Missä on mun mekko? (ja ovulaatio?)

Ensimmäistä kertaa alkaa hiipiä pieni hääpaniikki. Muuten ei olisi mitään hätää, mutta puku ei ole vieläkään tullut. Maalailen jo piruja seinille siitä jos puku ei saavukaan ja joudun astelemaan vihille jossakin aivan muussa mekossa joka pahimmillaan on kaukana siitä mitä piti. Aikaa on enää hieman reilu kuukausi enkä siis ehdi saada tilalle mistään vastaavaa pukua. Tai ehkä voisin saada, mutta budjetissa ei ole enää varaa. Yritin soittaa pukuliikkeeseen, mutta sieltä ei vastattu. Tosi raivostuttavaa.

Jotain on sentään saapunut, nimittäin sormuksen timantit. Pääsin hiplaamaan niitä irrallisina kappaleina ja nyt ne ovat kultasepän hellässä (toivottavasti!) huomassa. Sormuksesta tulee tosi kaunis. Tietysti :)

Meikkaaja on vielä hakusessa. Pari tutuntuttua olen ajatellut soittaa läpi ja katsotaan sitten, pääseekö heistä joku. Onneksi vihkipäivä on perjantai ja uskoisin, että vapaa meikkaaja kyllä löytyy perjantaille keskellä päivää. Viime kädessä vetelen sitten itse pakkelit naamaani. Toivon kuitenkin, ettei siihen jouduta. Eniten jännittää, miltä pärstä näyttää valokuvissa. Onneksi kuvaaja on luvannut käsitellä valmiit otokset. Toki tässä huolettaa myös hormonien vapautusrintaman mukana tullut finniarmeija joka on jäänyt pitämään vahtia naamalleni. Olisikin melko mukavaa huomata hääpäivän aamuna järjettömän kokoinen finni keskellä nenää.

Ovulaatiotestit olen myös nyt aloittanut. LH-huippua ei ole löytynyt. Tosin todennäköisin huippupäivä onkin vasta edessä mutta mieltä masentaa muiden kirjoittelut siitä, ettei noilla Davidin testeillä ole oikein kukaan mitään tuloksia saanut. En millään raaskisi ostaa uutta testisatsiakaan vielä. Vuoto on hieman runsastunut mutta muita ovulaation lähestymiseen viittaavia oireita en ole bongannut. Tapahtuukohan siellä mitään? Noh, odotellaan.

EDIT 2h myöhemmin:
Hääpukuliikkeestä soitettiin, puku on saapunut eilen! Sovitus hienosäätöä varten olisi vapu jälkeen. Jee! Olen iloinen!

Holtitonta menoa

Oli ihan tosi kiva viikonloppu. Tarkoituksena oli olla ihan vain kotona rauhakseltaan, mutta tuli sitten lähdettyä vähän yöelämää tutkimaan kaupungille. Sunnuntai menikin sitten sohvan pohjalla. Oli se silti sen arvoista. Olen nyt aika huoletta vielä käynyt juhlimassa ja antanut viinin virrata. Tiedän, että osa hysteerisesti välttelee kaikkea alkoholin käyttöä raskautta yrittäessä, mutta itse en ole ottanut asiasta stressiä. Toki heti siinä vaiheessa, kun kuukautisia ei määräpäivään mennessä kuulu, loppuu kaikki turmiollinen ja paha elämästä. Nyt kuitenkin ajattelen vielä, että projektissa voi vierähtää sen verran pitkä aika, etten halua hätävarjelun liioittelulla aiheuttaa itselleni turhaa hampaiden kiristelyä.

Nyt olen alkanut pohtimaan, että mitä jos nyt tärppäisi ja olisin ehtinyt saada raskaudesta varmuuden juuri ennen polttareita. Apua! Siis jos joku nyt minulle olisi polttareita järjestämässä. Toivon ainakin. Miten sitä sitten voisi yrittää selittää että ei, en ota sitä viiniä. Hetihän siinä kaikki epäilyt heräisivät. Olisi kai se sitten pakko kertoa. No, ainakaan vielä ei ole tällaista ongelmaa tiedossa. Ja muuten kaikella kummallisella minäkin päätäni vaivaan. Jos raskaus alkaisi, ei sillä todellisuudessa olisi yhtään mitään väliä, kuka saisi tietää ja missä vaiheessa sillä sitten olisin raskaana ja se olisi kaikkein mahtavinta.

Kierrossa ollaan menossa siinä vaiheessa, että ylihuomenna ajattelin aloittaa ovistestailut ensimmäistä kertaa. Kalenterilla laskien ovulaatiopäivän pitäisi olla noin viikon päästä mutta nyt on haasteellista suorittaa laskentaa, sillä kierron pituus oli viimeksi niin lyhyt. Puhelimen iPeriod -sovellus laskee keskiarvon mukaan, mutta pidän itse todennäköisempänä laskemista normaalin kierron pituuden mukaan. Saas nähdä onnistunko bongaamaan LH-huippua. Jänskää.

