tietämätön ja siitä olen jopa iloinen. Toki illan pimeinä tunteina mietin, onko nyt se kuuluisa hetki, jolloin en mitenkään voisi uskoa raskautuneeni ja niin olisikin tapahtunut. Sitten alan taas miettiä asiaa ja sama oravanpyörä käynnistyy uudelleen. Tapahtuuko siellä mitään ja jos ei niin miksi ei? Vaikka kuinka on muuta mielessä, ei tämä lapsettomuushaamu minnekään mielestä katoa.

Mukavaa, että muutama lukija oli äänestänyt, millaisia aiheita blogi voisi käsitellä (muutakin kuin raskautumisyritykseen liittyviä). Nyt kun syksyn neuleinnostus eli neuloosi on taas päällä, voisin kirjoitella käsityöjuttuja. Sisustusjuttuihin liittyen olen suunnitellut jo hieman postausta kotini sisustuksesta. Kiinnostaisiko se ketään? Myös ruuanlaitosta ja leipomisesta tykkään, siitäkin voisin kirjoitella jatkossa. Liikuntaan liittyviä postauksia saatte kyllä nyt odotella, jostain kumman syystä. Heh.

Muuta mielessä

Blogi on näköjään päässyt elämään vähän hiljaiseloa. Elämässä ja mielessä on ollut niin paljon kaikenlaista muuta. Ehkä nyt ollaan päästy vihdoin toivottuun tilaan, jossa en tiedä mikä kiertopäivä on menossa eikä kiinnostakaan.

Koko tilannetta en voi täällä kertoa, mutta on olemassa asioita, jotka ovat saaneet pääni täysin pyörälle. Kyse ei ole mistään ikävästä tai vakavasta vaan elämä on päättänyt nyt jostain syystä sekoittaa lähes kaikki ajatukseni. Tästä syystä vauva-asia on lähestulkoon kadonnut mielestäni kokonaan. Havahduin myös yhtenä päivänä ajattelemasta, että onpa hyvä asia etten olekaan tullut raskaaksi ja toivon etten tulekaan, ainakaan ennenkin pääni on jälleen palannut järjestykseen. Ihan hullua. Kaikki on nyt ihan hullua. Ja elämäni on ihan kuten ennenkin. Sekavaa, eikö?

Jotain ihan muuta, vaikka vaatteita!

Nyt en enää jaksa kitistä ja valittaa täällä blogissa. Sillehän ei nyt mitään voi, että taas aloitettiin uusi kierto ja lasta ei siis meille edelleenkään kuulu. Ajattelin nyt vihdoin siirtyä blogissa uusiin tuuliin ja alkaa kirjoittelemaan muutakin kuin tätä iänikuista samaa vuodatusta.

Vaatteet ja kodin laittaminen ovat erittäin tärkeitä ja mielihyvää tuovia asioita elämässäni. Miksikäs en siis kirjoittaisi vaihteeksi niistä aiheista. Tänään mielessäni ovat erityisesti syksyn vaatteet. Kylmä ilma saapui niin kovin pikaisesti että huomasin varsinaisia sopeutumisvaikeuksia muuttuneeseen ulkolämpötilaan. Osa kanssakulkijoista näyttää siirtyneen suoraan kesätamineista talven villakangas- ja toppatakkeihin, mutta itse en suostu jättämään ehkä vuoden tyylikkäintä aikakautta eli syksyä väliin. Syksyhän on muuten ihan hanurista kun sataa ja tuulee ja on niin pimeätäkin. Syksyn muoti taas sitä vastoin on mielestäni vuoden parasta antia. Syksyisin saapuvat kauppoihin kaikki ihanat takit, kengät ja neuleet ja vieläpä suosikkiväreissäni, joita ovat musta, harmaa, ruskea, tumma violetti ja tumma oranssi. Kesällä tunnen lähinnä olevani yli-ikäinen eksynyt lammas hattaramaailmassa. Pastellit ja kirkkaat kesävärit eivät ole minun juttuni.

Trenssitakit ja saapikkaat ovat mielestäni parasta, mihin ihminen voi ulkona ollessaan pukeutua. Vaatevarastoni pääväri on muutoinkin musta, mutta jotenkin näin syksyllä nautin mustan ja harmaan sävyjen tuomasta eleganssista. Työni vuoksi pukeudun arkisinkin siisteihin business-tyylisiin vaatteisiin ja senkin takia syksy tuntuu olevan paras aika päivittää myös työvaatevalikoimaa. Budjetti on jostain syystä ollut melko rajallinen shoppailun suhteen, mutta teen mielestäni kohtuuhinnalla varsin hyviäkin löytöjä, etenkin H&M:stä. Joskus harvoin saatan hankkia jotakin kalliimpaa, jota tiedän käyttäväni vuosia.

Jo viime vuonna hankkimani trenssitakki (yllättäen H&M:ltä) on edelleen suosikkitakkini.

Kuva: H&M

Se näyttää tältä. Ja yllätys yllätys se on musta. Mutta jostain syystä takki on älyttömän ihana. Helma on todellisuudessa hieman leveämpi eli naisellisen mekkomainen. Tämä on ehkä kaikkien aikojen paras takkilöytöni hinta-laatusuhteeltaan. Takin kanssa vaihtelen huiveja, jotta en olisi aina aivan kokomustissa. Toki rintapieltä koristaa näin lokakuussa myös Roosa Nauha.

Viime jouluna hankin itse itselleni joululahjaksi hieman kalliimman laukun. No, siis kalleimman mitä minulla on koskaan ollut. Se kulkee päivittäin töissä mukana. Laukku on Michael Korsin ja luonnollisesti täydellinen pari tälle takille.

Lämpötilasta olen tehnyt myös sellaisen havainnon, että paksut sukkahousut ovat lähes aina lämpimämpi valinta kuin housut. Kaipaisin lisää kivoja hameita, jotta voisin olla sukkahousuissa vaikka joka päivä.

Blogin yläreunassa on nyt myös äänestys: millaisia juttuja haluaisitte blogissa lukea (muutakin kuin lapsettomuusjupinaa). Myös kommentit ovat tervetulleita, kirjoitan mielelläni monenlaisista aiheista, mikäli ihmisiä vain suinkin kiinnostaa.