Turbopallo

Aiemmin kirjottelin tuossa, että Lugesteron ei ole aiheuttanut kummempia oireita. Viime viikolla aloin kuitenkin hämmästelemään, miksi en saa juuri mistään housuista nappia kiinni ja suurimmassa osassa tuskaa tuottaa jo vetoketjun kohdalla. Ensin ajattelin, että vatsa on taas turvonnut jonkin ruoka-aineen seurauksena. Normaalisti tällainen ruuasta johtuva turvotus menee yön aikana ohi ja aamulla vatsa tuntuu normaalilta. Vaan eipä enää. Vatsan kova turvotus on nyt jatkuvaa. Vatsaa ei saa edes vetämällä sisään. Olo on tukala ja kaikki housut puristavat. Välillä on paineentunnetta, välillä vihlaisuja. Näytän siltä, että olisin vähintään kolmannella kuulla raskaana. Käytän mahdollisimman löysiä vaatteita, mutta huomaan, että vatsaani on alettu tuijottaa. Tämä on tosi kurjaa ja ikävää, varsinkin kun tiedän, mitä ihmiset ensimmäisenä ajattelevat.

Lueskelin, että Gonal-F voi aiheuttaa myös turvotusta. Pelkään siis, että pallona olo jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Hyvästi uimarannat siis tältä kesältä.

Kierto harakoille

Odotukseni ensi kuussa tehtävään inseminaatioon ovat nousseet. Aluksi olin aika skeptinen asian suhteen, mutta jostain taas pieni toivon kipinä ilmestyi. Ehkä haluan myös yrittää ajatella, että ei sitä turhan takia tehdä. Tämä kierto sen sijaan taisi mennä ihan harakoille. Ovulaation ajankohta jäi vähän hämärän peittoon ja mies oli pois kotoa melko kriittisillä hetkillä.

Viime polikäynnillä näkyi hyvänkokoinen follikkeli, jonka oli tarkoitus irrota viikonlopun aikana. Tein ovistestejä mutta viikonlopun mökkireissun takia viikonlopun testailuista jäi osa väliin. Sunnuntaina sain haalean viivan ja maanantaina vielä haaleamman. Tästä sen verran uskalsin päätellä että ovulaatio on osunut juuri viikonloppuun. Maanantaista aloitin Lugesteronin käytön ja jatkan sitä kierron loppuun. Käytän lääkettä 2 päivässä alakautta. Mitään oireita se ei ole aiheuttanut, ainoastaan pientä sotkua mutta ei erityisen häiritsevästi. Ainakin loppukierron tiputtelun pitäisi Lugesteronin avulla pysyä poissa.

Jouduin mainitsemaan toistuvista sairaalakäynneistä esimiehelleni. Sitä en tosin sanonut, miksi sairaalassa joudun käymään, viittasin vain ympäripyöreästi terveydentilaani. Mielestäni työnantajan ei tarvitse tietää tarkemmin sairaalassakäynnin syytä. Käy sitten ilmi joskus, jos käy.

Mukavaa ja kesäistä loppuviikkoa itse kullekin :)

Aukiolotutkimus ja hoitojen suunnittelu

Lapsettomuushoitojen suhteen alkaa nyt toden teolla tapahtua. Hienoa siis, että edes johonkin toiveeseeni on vastattu. Aukiolotutkimus tehtiin eilen. Samalla käynnillä tehtiin hoitosuunnitelma.

En jännittänyt aukiolotutkimusta yhtään ja olin vastaanotolle saapuessani varsin rennolla mielellä. Heti käynnin alussa hoidettiin tutkimus pois alta. Aluksi lääkäri ultrasi ja katsoi munatorvien tarkemman sijainnin. Ultraaminen ei tunnu oikeastaan miltään ja sehän nyt onkin tehty lähes jokaisella käynnillä. Seuraavaksi lääkäri laittoi spekulan paikoilleen ja alkoi pujottamaan pientä letkua kohtuun ja munatorvien suulle. Kohdun sisälle jäi laajennettava osa, joka täytettiin kohdun laajentamiseksi. Tässä vaiheessa tuntemus oli melko lievän kuukautiskivun kaltaista. Seuraavaksi kohtuun alettiin ruiskuttamaan suolaliuoksen ja ilman seosta. Ultralla lääkäri seurasi samanaikaisesti, eteneekö neste munanjohtimia pitkin. Tässä vaiheessa iski hyvin voimakas kipu. Tuntui, kuin sisäelimiäni olisi yritetty irrottaa paikaltaan. Lääkäri lohdutteli ja piti välillä taukoa. Ruiskutusta jouduttiin tekemään muutamaan kertaan ja joka kerralla kipu oli kovaa. Kivun syykin selvisi pian: oikean puolen munatorvi oli täysin tukossa ja vasemmalla puolellakin virtaus oli todella heikkoa. Aukiolotutkimus on lähes kivuton jos neste virtaa läpi normaalisti mutta tässä tapauksessa jo pelkkä kipu kertoi, että virtausta ei tapahdu. Jostain syystä otin uutisen rauhallisin mielin vastaan. Tässä yllätin itsenikin. Uutinen oli todellakin huono, mutta oloni oli kumman tyyni. Uskon, että se johtui lääkäristä, joka oli aivan ihana. Hän oli todella empaattinen ja rohkaiseva, siispä täydellinen lääkäri juuri tuohon tehtävään.

