maanantai 28. huhtikuuta 2014

Jos en saa ihmisvauvaa niin saisinpa edes hauvavauvan!

Olen haaveillut koko aikuisikäni omasta koirasta. Lapsuudenkodissa meillä oli koira ja myös anopin ja apen luona on koira tälläkin hetkellä. Toki hoidamme häntä ahkerasti, mutta olisipa oma koira vaan niin ihana. Olisi edes joku jota helliä ja silitellä ja sylitellä. Ottaisin riemusta kiljuen vaikkapa samanlaisen söpöliinin kuin Keksille on tulossa. Aww.

Ongelma piilee siinä, että olemme miehen kanssa molemmat oikein koirarakkaita, mutta perheissämme on ollut toisella iso ja toisella pieni koira. Minä olisin tietysti ottamassa pientä ja söpöä koiraa, mieluiten juuri sellaista kun perheelläni oli. Mies taas puolestaan haluaa ison koiran, aivan kuten hänen perheessään on. Tästä ei ole päästy yhteisymmärrykseen joten koiraa ei ole. Eikä varmaankaan myös tule. Tulisi sitten edes se ihmisvauva jos en koiravauvaakaan saa. Huoh.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Puutarhahommia ensikäyntiä odotellessa

Enää pari viikkoa ensikäyntiin lapsettomuuspolilla. En malttaisi millään odottaa. Ihme kyllä olen malttanut olla täyttelemättä esitietokaavakkeita mutta vahva veikkaukseni on, että tänään saatan niihin tarttua. Uskokaa tai älkää, rakastan kaikkien kyselyiden ja kaavakkeiden täyttämistä. En oikein koskaan ole ymmärtänyt että miksi. Ja nimenomaan kynällä täytettävät ovat niitä mieluisimpia, eivät sähköiset versiot niinkään, vaikka niitäkin usein täyttelen. Joskus olen tainnut jopa saada jonkun lahjakortin kyselyyn vastaamisesta. Tuntipalkoille siinä hommassa ei pääse mutta onpahan joku yhteiskunnallisesti merkityksellinen harrastus minullakin.

Juuri ennen ensikäyntiä pitäisi tulla kuukautiset. Ei pienintäkään epäilystä etteivätkö ne sieltä tulisi, toivon vaan, että tulevat ajallaan eivätkä niin, että pahin on päällä juuri ensikäynnin aikana. Vaikka tuskimpa siellä mitään tutkimusta tehdään mutta silti.

Viime kirjoituksessani jännäilin, millainen tunteiden tuska minut valtaa pääsiäisenä. No, juhlissa joissa olin, onnistuin aika pitkälti välttelemään kiusallista puheenaihetta. Parille henkilölle kyllä vihjasin, että ei se aina ole niin yksinkertaista, kun jotain puhetta tuli lasten saamisesta. Ja se pieni vastasyntynyt jota käytiin katsomassa oli niiiin ihana etten kestä. Sain pitää häntä pitkään sylissä ja eihän siinä voinut kuin hymyillä. Hymyily jatkui vielä kotonakin eikä pahempaa harmitusta tullut. Hyvä niin.

Olen niin iloinen, että kevät on ollut lämmin ja aurinkoinen. Olen aamuisin jostain syystä superväsynyt, mutta auringolla on päivän mittaan ihmeellinen vaikutus. Iltaisin olen puuhannut pihajuttuja ja eilen laitettiin uuteen uskoon etupihalla sijaitseva saniaisviidakko. Asuntomme edelliset asukkaat ovat rakentaneet etupihalle suuren terassin, jonka keskelle on jätetty kolo. Tuossa kolossa on kasvanut saniaisia. Mies on jo monta vuotta manannut joka suuntaan harottavaa saniaispuskaa, itseäni se ei ole juuri häirinnyt. Nyt päätimme kuitenkin kaivaa koko komeuden ylös maasta. Tilalle ajettiin uusi multa ja multaan istutin rakkaudella hankkimani liljan sipulit. Reunoille ripottelin yksivuotisia kukansiemeniä ja nyt sitten odotellaan. Kun säät hieman lämpenevät, saatan hakea vielä hieman perennoja täydennykseksi. Liljat ovat yhdessä ruusujen kanssa lempikukkiani. Aiemmin niitä ei ole pihasta löytynyt, mutta nyt toivon, että saisin niitä tulevina kesinä ihastella.