Tuliko vauvakuume?

Käytiin eilen katsomassa ystäväni kohta kolmeviikkoista kääröä. Miten voikaan pieni elämänalku olla niin suloinen. Vauveli nukkui tyytyväisenä sylissäni kun herkeämättä vahtasin jokaista liikettä ja ilmettä. En vain voinut irrottaa hetkeksikään katsetta pienestä ihmisestä. Oi oli se ihanaa. Pidellä sylissä pientä tuhisijaa. Yllätyin myös siitä, että minua ei vallannut minkäänlainen kateus vaan yltäkylläinen onnentunne. Pieni oli vain niin valloittava ja vanhempansakin niin onnellisia ja hehkeitä. Jäi kyllä tosi hyvä mieli ja taas sain kasakaupalla lisää uskoa siihen, että kyllä meidänkin vuoro vielä koittaa.

Kotiin palattuamme mies kysyi, tuliko vauvakuume. Jaa että tuliko? Esitin vastakysymyksenä, että mitäs arvelet olisiko tässä voinut jo jonkin aikaa olla kohtuullisen tai jopa kohtuuttoman kova kuume. Eli lämpöasteet pysyvät ihan yhtä korkealla koko ajan. Mikä hölmö kysymys. Hölmö ukko.

Yritin avautua miehelle myös siitä, kuinka välillä niin kovasti ahdistaa nähdä vieraita onnellisia äitejä vauvoineen. Mies ei tuntunut oikein ymmärtävän. Ilmeestä näki, että selvästi mietintämyssyssä raksutti, mutta mitään myötätuntoelettä ei löytynyt. Ymmärtämys minun tuntemuksiani kohtaan on siis varmaan edelleen prosessoitavana. Mutta kyllä hän ainakin yrittää.

Harmi, että harmittaa

Lounastauon pitäisi olla rentouttava ja kiireen katkaiseva hetki keskellä työpäivää. Paitsi jos päättää valita lounaspaikan täydellisesti väärin. Kävin eilen lounastamassa paikassa, jonka olivat ääriään myöten täyttäneet äidit vaunuineen ja vauvoineen. Aikatauluni ei antanut enää myöden vaihtaa paikkaa joten päätin yrittää sulkea silmäni ja korvani ympäröivältä maailmalta. No ei se kovin hyvin mennyt. Syömisen sijaan keskityin tuijottamaan vauvoineen touhuavia äitejä ja heidän onnellisia ilmeitään. Kaikki paikalla olleet kymmenet äidit pienokaisineen vaikuttivat niin onnellisilta. Minut tietysti valtasi suuri ahdistus. Ahdistuin vielä enemmän, kun aloin tarkkailemaan paikalla olevien mammojen ikäjakaumaa. Silmämääräisesti arvioiden suurin osa heistä oli minua huomattavasti nuorempia. Minä siinä itkuani nieleskellen mietin, mitä ihmettä minä äiti-ikäinen ihminen istun täällä yksin lounaalla ja kyttään kellosta aikataulua, jotta ehdin ajoissa takaisin työpaikalle. On se vaan niin väärin. Jatkossa en ainakaan valitse kyseistä paikkaa lounaan nauttimiseen.

Ahdistus jatkui ihan iltaan asti. Olin koko päivän kyseisestä lounastauosta alkaen pahalla päällä. Illalla vaadin saada olla yksin ja kyhjöttää sohvan nurkassa naama nurinpäin. Nyt tuntuu siltä, että jos vain suinkin saisin onnistuneesti plussan testiin ja vieläpä onnistuneesti lapsen maailmaan, en varmasti mököttäisi mistään asiasta. Tokihan ymmärrän, että tämä on aivan liikaa luvattu eikä ole ajatuksena mitenkään realistinen, mutta ainakin voin yrittää luvata, että valittaisin ja harmittelisin paljon vähemmän. Vaihtaisin tämän ahdistuksen hetkenä minä hyvänsä vaikka kuinka kamalaan raskauspahoinvointiin. Voikohan ahdistuneisuus aiheuttaa lapsettomuutta? Kyseessä on loputon kierre. Harmittaa, kun harmittaa, vaikka pitäisi pysyä positiivisena. Aikaa on vielä vaikka kuinka ja olemmehan vielä nuoria mutta silti harmittaa. Ja taas harmittaa että harmittaa.

