maanantai 27. tammikuuta 2014

Tavoitekartta ja hämmennyksen vaihe

Onko kukaan laatinut itselleen konkreettista tavoitekarttaa? Kyse on siis esimerkiksi pahvista, jolle kootaan kuvia tai tekstejä, jotka liittyvät vaikkapa tulevan vuoden tavoitteisiin. Juttelin aiheesta kaverini kanssa viikonloppuna, hän näytti omaa karttaansa, joka olikin todella harkiten laadittu ja sisälsi näkökulman oikeastaan kaikille elämän osa-alueille. Sain inspiraation laatia myös itselleni sellaisen. Mutta sitten eteen tuli ongelma. En todellakaan enää tiedä, mitä kartalle haluaisin laittaa. Tässä ajatukseni juoksu, kun aloin karttaa suunnittelemaan:

Mitäs tähän nyt ensimmäisenä pitäisi laittaa? No tietysti se vauva. Ei hitto, en kyllä haluakaan ehkä laittaa sitä tähän. Mutta pitäisi kumminkin. No entäs jos mietin jotain muuta ensin. Ihmissuhteet, oliskohan niissä jotain tavoiteltavaa? Joo kyllä varmasti, mutta kun en tiedä mitä. Äh. No entäs vaikkapa koti? Oma koti on niin kiva. Mutta kaipaan takaisin keskustaan. Mutta mies ei halua. Ei ole realistista. No entä jos ilman miestä, ihan yksin? Siis hetkinen, nythän tässä on taas tämä eronäkökulma. Eihän se nyt voi olla mikään tavoite? Ei tästä tule yhtään mitään. Olkoon.

Ja siihen se sitten jäi. Huoh.

Kuten aiemmin mainitsin, hankin itselleni oman psykoterapeutin, sillä pääni on edelleen koko ajan kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Käynti oli melkoisen silmiä avaava. Sain kuulla, että elän hämmennyksen vaihetta. Siihen on vain yksi ratkaisu ja se on ottaa aikaa itselleen ja antaa ajatusten asettua. Ajan kanssa ja pienin askelin asiat alkavat hahmottua. Minun pitäisi olla kuulemma itsekkäämpi ja vaatia enemmän omaa tilaa. En ihan heti keksi, miten enää voisin olla itsekkäämpi, tuntuu että olen sitä jo enemmän kuin tarpeeksi. En halua jauhaa terapiassa käydyistä asioista miehen kanssa määräänsä enempää. Hän sen toki ymmärtää, sillä onhan tämä terapia nyt vain minua itseäni varten. Sen sijaan hän ei tunnu ymmärtävän nyt lainkaan sitä, miksi tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa. Olen yrittänyt selittää, että tarvitsen sitä siksi, että ajatukseni menisivät edes jonkinlaiseen järjestykseen. Lopputuloksena on jupinaa ja narinaa siitä, kun en vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ja huomioi häntä. Mutta kun en pysty. Miten voin keskittyä olemaan parempi vaimo, jos en ensin keskity olemaan parempi minä? Kysympä vaan.

Viikonloppuna sain myös kipinän elämäntaito-oppaiden lukemiseen. Olen aikanaan lukenut paljon kirjoja itsensä kehittämisestä, tunneälystä, itsetuntemuksesta ja niin edelleen. Lähivuosina lukeminen on jäänyt tosi vähälle. Kaverit hehkuttivat saamiaan uusia ideoita ja päätin eilen, että aloitan ensin kertaamalla kotoa jo löytyvät opukset. Niitäkin on useita, enkä ole kaikkia edes kokonaan lukenut. Kommentoin lukemiani juttuja, kun saan hommaa alkuun.

maanantai 20. tammikuuta 2014

YK 15 ja fiilikset

Tuntuu hurjalta lukemalta, jo 14 tuloksetonta kiertoa takana. Tätä en osannut reilu vuosi sitten odottaa. Nyt nuo lukemat eivät enää tunnu juuri miltään. Ajattelin myös, että maagisen vuoden täyttyminen tuntuisi jossain. No ei se tuntunut.

