Haaste

Jo viime vuoden puolella sain haasteen Iina Mau:lta ja lupasin siihen vastata myöhemmin. Tässä se nyt on, todellakin myöhemmin :)

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta
1. Olen horoskoopiltani skorpioni.
2. Käytän jakkupukua töissä.
3. Haluaisin söpön pikkukoiran. (mies haluaa ison koiran, siispä koiraa ei ole hankittu)
4. Olen alkanut aikuisiällä kuunnella housea ja räppiä.
5. Fanitan 90-lukua.
6. Kärsin korkeanpaikankammosta.
7. Ajan Audilla.
8. Vaatehuoneeni on aina sekaisin.
9. Juon liikaa kahvia.
10. En syö karkkia juuri koskaan.
11. Olen koukussa Netflixiin.


Vastaukseni:
1. Mikä eläin olisit jos saisit valita, miksi?
Laiskiainen. Siinä on asenne kohdallaan.

2. Mikä olisi unelmien matkustuskohteesi?
Malediivit tai Havaiji.

3. Rivitalo vai omakotitalo? Miksi?
Omakotitalo jos olisi rahaa. Toistaiseksi siis tyydyn rivitaloon. Syy on yksinkertainen: naapurit.

4. Ketä kunnioitat eniten?
Päämäärätietoisia ihmisiä.

5. Monta lasta tahtoisit?
Kaksi tai kolme, kun nyt yhdenkin saisi.

6. Unelma-ammatti?
Psykologi.

7. Ruoanlaitto vai leipominen? Miksi?
Leipominen, sillä lopputulos yleensä ilahduttaa enemmän.

8. Paras lapsuudenmuistosi?
Kesälomareissut perheen kanssa.

9. Surullisin asia minkä olet kokenut? (Ei ole pakko vastata)
Läheisen kuolema ja vakava sairaus.

10. Elämäsi kolme parhainta päivää?
Ei niitä voi valita. Elämän jokaisen päivän pitäisi olla yhtä hyvä.

11. Montako tosiystävää omistat?
Sen verran, että sormet riittävät laskemiseen.

Eteenpäin heitän seuraavat kysymykset:
1. Montako parisuhdetta olet kokenut elämässäsi?
2. Mikä on hienoin paikka, jossa olet käynyt?
3. Mikä elokuva tai tv-ohjelma saa sinut liikuttumaan?
4. Salainen paheesi?
5. Inhokkiruokasi?
6. Millainen on sisustusfilosofiasi?
7. Mitä värjeä löytyy eniten vaatekaapistasi?
8. Oletko aamu- vai iltaihminen?
9. Typerä tapa, jonka haluaisit muuttaa itsessäsi?
10. Parasta sinussa?
11. Mitä ostat kaupasta usein, vaikka et tarvitsisi?

Koska lähes kaikissa blogeissa joita seuraan, tämä haaste on jo ollut, en haasta ketään tähän uudelleen. Mutta tuossa ovat kysymykseni ja olen iloinen, jos joku haluaa haasteen tästä vastattavakseen napata :)

Vauvakuumeilija kiusaa itseään

Arvatkaa mitä olen taas alkanut tehdä; no kytätä kaikkea vauvakamaa netistä. Ihan pöljää touhua. Tein tätä joskus puoli vuotta sitten, mutta maltoin lopettaa. Nyt saan itseni kiinni monta kertaa päivässä selaamassa milloin vaunuja, milloin ihania äitiysmekkoja. Mistä tämä hillitön vauvakuume nyt taas tuli?! Onko se saapuva kevät? Vai mitä ihmettä? Tässä meni monta kuukautta siten, että pystyin olemaan iisisti ja ajattelematta asiaa koko ajan. Nytkö koko rumba alkaa alusta ja kohta varmaan taas kaivan ovistikutkin kaapista. Ei ei ei, nyt pitää keksiä jotain muuta tekemistä. Mutta mitä muka? Onkohan tämä liikunnanpuutteesta johtuvaa ylimääräisen energian purkautumista? Tuntuu että pää räjähtää. Taas.