Testien kevät

Posti toi ovulaatiotestit ja kyydissä pari raskaustestiä. Nyt vaan peukut pystyyn, että myös raskaustesteille tulee käyttöä. Posti toi myös uuden LivBoxin. Tilasin sen kaverin suosituksesta kokeilumielessä. Ehkä olin odottanut siltä vähän enemmän. En siis aio jatkaa sen tilausta enää, mutta ajatuksena systeemi on ihan hauska. Tällä kertaa mukana oli lähdevesisuihke, silmämeikin puhdistusliinoja, ripsiväri ja luomiväri. Luomiväri vaikutti aika kivalta. Voisin testata sitä nyt viikonloppuna.

Testailtua tuli muuten viime viikonloppunakin. Nimittäin sokerimassakuorrutekakun tekoa. Olen ihastellut teeveestä Ullan unelmakakkuja ja muitakin ihania leipomusohjelmia. Lupasin ystävälleni, että teen kakut hänen syntymäpäivilleen ja kyllä hieman jännitti, miten homma onnistuu. Aikomuksenani on siis tehdä myös hääkakut itse eli harjoitus tuli tarpeeseen. Onnistuin kuitenkin ensikertalaiseksi mielestäni aika hyvin. Uskallan siis vielä pitäytyä suunnitelmassa tehdä hääkakut itse.

Hääjärjestelyt edistyvät muutenkin mukavasti. Vaikka eihän sitä järjesteltävää älyttömästi olekaan. Sain eilen vahvistettua tarjoilut ja valokuvauksen ja käytiin myös laittamassa vireille esteiden tutkinta. Miehelle sanoin, että 53 päivää, niin ollaan aviopari. Mies siihen vain että aha. Mörrimöykky ehkä vähän piilottelee innostustaan, mutta tiedän, että sekin odottaa jo häitä. Ainakin silmät ja ilme kirkastuu aina kun niistä puhutaan. Saatiin myös seurakunnalta kirja Rakkauden lahja. Kirjan nimestä tulee tietysti mieleen vauva. Oi kumpa saataisiin häälahjaksi vauva!

Shoppailin myös tänään jotain, mitä olen jo pitkään himoinnut. Päätin jo jonkin aikaa sitten, että yksi muotivaate on ihan pakko saada. Nimittäin vaalea lyhyt biker- nahkatakki. Ja tänään ostin sen! Ja se on niiiin makea! Laitan ehkä kuvan vielä myöhemmin. Lisäksi matkaan tarttui oranssit treggingsit. Ah, kevät, tule jo!

Minä ja suuri suuni

Olen oppinut, että ei kannata ääneen leveillä millään asialla. Ei sitten yhtään millään. Sain flunssan kun mainostin ääneen, etten ole koko talvena ollut kipeä. Meninpä jokin aikaa sitten mainostamaan täällä blogissani kellontarkkaa kuukautiskiertoanikin. Eipä olisi kannattanut. Eilen siis ilmestyivät kuukautiset viikon etuajassa. Koskaan ei kierto ole vielä ollut näin lyhyt, vain 24 päivää normaalin 31 sijaan. On varmaan pakko siirtyä mittaamaan lämpöjä ja tilaamaan niitä ovistestejä, sillä nyt ei enää voi edes kalenterin tai oikeastaan iPeriodin kanssa ennustaa oletettua ovulaation ajankohtaa. Huoh.

Myöskään mitään PMS oireita ei tullut. En siis osannut mitenkään aavistaa, että menkat ovat tulossa. Mitään kipujakaan ei ole. Tosi omituista. Saa nähdä, millaiset kuukautiset ovat nyt luvassa. Normalisti ne ovat minulla melko runsaat mutta viime kierrossa jäivät omituisen niukoiksi. Myönnän, että nyt on erilaisista syistä johtuen ollut stressiä ja sehän voi vaikuttaa tuohon kiertoon kyllä. Olen tähän saakka ollut kovin pettynyt, kun menkat ovat alkaneet, mutta nyt olen vain hämmästynyt. En ehtinyt edes pettyä kun en osannut niitä edes odottaa.

Olen saanut uuden riesan, joka on selkeästi puuttunut elämästäni koko sen reilun kymmenen vuoden ajan, kun olen käyttänyt e-pillereitä. Nimittäin finnit. Kärsin teininä kamalasta aknesta joka väistyi lopullisesti pillereiden myötä. Ihan aknesta ei nyt voida puhua, mutta on ollut melko haastavaa opetella tässä iässä meikkaamaan näppylöitä piiloon. Huomaan myös vaistomaisesti näplääväni niitä koko ajan, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu. Löysin kuitenkin erään tuotteen, josta on selkeästi apua. Suosittelen lämpimästi Neutrogenan täsmähoitoainetta finneille. Illalla tätä näppyjen päälle ja aamulla tilanne on jo paljon parempi. Tosi pieni määrä riittää eli on riittoisa tuote, vaikka onkin pikkuruinen purkki. Loistotuote!

