Hyvän (zen-)vuoden alku

Joskus on väännettävä väkisin asioista parempia. Olen tarttunut itseäni niskasta kiinni ja pyrkinyt toteuttamaan asioita aiemmin kirjaamiani tavoitteita kohti. Heräsin tänään aamulla ennen kuutta, jotta ehdin jumpalle ennen töitä. Tämä ei siis todellakaan ole minulle tyypillistä toimintaa, sillä olen todella aamu-uninen. Mutta voi miten hyvä olo siitä tuli. Siitä, että oli ollut reipas ja siitä, että oli saanut pidettyä jostakin suunnitelmasta kiinni. Hyvä minä.

Henkinen hyvä olo on toinen asia, joka tietysti myös kohenee liikkumalla, mutta vaatii toki muutakin hoitamista. Miehen kanssa ollaan käyty juttelemassa terapiassa ja käydään edelleen. Joitakin hyviä ajatuksia sieltä on tarttunut mukaan, mutta itse koen auttavani itseäni enemmän erilaisten kirjojen avulla. Kotiin on vuosien saatossa kertynyt monenlaisia elämänhallinnan oppaita ja ajattelinkin yrittää saada ne kaikki luetuksi tämän vuoden aikana. Niitä on siis oikeasti aika monta. Enkä juuri muuten lue kuin naistenlehtiä.

Eilen juteltiin miehen kanssa, että vaikka välillä on mennyt ihan surkeasti, ei mikään niin sanotuissa perusrakenteissa ole muuttunut. Ollaanhan me edelleen hyvä tiimi. Ja edelleen me halutaan se vauva. Mutta ei väkisin. Vielä puoli vuotta sitten en olisi kuuna päivänä uskonut, että nyt ollaan ihan oikeasti siinä 'tulee jos on tullakseen' -vaiheessa. Vuosi siihen meni. Eikä enää tunnu yhtään pahalta ajatella, että nyt on jo yk 14. Joku tarkoitus tälläkin on. Katsotaan nyt kaikessa rauhassa. Eli vaikka lähete lapsettomuuspolille olisi mahdollista nyt saada, odotellaan nyt vielä kaikessa rauhassa kevääseen ja katsotaan sitten. Eipähän sieltäkään kukaan sitten pääse sanomaan, ettei ole tarpeeksi kauan yritetty.

Koska olen nainen ja saan muuttaa mielipidettäni ja olla tunteideni kanssa kuin tuuliviiri, voi olla että ajatukset ovat taas ihan toiset hetken päästä. Mutta nyt on se olo, että tästä vuodesta tulee tavalla tai toisella hyvä. Ja olostani zen. Ommmm.