Itsepetoksesta uusiin ideoihin

Olen jo pari viikkoa käyttänyt nuhaa tekosyynä siihen, etten ole jaksanut mennä jumppaan tai salille. Pääosin huijaan tässä ihan vain itseäni. Nyt kun nuha hävisi, pakotin itseni jumppatunnille. Lihaskuntoliikkeiden aikana puristin itsestäni viimeisetkin voimat ja ajattelin mielessäni, että käsissä pitää olla voimaa jos aikoo jaksaa kanniskella vauvaa joskus. Ja toki häissä pitää myös olla kunnossa. Lopulta ihan nauratti, millä konsteilla taas olin huijannut itseäni parempiin suorituksiin.

Matkalla bussipysäkille koukkasin tavaratalon kautta, josta mukaan tarttui uusi häälehti. Ruotsinkielisen lehden hankkimista perustelin itselleni sillä, että saisin samalla hyvin hyödyllistä kielitaidon kohennusta. Hah, taas yksi tekosyy, sillä kuviahan minä kumminkin vain katselen.

Ruotsissa tuntuu olevan ihan samat hääpuvut mutta esimerkiksi sormusmalleja rutkasti enemmän. Harmi, että olen jo unelmieni sormuksen löytänyt. Muutoin olisikin voinut lähteä sormuksenhakureissulle vaikka Tukholmaan. Olisipa siitä saanut hyvän tekosyyn kerrankin poistua laivasta vastarannalla. Muutama kiva kampausideakin lehdestä löytyi. Myös miehen pukuun löytyi kivoja ideoita ja vaihtoehtoja. Hyvä ostos siis, pienestä itsepetoksesta huolimatta.

Hääpukupäätös

Täydellinen puku on löytynyt! Se myös maksaa lähes puolet vähemmän kuin vaihtoehto, joka minulla oli aiemmin katsottuna. Puku on toiveideni mukaisesti lyhyt, simppeli, mutta sopivan tyttömäinen pitseineen. Ja kaiken lisäksi päällä aivan uskomattoman mukava toisin kuin monet huomattavasti kalliimmat vaihtoehdot, joita sovitin aiemmin.

Kannatti siis käydä useammassa liikkeessä asioimassa. Puku on nyt laitettu tilaukseen mittojeni mukaan. Tosin varmistin vielä myyjältä, että onhan puvussa varmasti varaa esimerkiksi löysätä vyötäröä, jos koko onkin liian tiukka. Tässä kohdassa makutuomarini ilme oli hyvin kysyvän näköinen, mutta sitten pelastin taas tilanteen pohtimalla ääneen sitä, kuinka mittauksessa voi tulla virhe ja siksi voi olla tarpeen löysätä. Myyjä oli kaiken kukkuraksi itse raskaana ja pelkäsin kuollakseni, että hän vihjaa jotain siitä, että pukua voi löysätä vaikkapa raskauden takia. Siinä tapauksessa olisin takuulla mennyt ihan punaiseksi, jolloin makutuomarini olisi viimeistään arvannut jotakin. Edelleenkin kaikki on silkkaa toiveajattelua, sillä ainakaan nyt en ole raskaana enkä pidä vielä kovin todennäköisenä, että niin tapahtuu ennen kesää. Mietinpä tässä sitäkin, että jos ihanat ystäväni päättävät muistaa minua polttareilla, olisi kovin mielenkiintoinen tilanne jos esimerkiksi olisin juuri niillä main saanut tietää odottavani. Selitäpä siinä nyt jotakin uskottavaa tekosyytä kieltäytyä alkoholista kaveriporukassa, jossa ei yleensä ole lasiin syljetty.

Ihan turhaahan näitä on vielä pohtia. Nyt vain katse kohti tulevia häitä. Nyt kun puku on löytynyt, on seuraavana hankintalistalla kengät. Niitä ajattelin metsästää Tallinnasta ensi viikonloppuna. Koska puku on lyhyt, pitää kenkien olla näyttävät. Haaveenani on löytää sellaiset kengät, joissa on kunnon korko ja jokin juju, esimerkiksi koristeelliset korot tai muuta. Olen myös miettinyt, että kengät voisivat olla erottuvan väriset, sillä puku on luunvärinen ja simppeli. Muun kuin vaalean värisille kengille voisi myös olla käyttöä jatkossakin. Valkeita kenkiä kun tuskin tulee muutoin pidettyä. Kenkävarastostani arviolta 75% on mustaa, loput ehkä ruskeaa tai jotakin sinnepäin. Taitaapa jokin pinkki korkkaripari ja oranssit ballerinat olla eksynyt joukkoon. Tärkeintä on kuitenkin, että korkoa on riittävästi, sillä olen itse vain 163 cm pituinen.

Kahvintuoksuisia tyylivalintoja

Istuin aamulla keittiössä odottamassa kahvin tippumista. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen tajusin, ettei kahvinkeitin ollut edes päällä. Ajatukset harhailevat siellä ja täällä. Hääpuvun valinta edelleen kovasti arveluttaa. Sain onneksi lauantaille sovitusajan toiseen liikkeeseen, josko sieltä löytyisi budjettiini sopivampi unelmapuku. Seuraavan viikonlopun hankintalistalla ovat hääkengät, jotka minun on pyrkimys löytää Tallinnasta. Puku tulisi löytää ennen sitä, sillä muuten kenkien väri ja tyyli ei välttämättä osu kohdalleen. Tosin voihan sitä pukua sitten kenkienkin perusteella metsästää. Se taitaa kuitenkin olla niin haasteellinen tehtävä, että stressiä lisäävä vaikutus on ilmeinen. Sitten on vielä kampauksen ja kukkien miettiminen sekä huntu vai ei huntua -kysymys. jonkinlainen moderni hatuke tai pääkoriste kiinnostaisi mahdollisesti myös. Monen monta asiaa siis vielä päätettävänä.

Tätini ja mummoni siivosivat tätini varastoa eilen kun kävin siellä kylässä. Kovasti olivat miettineet, mitä tehdään vanhalle pinnasängylle ja syöttötuolille. Lopulta johtopäätös oli ollut se, että minähän niitä kohta jo tarvitsen. Yritin kiertää aihetta ympäri ja mutista jotakin ympäripyöreää vastausta. Koko ajan tuntui, että nyt naamastani kyllä jo paistaa, että mummon arvailut osuivat oikeaan ja lasta ollaan hankkimassa. Onneksi syliin kiivennyt viisivuotias keskeytti omilla jutuillaan keskustelun ja pääsin pälkähästä. Uskon kuitenkin, että mummo osaa jo aavistaa, vaikka en varsinaisesti ole mitään myöntänytkään. Mitähän sitten jos jonakin päivänä testitikku näyttää plussaa? Miten ihmeessä pystyn pitämään salaisuutta edes muutamia viikkoja?

Nyt kun kahvini on oikeasti tippunut, aloin pohtimaan sitä, että entä jos kahvi ei enää maistukaan kun tulee raskaaksi? Katastrofi! Mitä mä sitten juon aamuisin? Ja kylässä? Ja töissä? Pitää varmaan alkaa juoda nyt varastoon. Aloitankin heti.

Hääpöllöilyä

Minusta on kesäkuussa tulossa rouva. Hääpäivä lyötiin lukkoon joulunpyhinä ja valmisteluaikaa näin ollen on vajaa puolisen vuotta. Itse hääjuhla tulee olemaan pienimuotoinen ja siinä paikalla ovat vain aivan lähimmät sukulaiset. Ystäviä muistetaan erillisellä juhlalla, joka pidetään seuraavana päivänä kotonamme.

Juhlan luonteesta johtuen kovin kattavia järjestelyjä ei tarvita ja tästä syystä olinkin jo elänyt ajatuksessa siitä, että saan viettää stressittömän kevään ja ihan vain fiilistellä. No, nythän olen tajunnut, että vaikka juhlapaikan koristelua tai muuta nippeliä ja nappelia ei tarvitse miettiä, on kuitenkin muutama suuri ongelma ratkaistavana. Tai jostakin syystä näistä asioista on syntynyt ongelma, vaikka ei sen niin pitänyt mennä.

Nyt suurena kysymysmerkkinä on puku. Minulla oli jo melko vahva visio puvusta ja visiooni sopivia mallejakin on löytynyt pari. Olen käynyt ne jopa sovittamassa. Oikeastaan minun ei tarvitsisi enää kuin valita kahdesta vaihtoehdosta mieluisin. Oikeastaan kuitenkin tässä piilee nyt ongelma. Kumpikin unelmieni vaihtoehdoista on järjettömän kallis suhteessa siihen, mitä budjetti antaisi myöden. Kummassakin puvussa on myös todella pitkä toimitusaika eli tilaus pitäisi lyödä lukkoon jo pikapuoliin. Mutta entä jos tulenkin jo ihan pian raskaaksi ja sitten en mahdukaan siihen superihanaan ja -kalliiseen pukuuni? Kuitenkin haluaisin, että tulisin pian raskaaksi. Ja haluan myös ihanan puvun. Enkä uskalla tilata mitään halpispukua netistä. Kaamea dilemma.

En myöskään voinut kysellä hääpukuliikkeessä puvun muokkausmahdollisuuksia raskauden varalta, sillä mukanani oli makutuomari, emmekä ole halunneet vielä lähipiirissä tätä vauvanhankkimista kuuluttaa. Pitää varmaan salaa soittaa sinne ja kysellä asiasta. Huh. Jos tämä pukuasia aiheuttaa jo näin paljon päänvaivaa niin en halua edes ajatella, millaisia kompastuskiviä on vielä edessä ennen kuin sanomme toisillemme tahdon. Kaikesta huolimatta, edelleen minä tahdon. 

Prologi

Pohdin viikkotolkulla aloittaisinko oman blogin vai en. Olimme puolisoni kanssa juuri päättäneet, että menemme naimisiin ja että lapsikin on nyt maailmaamme tervetullut. Ahmin kilokaupalla lapsen hankintaan ja odotukseen liittyviä blogeja ja samaan aikaan mielessäni alkoi syntyä jo omiakin tekstejä kuin itsestään. Ajattelin kuitenkin, että en ala kirjoittamaan kuin korkeintaan omaan päiväkirjaani. Silti takaraivossa jumitti ajatus omasta blogista. Yritin ravistella pois moista ideaa ja haudata ajatukseni muihin asioihin. Silti ajatus pulpahti pintaan yhä uudelleen. Yritin todistella itselleni, etten kuitenkaan saisi tehtyä asian eteen mitään. Ja kas, yllätin siinä itsenikin! Tässä sitä nyt ollaan: täysin uunona bloggaajana isossa maailmassa.