Minun pitäisi varata labrat ja aika gynelle, joka nyt siis kirjoittaisi lähetteen lapsettomuuspolille. Viime vuoden loppupuolella gyne sanoi, että tammikuussa hän kirjoittaa lähetteen, joskaan ei usko että sitä tarvitaan. Ei nyt riittänyt gynenkään usko tässä asiassa. Mies juuri pari päivää sitten uteli, joko sinne polille mennään. Asiaa mitenkään ajattelematta sanoin, että ei vielä. En edes tiedä miksi sanoin niin. Asiaa sittemmin mietittyäni, olen todennut, että ei ole vielä sen aika. Ehkä keväällä sitten. Tällä hetkellä tuntuu, että henkiset voimavarat eivät vielä riitä käsittelemään hoitojen aiheuttamaa tuskaa ja turhautumista. Pitää siis kerätä vielä hieman voimia.

Henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi olen järjestänyt nyt itselleni oman terapeutin. Tämä siksi, että yhteisessä terapiassa ei ole tarpeeksi aikaa paneutua juuri minun mieltäni painaviin asioihin. Tapaan oman terapeuttini ensimmäistä kertaa tänään. Helpottavaa päästä purkamaan edes vähän tätä omaa turhautumista ja ahdistusta jollekin, joka malttaa kuunnella ja ehkä osaa antaa myös joitakin vinkkejä ja apua. Siihen vähän joogaa ja muuta tasapainottavaa päälle, niin johan saadaan aivosolut parempaan järjestykseen tänä vuonna.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Hyvän (zen-)vuoden alku

Joskus on väännettävä väkisin asioista parempia. Olen tarttunut itseäni niskasta kiinni ja pyrkinyt toteuttamaan asioita aiemmin kirjaamiani tavoitteita kohti. Heräsin tänään aamulla ennen kuutta, jotta ehdin jumpalle ennen töitä. Tämä ei siis todellakaan ole minulle tyypillistä toimintaa, sillä olen todella aamu-uninen. Mutta voi miten hyvä olo siitä tuli. Siitä, että oli ollut reipas ja siitä, että oli saanut pidettyä jostakin suunnitelmasta kiinni. Hyvä minä.

Henkinen hyvä olo on toinen asia, joka tietysti myös kohenee liikkumalla, mutta vaatii toki muutakin hoitamista. Miehen kanssa ollaan käyty juttelemassa terapiassa ja käydään edelleen. Joitakin hyviä ajatuksia sieltä on tarttunut mukaan, mutta itse koen auttavani itseäni enemmän erilaisten kirjojen avulla. Kotiin on vuosien saatossa kertynyt monenlaisia elämänhallinnan oppaita ja ajattelinkin yrittää saada ne kaikki luetuksi tämän vuoden aikana. Niitä on siis oikeasti aika monta. Enkä juuri muuten lue kuin naistenlehtiä.

Eilen juteltiin miehen kanssa, että vaikka välillä on mennyt ihan surkeasti, ei mikään niin sanotuissa perusrakenteissa ole muuttunut. Ollaanhan me edelleen hyvä tiimi. Ja edelleen me halutaan se vauva. Mutta ei väkisin. Vielä puoli vuotta sitten en olisi kuuna päivänä uskonut, että nyt ollaan ihan oikeasti siinä 'tulee jos on tullakseen' -vaiheessa. Vuosi siihen meni. Eikä enää tunnu yhtään pahalta ajatella, että nyt on jo yk 14. Joku tarkoitus tälläkin on. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Eli vaikka lähete lapsettomuuspolille olisi mahdollista nyt saada, odotellaan nyt vielä kaikessa rauhassa kevääseen ja katsotaan sitten. Eipähän sieltäkään kukaan sitten pääse sanomaan, ettei ole tarpeeksi kauan yritetty.

Koska olen nainen ja saan muuttaa mielipidettäni ja olla tunteideni kanssa kuin tuuliviiri, voi olla että ajatukset ovat taas ihan toiset hetken päästä. Mutta nyt on se olo, että tästä vuodesta tulee tavalla tai toisella hyvä. Ja olostani zen. Ommmm.

torstai 2. tammikuuta 2014

Uusi ja parempi vuosi?

Ei tunnu siltä. Ei ole yhtään helpompaa. Kotona on kiukkua ja pahaa mieltä. Töissä sentään on ihan hyvä meininki. Puhelimen iPeriod-appsi vilkuttaa, että vihreä viikko käynnistyi. Ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei. Kunhan en vaan tulisi raskaaksi. Ei nyt. Milloin tämä nyt näin kääntyi? Minulla on huono omatunto ihan kaikesta. Enkä edes täysin tiedä miksi. Huoh. Pakko vain yrittää kääntää ajatukset johonkin positiiviseen. Josko tämä pikkuhiljaa tästä.