Kun tutkimus oli ohi, helpotti kipukin heti. Iltaan saakka jatkuivat ajoittaiset kivut alavatsalla mutta buranalla nekin lievenivät hyvin. Tutkimuksen jälkeen keskustelin lääkärin kanssa jatkosuunnitelmasta. Koska putket ovat tukossa, on IVF nyt meille sopivin hoitomuoto. Lääkäri laittoi meidät IVF-hoitojonoon heti ja ensimmäinen hoitokerta menee syys-lokakuun tienoille. Juttelimme lääkärin kanssa vielä mahdollisuudesta kokeilla inseminaatiota. Yhdessä totesimme, että ainakin kerran sitä kannattaa nyt kokeilla. Ultrassa näkyi nyt follikkeli täysin tukossa olevan putken puolella ja jos hyvä tuuri käy, voisi folli löytyä inssikierrossa juuri siltä puolelta, jossa vielä on pieni mahdollisuus että putkesta pääsee läpi.

Sain jo tähän kiertoon Lugesteronit käyttöön, niitä aletaan käyttämään pari päivää ovulaation jälkeen ja käytetään parin viikon ajan. Nyt tarkoitus on lähinnä testata, loppuuko tiputteluvuoto Lugesteronin avulla. Kun seuraava kierto alkaa, soitan ultraan ajan kp 9-10 tienoille ja kp 5:stä alkaen alan piikittämään Gonal-F:ää.

Lääkkeiden hinta vähän järkytti. Luget maksavat reilun euron tablettia kohti (niitä otetaan 2 päivässä) ja Gonal-F yhtä kiertoa varten lähes 150 euroa. Puhutaan, että lapsi tulee kalliiksi kun se syntyy, mutta meillä se ehtii tulla tosi kalliiksi jo ennen syntymäänsä. Onni sinänsä että mennään vuoden alkupuolta. Ehdimme varmaankin ylittämään Kelan hintakorvauskaton tämän vuoden aikana ja loppuvuoden hormonit voivat tulla jo edullisemmaksi.

Tällaista siis tänne. Aika jännää, en oikein muuta osaa sanoa.

Ei-kenenkään-jengiä

Olen yrittänyt olla postiivinen ja odotan toiveikkaana alkavia lapsettomuushoitoja. En jännitä ylihuomista aukiolotutkimusta lainkaan, vakka yleensä hieman kammoan toimenpiteitä. Tiedän, että se voi sattua, mutta tässä tapauksessa ajattelen, että jokainen kipu on kestämisen arvoinen.

Välillä en kuitenkaan mahda mitään sille, että surullinen olo valtaa mielen. Äitienpäivä oli tietysti vaikea. En vain saanut päästäni ajatusta siitä, että mitä jos en koskaan saa viettää äitienpäivää. Koska tulee vastaan raja, etten enää kestä olla lähipiirin pienokaisten ympärillä tavallisen reippaana? Koska luovutan kokonaan vai luovutanko? Kuinka pitkään jaksan toivoa ja yrittää?

Mies on meillä ollut vielä enemmän se, joka aina jaksaa sanoa, että meidän vuoro tulee kun väännän itkua aina kierron alkaessa alusta. Nyt olen tainnut tartuttaa tätä ailahtelevaa epätoivoani myös häneen. Huomaan, että hänen ilmeensä ja olemuksensa muuttuu, kun on vierailtu ystävien pienokaista katsomassa tai kun puhelimen päässä on toinen tuore isä. Tuntuu kuin suuri suru olisi laskeutunut lopullisesti kotiimme. Se ei ole läsnä ihan joka hetki mutta vähintään kurkkaa nurkan takaa joka päivä.

Meillä ei enää ole montaa ystävää, joilla ei olisi lapsia. Alamme pikkuhiljaa olla se pariskunta, joka ei enää kuulu joukkoon. Se tuntuu hirveän pahalta. Huomaan, että tietyt ystävät eivät enää pidä yhteyttä ja se johtuu puhtaasti siitä, että he viettävät mieluummin aikaansa toisten lapsellisten pariskuntien kanssa. Olemme ei-kenenkään-jengiä. Olemme vain kaksin. Onneksi meillä kuitenkin on toisemme.

Ensikäynti lapsettomuuspolilla

Ensikäynti oli tänään aamulla. Meinasin hermostua kuoliaaksi, sillä olimme vastaanotolla jo hyvissä ajoin ja lääkäri oli lähes vartin myöhässä. Inhoan ylimääräistä odottamista yli kaiken. Käynti kesti puolisen tuntia ja verikokeet päälle. Lääkäri oli asiallinen ja mukava. Turhia jaarittelematta käytiin suoraan asiaan. Hän kävi läpi miehen testitulokset sekä taustatietomme. Minut ultrattiin jälleen kerran ja edelleen kaikki näyttää normaalilta. Ilmeisesti lääkäri oli valmistautunut tapaamiseen, sillä konkreettinen suunnitelma hänellä oli jo valmiina.

Käynnin jälkeen menimme suoraan labraan verikokeisiin molemmat. Itselläni kun on alkukierto menossa, oli juuri sopiva aika ottaa hormonikokeet. Tulokset saan ensi viikolla, kun minulla on uusi aika lapsettomuuspolille.

No mitä nyt sitten tapahtuu?
Viikon päästä menen takaisin polille aukiolotutkimukseen. Samalla katsotaan verikokeiden tulokset. Mikäli putket ovat auki normaalisti, lähdetään jo seuraavaan kiertoon kokeilemaan inseminaatiota. Sen yhteydessä analysoidaan tarkemmin siemennesteen tilanne ja tuolloin myös selviää, auttaako inssiin tehtävä pesu poistamaan riittävästi vasta-aineita, jotka nyt ovat suurin ongelma. Mikäli siemennesteen pesutulos on hyvä ja liikkuvia siittiöitä jää riittävästi ruiskutusta varten, kokeillaan inssiä muutaman kerran. Mikäli taas putket ovat tukossa tai pesutulos ensimmäisen inssin yhteydessä huono, lähdetään seuraavaksi suunnittelemaan suoraan IVF/ICSI-hoitoja. Ne menevät sitten syksyyn joka tapauksessa sillä jono on muutaman kuukauden mittainen.

Ihan hirveän kovaa luottoa inssin onnistumiseen ei minulla ainakaan ole, mutta toki toivon, että putket ovat auki. Olen iloisesti yllättynyt, että rattaat laitetaan pyörimään näin nopeasti. Pelkäsin jo, että meidät lähetetään vain tylysti kotiin yrittämään vielä. Kyllä meille vielä vauva tulee.

18. tulokseton kierto

18. yk venyi yllättävän pitkäksi ollen 29 päivää. Tiputtelua oli ennätykselliset 5 päivää ennen varsinaista 1. kiertopäivää. Onphan mitä valittaa kun ensikäynnille mennään ylihuomenna. On sanomattakin selvää, että jatkuva vuotaminen on ikävää. Se häiritsee elämää ihan joka suhteessa. Nyt viime kierron aikana oli kaksi ja puoli viikkoa vuotamatonta aikaa. Tuntuu siis, että elämä on jonkinlaista vuotoa koko ajan. Gynekologi, jolla olen käynyt ja joka lähetteen kirjoitti lapsettomuuspolille, oli sitä mieltä, että ylimääräisille vuodoille ei tarvitse tehdä mitään. Hänen mielestään se on ihan normaalia eikä ole syytä huoleen, sillä olen muuten perusterve ja papa oli puhdas. Kiinnostaa kyllä kuulla, mitä lapsettomuuspolilla ollaan asiasta mieltä. Omasta mielestäni tämä ei ole ihan normaalia.

Raportoin, kun ensikäynti on ohi. Jännittää ihan hirveästi. Eniten pelkään, että asioille ei ala edelleenkään tapahtua mitään.