Takapihallamme toteutimme pari kesää sitten mittavan uudistusoperaation. Edellisten asukkaiden jäljiltä piha oli päässyt villiintymään oikein toden teolla. Vanha terassi purettiin ja koko pihan alueelta kaivettiin maata pois lähes puolen metrin syvyydeltä. Pahinta hommassa oli se, että koko kaivuu-urakka toteutettiin hartiavoimin lapiolla, sillä minkään valtakunnan kaivurilla ei takapihalle pääse. Kymmenittäin peräkärrykuormia vietiin vanhaa maata, kasveja ja lahoa puutavaraa kaatopaikalle. Tilalle kärrättiin kärrykuormittain uutta multaa ja uudet terassilaudat. Piha jätettiin melko yksinkertaiseksi. Isoimmalle alalle istutettiin uusi nurmikko ja reunaan jäi puoliympyrän muotoinen istutusalue. Istutusalueella on nyt muutamia perennoja ja ryhmäruusuja. Pihan toiseen reunaan jätettiin vanha korotettu istutuslaatikko, jossa on kasvanut lähinnä epämääräisiä kasvintynkiä ja viime kesänä enimmäkseen rikkaruohoa. Tänä kesänä ajattelin muuntaa laatikon hyötypuutarhaksi. Sisällä esikasvatukseen ovat jo päässeet kesäkurpitsat ja yrtit.

    Piha ennen uudistusta

     Ja uudistuksen jälkeen

     Ruusuja viime kesältä

Olen järjettömän kova suunnittelemaan näin keväisin kaikkia ihania pihajuttuja. Kesän edetessä intoni vähän lopahtaa ja monesti huomaan, että rikkaruohot ovat saaneet yliotteen. Tänä kesänä yritän olla skarpimpi. Jos esimerkiksi yrittäisin säännöllisin välein tuottaa tänne hieman kuvamateriaalia, silloin olisi myös huolehdittava rikkakasveista :)

torstai 17. huhtikuuta 2014

Väsynyt olemaan lapseton

Alakulo on vallannut taas mieleni. Tuttavapiiristä kantautuu korviin taas uusia ja uusia vauvauutisia ja huomenna pitäisi mennä taivastelemaan taas yhtä vastasyntynyttä pientä. Huoh. Ihanaahan on tietysti nähdä ystävien vaivalla maailmaan saatettu nyytti, mutta osaan jo aavistaa, millainen omien tunteiden tuska vierailua seuraa. Lisäksi huomenna on toisen ystävän syntymäpäiväjuhlat ja osan vieraista tuntien tiedän, että saan vastata taas useisiin "no koskas teille" -uteluihin. Haluaisin vaan niin kovasti sanoa suoraan, että emme ole lasta voineet saada, niin loppuisi se iänikuinen kysely. Mutta haluan kunnioittaa miehen päätöstä, että asiaa ei mainita. Onneksi taskussa on sata jo tutuksi tullutta vastausmallia: "no katsotaan nyt", "kaikki ajallaan", "sitä en osaa sanoa", "ehkä joskus" ja niin edelleen.

Olen vain niin väsynyt olemaan lapseton. Puolivalmis palapeli. Eikö koskaan ole meidän vuoro? Miksi kaikki muut onnistuvat ja me emme? Miksi sen pitää juuri meille olla niin vaikeaa? Miksi ensikäyntiinkin on vielä niin pitkä aika? Miksi asiat eivät etene? Miksi kuukautiset aina vaan alkavat? MIKSI????

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Viikonloppureissu

Niin vaan hetkessä hurahti pieni viikonloppuloma. Tuhkolmassa oli ihanan aurinkoista ja keväistä. Kuten laivalla yleensäkin, syöminen näyttelee kohtuuttoman suurta roolia reissussa. Haittavaikutuksena saimme miehen kanssa molemmat vatsamme enemmän tai vähemmän kipeiksi ja tämä toki hieman häiritsi rentoa oleilua. DeLuxe-luokan hytti oli normaaliin verrattuna tilavampi ja hytissä oli myös jääkaappi sekä hieman juotavia tarjolla. Myös hytin hintaan kuulunut erikoisaamiainen oli hyvä. Varsinkin kaksi yötä kestävällä laivareissulla tilava hytti kunnon sängyillä on ehdottoman hyvä. 