Labratulokset kolahtivat postilaatikkoon toissapäivänä. Kaikki arvot olivat ihan normaalit. Nyt on varattuna ensi viikolle aika gynen luo ja sieltä matka jatkuu nyt vihdoin lapsettomuuspolille. On mahtava tunne, että asiat etenevät. Tosin tahti on makuuni aivan liian hidas. Eikä se polilla varmaan nopeammaksi muutu. Mistähän saisi hankittua hieman lisää malttia ja seesteisyyttä?

Urheiluvammasta ovulaatioon

Olen päässyt liikkumisessa jo jonkin aikaa sitten varsinaiseen flow-tilaan. Halajan monta kertaa viikossa jumpalle ja kuntosalille, fiilis on ollut mahtava. Mutta yhyy, viikonlopun sulkapallopeli johti urheiluvammautumiseen. Vasemman jalan jalkapöytähän murtui minulta viime syksynä. Tuolloin jo todettiin, että molemmissa nilkoissani on liian löysät nivelsiteet, jotka valitettavasti heikentävät jalan kykyä vastaanottaa iskuja. Ja saman vasemman jalan nivelsiteet ne nyt venähtivät sitten siihen malliin, että urheilusta on nyt tingittävä, jotta jalka olisi lomaan mennessä taas kunnossa. Harmittaa ihan vietävästi. Muuten viikonloppu sujui oikein mukavasti ja leppoisasti.

Enää muutamiin kuukausiin en ole pitänyt juuri minkäänlaista kirjaa kierron vaiheista, en tikuttanut ovista enkä juuri mitään muutakaan. Mutta lähestyvää ovista ei nyt voi olla huomaamatta. Oikean puolen alavatsa oireilee enemmän kuin selvästi ja kyllähän tuo käytössä oleva iPeriod-applikaatiokin muistaa muistuttaa lähestyvästä hetkestä. Joku toivon kipinä se sieltä nostaa taas päätään. Nilkkavamma ei onneksi haittaa niin sanottuja vaakatason urheilusuorituksia, joten kohdentakaamme kaikki energia nyt siihen ;)

Positiivisempia näkymiä

Meillä menee taas ihan mukavasti. Tai niin mukavasti, kuin näissä olosuhteissa on mahdollista. Asioista puhutaan tosi paljon ja olen parhaani mukaan antanut tilaa miehen pahalle ololle ja tunteen purkauksille. Olen kaiken ryöpytykseni ansainnut. Mutta jotain hyvääkin, ilmapiiri on parantunut kotona jo merkittävästi. Puhumme paljon tulevaisuudesta, lapsen hankkimisesta ja muusta mukavasta. Katseet on siis käännetty kohti yhteistä parempaa tulevaisuutta.

Tiedossa on mukavia asioita muutoinkin. Kuukauden päästä lähden äitini kanssa kahdestaan lomalle, luvassa lämpöä ja löhöilyä. Aivan mahtavaa. Suuntaamme perusturistien tavoin Kanarialle. Olen käynyt siellä viimeksi kultaisella 90-luvulla joten ihan mukavakin kyllä suunnata sinne. Pakettimatkailua muutoin en ole juuri harrastanut joten otan koko kokemuksen elämysmatkailuna. Oma opas ja bussi ja kaikkea, tavallaan uutta sekin :)

Lisäksi varattiin myös yhteinen pikkureissu miehen kanssa, hän kun suuntaa myös omalle reissulleen maaliskuussa. Yhteiseksi minilomaksi valikoitui päivä Tukholmassa-risteily, jonne lähdetään huhtikuussa. Menee näköjään samaan kategoriaan, viimeksi kultaisella 90-luvulla. Enää puuttuu automatka Legolandiin niin sitten olisi kerrattuna kaikki lapsuuden retket.

Kävin tänään myös labrassa, jossa minulta otettiin nyt perusveriarvot, kilpirauhaskokeet ja prolaktiiniarvo. Tulosten kanssa marssitaan sitten gynekologin juttusille ja sitten suuntana on lapsettomuuspoli. Ensimmäinen askel kohti hoitoja on siis nyt otettu. Hui. Nyt vain mieli positiivisena niin hyvä tästä vielä tulee.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja peukut pystyyn kiekkoleijonien puolesta!!