Nyt siis tilaamaan ovistestejä ja ehkä kuumemittariinkin pitäisi hankkia uuden patterit, ettei sitten jää joltakin aamulta lämpö mittaamatta. Vai pitikö se aina aamuisin mitata? Ja mitä jos ruumiinlämpö muutenkin aina heittelehtii? Ja paljonko niitä ovistestejä oikein tarvitaan? En olisi kyllä lähtötilanteessa uskonut, millaista tämä lapsen yrittäminen oikein on. Tätä ei kerrottu koskaan biologian tunnilla.

Ainiin, tunnustus!

Tämän tunnustuksen sain Saralta !

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.

2. Valitse viisi ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin! 


Päädyin seuraaviin blogeihin:

Haaveilua nyytistä
Minun vuoroni?
Odotettu unelma
Varovaisia haaveita pikkuankasta

ja vähän eri genrestä henkilökohtainen ykkössuosikkini
Nuoruusdisko

Hääkengät (ja flunssa) ovat saapuneet!

Mun piti tulla raskaaksi eikä kipeeksi! Myönnän, olin typerys ja menin parillekin ihmiselle sanomaan ääneen viime viikolla, että en ole koko talvena ollut kipeä ja kylläpä minulla siis on hyvä vastustuskyky, olenhan kuitenkin päivät pitkät useiden ihmisten kanssa tekemisissä. Pitihän se arvata mitä moisesta kehuskelusta seuraa: kammottava flunssa. Tietysti. Minä ja suuri suuni.

Eilen kuitenkin hain odotetun paketin postista. Ei ovistestejä, vielä, mutta jotakin muuta. Nimittäin hääkengät saapuivat! Jipii! Ja ne ovat kauniit ja aivan sopivan kokoiset. Tilasin ne siis JJsHousesta ja kuukauden verran paketilla kesti matkustaa Kiinasta Suomeen. Kengät vaikuttavat hintaansa nähden varsin laadukkailta ja olivatpa ne jalassakin varsin hyvän tuntuiset. Tämä riski siis kannatti ehdottomasti ottaa. Tässä vielä kuvat kengistä. Malli on siis hyvin simppeli, kengän takaosassa on koristerusetti ja kärki on peeptoe, sitten kumminkin. Aluksi olin siis vannonut, että umpinainen kärki ehdottomasti.

Puku puolestaan on edellen jossakin matkalla. Hääpukuliike arvioi toimitusajaksi 2-3kk ja tuo aika on kyllä vähintään mennyt jo. Mitään ei ole vielä kuulunut. Pari viikkoa maltan vielä odottaa ja sitten pitää alkaa soittelemaan perään. Kampaus on myös päätetty. Sitä varten hankintalistalla on vielä hiuskoriste, joka toimittaa hunnun virkaa. Huntua ei siis erikseen tule. Myös sormus on valittuna ja parin viikon päästä käyn vielä hyväksymässä lopullisen mallin yksityiskohtineen, kun sormuksen 3D-mallinnus on valmis. Sen jälkeen sormusta aletaan valmistamaan. Ensi viikolla mennään esteiden tutkintaan ja vahvistetaan juhlan tarjoilut. Monta juttua on siis jo valmiina ja se tuntuu mukavalta. Vielä hetki sitten tuntui, että kaikki on täysin kesken ja kaaoksessa.

Viikkaus uuteen viikkoon

Pääsiäinen on ohi. Pitkät pyhät ottivat taas veronsa. Oli taas tiukkaa vauvautelua ja vatsan tuijotusta. Nyt osasin jo välillä olla välittämättä. Onneksi pääsiäiseen mahtui myös mukavaa ajanviettoa ystävien kanssa. Nyt kuitenkin oli pakko tulla jakamaan eräs hupihauska juttu. Nimittäin anoppi lahjoitti meille sellaisen jutun lahjaksi, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Kyse on Viikkari-nimisestä tuotteesta ja asialla ei siis ole mitään tekemistä erään punavalkosävyisen laivayhtiön kanssa.

Kurkatkaapa tänne: Viikkari - vaateviikkain

En voi lopettaa nauramista. Anopin sanojen mukaan jokainen mies viikkaa innolla vaatteita kun on tällaisen saanut. No, ei ainakaan ole vielä meillä aiheuttanut mitään toimintaa, mutta ideana tämä on aivan hulvaton. Appiukko totesi, että jos tämä värkki toimisi moottorilla, niin varmasti kaikki miehet viikkaisivat minkä ehtisivät. Olen miettinyt, auttaisiko, jos tuohon liittäisi jonkin ääntä pitävän laitteen?

Jos siis Viikkarilla miehet saadaan laittamaan paidat siististi kaappiin, niin milläs konstilla vielä saataisiin miehet pyyhkimään pölyjä, pesemään ikkunoita ja kuuraamaan lattioita?