Tuhkolmassa tehtiin kävelylenkki keskustassa ja vanhassa kaupungissa. Siellä kukat puskivat jo kovaa vauhtia tien penkoilla ulos maasta ja olipa keskustaan jo tuotu kukkaistutuksetkin. Aurinko paistoi ja ilma oli keväinen. Ihaninta oli, ettei missään rapissut hiekoitushiekka kenkien alla. Toista se on vielä täällä Suomessa.



Ihania kauppoja kaupunki on pullollaan, mutta ah niin ihanan kallista myös. Lopulta ostokset jäivät tasan yhteen koristetyynynpäälliseen. Toisaalta, kotosuomesta löytää nykyisin lähes kaikki samat kaupat, joten en jäänyt sen enempää harmittelemaan surkeaa ostossaalistani.

Tämän järjettömän viikonlopun ylensyömisen jälkeen saa viikko alkaa taas salaattilinjalla ja huomenna jatketaan jumpalla. Ja sitten onkin pääsiäinen ja pääsee taas syömään. Kasvaahan se maha tietysti näinkin...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tsemppivaihde päälle huonoista uutisista huolimatta

Miten se onkin niin, että osasin aavistaa, että miehen spermanäytteen tulos on kaikkea paitsi mukavaa luettavaa. Tuomio on tyly: siittiöitä on vähän ja nekin vähät suurimmaksi osaksi liikkumattomia. Lisäksi vasta-ainetesti on positiivinen eli vasta-aineet vielä osaltaan vaikeuttavat noiden vähien siittiöiden matkaa. Diagnoosi on oligotsoospermia. Testitulosten tarkempi tulkinta jää lapsettomuuspolin lääkärin tehtäväksi, mutta kaikki merkit viittavaat nyt siihen, että inseminaatio ei ole vaihtoehto vaan suurella todennäköisyydellä siirrytään suoraan IVF/ICSI-hoitoihin. Jotenkin osasin tätä odottaa enkä kyyneltäkään ole tämän asian takia tirauttanut. Luotto nykylääketieteeseen on vahva ja olen valmis rankkoihinkin hoitoihin. Onnekseni kipukynnykseni on aika korkea enkä erityisemmin pelkää neuloja tai muitakaan toimenpiteitä. Nyt aion tsempata meitä molempia ja pitää mielialan mahdollisimman positiivisena. Ketju on juuri niin vahva kun sen heikoin lenkki. Me aiomme olla nyt vahvoja.



Olen jo alkanut sisäistää oppeja lukemistani elämäntaito-oppaista. Tässäkin asiassa tärkeintä on pitää mielessä, että ajatuksiaan ja voimavarojaan kannattaa tuhlata ainoastaan niihin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Testituloksiin emme voi mitenkään itse vaikuttaa ja siksi tulosten murehtiminen on täysin turhaa. Nyt pitää keskittyä ajattelemaan sitä, mitä voimme tehdä. Voimme olla toiveikkaita, uskoa tulevaisuuteen ja unelmiimme ja kohdata tulevat haasteet reippain mielin.

Muita samassa tilanteessa olevia on helppo nykyisin löytää vaikkapa täältä blogimaailmasta. Se antaa paljon toivoa, sillä mukava on todeta, että yksin emme näiden ongelmiemme kanssa ole. Sekin on aina ihanaa lukea, että lapsettomuushoidoista monet saavat tarvitsemansa avun ja maailmaan toivotun pienen ihmisen.

ps: Olen lisännyt blogiin uuden välilehden, jolle kerään jatkossa ajatuksiani ja oivalluksiani lukemistani kirjoista. Ne ovat pääosin muistiinpanoja itselleni, mutta sieltä voivat halutessaan myös lukijat ammentaa uusia ajatuksia.