Tuntuu hurjalta lukemalta, jo 14 tuloksetonta kiertoa takana. Tätä en osannut reilu vuosi sitten odottaa. Nyt nuo lukemat eivät enää tunnu juuri miltään. Ajattelin myös, että maagisen vuoden täyttyminen tuntuisi jossain. No ei se tuntunut.
Minun pitäisi varata labrat ja aika gynelle, joka nyt siis kirjoittaisi lähetteen lapsettomuuspolille. Viime vuoden loppupuolella gyne sanoi, että tammikuussa hän kirjoittaa lähetteen, joskaan ei usko että sitä tarvitaan. Ei nyt riittänyt gynenkään usko tässä asiassa. Mies juuri pari päivää sitten uteli, joko sinne polille mennään. Asiaa mitenkään ajattelematta sanoin, että ei vielä. En edes tiedä miksi sanoin niin. Asiaa sittemmin mietittyäni, olen todennut, että ei ole vielä sen aika. Ehkä keväällä sitten. Tällä hetkellä tuntuu, että henkiset voimavarat eivät vielä riitä käsittelemään hoitojen aiheuttamaa tuskaa ja turhautumista. Pitää siis kerätä vielä hieman voimia.
Henkisen hyvinvoinnin parantamiseksi olen järjestänyt nyt itselleni oman terapeutin. Tämä siksi, että yhteisessä terapiassa ei ole tarpeeksi aikaa paneutua juuri minun mieltäni painaviin asioihin. Tapaan oman terapeuttini ensimmäistä kertaa tänään. Helpottavaa päästä purkamaan edes vähän tätä omaa turhautumista ja ahdistusta jollekin, joka malttaa kuunnella ja ehkä osaa antaa myös joitakin vinkkejä ja apua. Siihen vähän joogaa ja muuta tasapainottavaa päälle, niin johan saadaan aivosolut parempaan järjestykseen tänä vuonna.
Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti äitinä pienelle pojalle ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä vauva-arjen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti