Odotukseni ensi kuussa tehtävään inseminaatioon ovat nousseet. Aluksi olin aika skeptinen asian suhteen, mutta jostain taas pieni toivon kipinä ilmestyi. Ehkä haluan myös yrittää ajatella, että ei sitä turhan takia tehdä. Tämä kierto sen sijaan taisi mennä ihan harakoille. Ovulaation ajankohta jäi vähän hämärän peittoon ja mies oli pois kotoa melko kriittisillä hetkillä.
Viime polikäynnillä näkyi hyvänkokoinen follikkeli, jonka oli tarkoitus irrota viikonlopun aikana. Tein ovistestejä mutta viikonlopun mökkireissun takia viikonlopun testailuista jäi osa väliin. Sunnuntaina sain haalean viivan ja maanantaina vielä haaleamman. Tästä sen verran uskalsin päätellä että ovulaatio on osunut juuri viikonloppuun. Maanantaista aloitin Lugesteronin käytön ja jatkan sitä kierron loppuun. Käytän lääkettä 2 päivässä alakautta. Mitään oireita se ei ole aiheuttanut, ainoastaan pientä sotkua mutta ei erityisen häiritsevästi. Ainakin loppukierron tiputtelun pitäisi Lugesteronin avulla pysyä poissa.
Jouduin mainitsemaan toistuvista sairaalakäynneistä esimiehelleni. Sitä en tosin sanonut, miksi sairaalassa joudun käymään, viittasin vain ympäripyöreästi terveydentilaani. Mielestäni työnantajan ei tarvitse tietää tarkemmin sairaalassakäynnin syytä. Käy sitten ilmi joskus, jos käy.
Mukavaa ja kesäistä loppuviikkoa itse kullekin :)
Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti äitinä pienelle pojalle ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä vauva-arjen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti