Paljonko vauva tarvitsee vaatteita?

Tein eilen inventaarioita jo hankituista vaatteista. Tähän saakka olen ostanut kirpputoreilta ja alennusmyynnistä vauvanvaatteita oikeastaan miettimättä sen suuremmin, mitä kokoa nyt on ja kuinka monta. Eilen tyhjensin koko lipaston ja tein kasat eri kokoisista vaatteista. Yllättävän tasaisesti niitä oli kertynyt eri kokoja.

Vähiten on 50 cm vaatteita, sillä jos poju onkin syntyessään iso, ei kyseinen koko ehkä menekään päälle kuin pienen hetken, jos sitäkään. 50 cm laatikosta taisi löytyä 5 bodyä ja neljät housut. Ajattelin, että jos vauva niihin hyvin näyttää mahtuvan niin voi tuore isä sitten kipaista niitä muutamat lisää tarpeen mukaan. Meillä kun on tuossa ihan lähellä Lindex, H&M sun muut josta niitä löytyy kyllä. Muita kokoja (56cm, 62cm ja 68cm) on kaikkia melko tasaisesti. Tosin alaosia oli koossa 56 vain parit joten sain sittenkin tekosyyn tilata vielä ihan pari juttua, olihan Gapin verkkokaupassa kaikki normaalihintaiset lastenvaatteet -30%. Nyt pitää kyllä asentaa joku verkkokauppalukko kaikille internetiin kytketyille laitteille kotona.

Ajatuksenani on nyt ollut, että joka kokoa löytyisi noin kymmenen bodyä ja 7-10 housut sekä pari yöpukua. Lisäksi on muutamia ekstravaatteita, kuten huppareita ja pikkufarkkuja, lähinnä jos lähdetään jonnekin kylään. Kotioloissa mennään ihan perusbodyillä ja potkareilla.

Eilen Gapilta tilaukseen lähtivät muun muassa nämä ihanuudet:

Näitä kokopukuja ei meillä juurikaan ollut joten halusin parit tilata. Gapin koko 0-3kk, jossa koossa nämä siis tulevat, vastaa suunnilleen 56 cm täällä.

Lisäksi on hankittuna kotiintuloa varten äitiyspakkauksen vanupukua pienempi haalari, joka löytyi kirppikseltä parilla eurolla. Pieniä pipoja, sukkia ja tumppuja löytyy myös sekä muutama kuolalappu. Käytäntö sitten osoittaa, kuinka kova puklaaja/kakkakone vauvelista tulee eli millainen määrä vaatekertoja on sopivasti. Luulen, että tällä meidän satsilla pääsee alkuun ainakin.

Huomenna ylitetään 30+0 rajapyykki, ihan uskomatonta, miten nopeaan aika on mennyt! Ihan hetki enää niin pieni nallepukuinen otus pötköttelee äidin ja isin ihmeteltävänä. <3

[29+6]

Ostoshairahtelua

Ennen odotusta olin aika ahkera ravaamaan vaatekaupoissa, lukemaan muotilehtiä ja seuraamaan muotiblogeja. Ostin säännöllisesti muotivaatteita ja harkitsin asujani tarkkaan. Nykyään pukeudun niihin muutamaan vaatekappaleeseen, jotka mahtuvat päälle. Sehän nyt on aivan luontevaa, ei siinä mitään. 

Ennen odotusta muistan havainnoineeni, että vaatekaapissani on jo valmiiksi monia väljän mallisia vaatteita, joita voin hyvin pitää raskaanakin. Tiedä sitten mitä niille vaatteille on tällä välin tapahtunut, sillä joko niiden helmat ovat muuttuneet oudon lyhyiksi tai sitten napit eivät mahdu tissien kohdalta kiinni. Ainakin omassa tapauksessani maha on ollut jo varhain sen mallinen, että äitiysvaatteet ovat ainoa päälle sopiva vaihtoehto. 

Jo vuosia sitten olemme ystäväni kanssa alkaneet vääntää vitsiä siitä, että kauhuskenaariossa olemme ennen neljääkymmentä ikävuotta mammoja, joilla on matalapohjaiset kävelykengät, tikkitakit ja kätsät permikset. Salaa siis toivon, etteivät edellämainitut asiat tule muotiin ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Mutta koska minusta on kuitenkin tullut vähän aikuinen ja käytän nykyään ihan tosissani päivittäin kulmakynää ja poskipunaa, päätin myös ihan vähän olla nuori. Ostin nimittäin tänään hetken mielijohteesta sellaiset korvikset, joissa on taustana edustaa isompi pallo. Niillä kait on joku nimikin. Pidin niitä illan ja peilailin useampaan kertaan. En kyllä silti tiedä, mitä niistä pitäisi olla mieltä. Ehkä nyt vain päätän käyttää niitä ja totutella.

Pitkien geelilynsien sijaan minulla on pastellinsävyllä lakatut lyhyet kynnet ja pesen tukkani luomushampoolla. Okei, sen luomushampoon osto oli joku hairahdus omantunnontuskissa kärsivältä, joka oli juuri syyllistynyt liian kemikaalialtistuksen vuoksi luettuaan Kaisa Jaakkolan Reipas, rakas raskaus -kirjan. Taisinpa samassa vimmassa ostaa myös orgaanisen kookosvartalovoin, mutta se nyt vain tuoksuu jo niin mielettömän hyvältä, että vapautettakoon se hairahdus-leimasta.

Että kaikkea outoa käyttäytymistä tämä raskaus saakaan aikaan. Kuinkahan oudoksi meno mahtaakaan mennä, kun lapsi syntyy?

[29+3]

Vaunut Saksasta

Koska vaunut vihdoin saapuivat eilen, kokosin tähän nyt koko tarinan, miten vaunujen hankinta meillä meni ja miten päädyimme tilaamaan ne Saksasta.

Vaunuhankinnan aloitin tutkimalla eri vaunumerkkejä ja -malleja netistä. Lueskelin ihmisten kokemuksia ja selailin kuvia. Tutkin myös käytettyjen vaunujen tarjontaa. Jo varhaisessa vaiheessa päätin, että niin sanottuja halpisvaunuja en missään nimessä halua vaan vaunuihin ollaan valmiita satsaamaan enemmänkin rahaa, kunhan ne ovat hyvät. Melko nopeasti listalle karsiutui muutama merkki, joista valinta luultavasti tehtäisiin. Lopulliselle listalle jäivät Emmaljungat, Hartanit, Teutoniat ja Gessleinit. Saksalaisista vaunuista olin kuullut tuttavilta paljon hyvää, samoin Emmaljungista. Moni vannoi myös Bugaboon ja Brion nimeen, mutta näistä kummankaan muotoilu ei viehätä silmääni. Kaipasin selkeästi jotain hieman perinteisempää.

Seuraavana pohdin listaa ominaisuuksista, joita vaunuilta ehdottomasti haluan. Listan kärkeen nousivat heittoaisa, riittävästi säätyvä työntöaisan korkeus meille eripituisille työntäjille sekä mahdollisuus käyttää sekä kääntyviä että kiinteitä etupyöriä. Kolmipyöräisiä vaunuja en halunnut. Myös kova kantokoppa alkoi houkuttaa enemmän kuin pehmeä. Käytännön syistä aloin kallistumaan sellaiseen vaunuversioon, jossa kantokoppa lepää ratasosan päällä. Näin jää vähemmän varastoitavaa tavaraa. Tässä kohden Emmaljungat putosivat pois pelistä, sillä niissä koppaosa näytti ainakin uusissa malleissa olevan aina erikseen ja ratasosa erikseen. Hartanit tipahtivat vaihtoehdoista pois, koska niihin ei saanut vaihdettavaa etuakselia. Käytännössä siis jos halusi kääntyvät etupyörät, oli vaunut otettava niillä ja pelkäsin niiden käytettävyyttä sohjoisessa lumikelissä, etupyörät kun olivat selkeästi aika pienet. Teutoniassa tilanne taisi olla sama. Tästä siis voi päätellä, että lopulta listalle jäivät ainoastaan Gessleinit. Tutkin niiden valikoimaa tarkoin ja totesin F6- ja F10 -mallien vastaavan käytännössä kaikkiin toiveisiini. F10-mallia ei Suomessa saatavilla tainnut ollakaan mutta F6-mallia lähdimme tutkimaan livenä paikalliseen lastentarvikemyymälään. Vaunut tuntuivat oikein ketteriltä, sopivan kompakteilta mutta jämäkkärunkoisilta ja olivat kivan näköisetkin. Saimme selville, että runkoon saa adapterin monelle eri turvakaukalolle ja onpa vaunuissa säätöjäkin jos mihin tarpeeseen. Mies oli samaa mieltä, nämähän ne ovat, ehdottomasti. Muita ei sen koommin sitten käytykään katsomassa.

Liike teki meille vaunuista tarjouksen: 1090 euroa sisältäen kovan kantokopan ja vaihdettavan etuakselin eli siis sekä kiinteät isot että kääntyvät pyörät. Hinta tuntui tietysti auttamattoman kovalta, joskin olin varautunut, että vaunut kyllä maksavat liki nelinumeroisen summan. Lähdimme kotiin tarjouksen kanssa pohtimaan asiaa.

Jo aiemmin olin lueskellut keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia vaunujen tilaamisesta ulkomailta. Saksasta oli moni tilannut menopelinsä ja nopeasti joukosta erottui muutama käytetyin verkkokauppa. Ihmisten kokemukset keskittyivät lähinnä näihin kolmeen: babyparadies-shop.de, pingpong-online.de ja babyonlineshop.de. Kahden ensimmäisen osalta kokemukset jakautuivat hyviin ja huonoihin. Lähinnä ongelmia olivat aiheuttaneet pitkiksi venyneet toimitusajat. Toki osa kertoi saaneensa tavarat hyvinkin nopeasti ja ilman ongelmia. Kommenttien suhteen tasalaatuisimmaksi havaitsin viimeisen, eli babyonlineshop.de:n. Lopulta päädyin tilaamaan vaunut sieltä. Haasteen aiheutti se, että kyseinen nettisivu palvelee vain saksaksi. Itse en sanaakaan saksaa ole koskaan lukenut, joten Google translatorin avustuksella onnistuin selvittämään tarpeelliset asiat. Tein muutamana päivänä koeostoksia siten, että klikkailin ostoskoriin haluamani vaunut ja lopetin surffailun siihen. Kun todellinen tilauspäivä koitti, tiesin jo tarkalleen, mistä klikkailla ja mitä kohtia rastittaa.

Vaunuihin valittiin ensin rungon väri. Vaihtoehtoja olivat musta, valkoinen ja hopea. Me päädyimme mustaan. Seuraavaksi valittiin sopiva kantokoppa. Valintamme osui kovaan koppaan, sillä se tuntui liikkeessä aika paljon tukevammalta, joskaan ei kovin paljoa painavammalta silti. Seuraavaksi piti valita verhoilujen väri. Värivaihtoehtoja on Saksasta tilatessa vähän enemmän kuin Suomessa. Tässä otin avuksi valmistajan omat nettisivut, sillä verkkokaupan värivalitsin ei erikseen kertonut, onko verhoilumateriaali kangasta vai keinonahkaa. Olimme päättäneet valita nimenomaan keinonahkaisen version ja valmistajan sivuilta eri värikoodeille löytyi myös tieto materiaalista. Tarkennuksena mainittakoon, että ratasosa on kangasta, keinonahkaa ovat kuomu ja koppa. Värinvalinnassa halusimme huomioida, että vaunujen jälleenmyyntiarvo säilyy eli että väri ei ole mikään luotaantyöntävän kirkas tai mielipiteitä jakavan kirjava. Halusimme myös, että ratasosan pohja on tumma, etteivät pienet kurajalat heti sotke istuinosaa kamalan näköiseksi. Lisäksi halusimme välttää kokomustaa tai muutoin täysin tummaa väritystä. Valintamme osui siis musta-valko-harmaaseen, joka mielestämme oli sopivan neutraali mutta tyylikäs vaihtoehto.

Lopuksi vaunuihin sai klikkailla mukaan lisävarusteet. Olennaisin valinta oli tietysti vaihdettava etuakseli. Tämän lisäksi päädyin klikkaamaan mukaan sävyyn sopivan hoitolaukun sekä hyttyssuojan. Koko paketille kertyi lopulta hintaa 870 euroa. Mielestäni ihan tuntuva säästö ottaen huomioon, että liikkestä saamamme tarjouksen päälle olisi tullut vielä hoitolaukun ja hyttyssuojan hankinta.

Kun tilaus rekisteröidään verkkokauppaan, tekee verkkokauppa katevarauksen luottokortilta. Nykykäytännön mukaan katevaraus purkautuu automaattisesti parin viikon kuluessa eli sama raha näkyy parissa viikossa ikäänkuin vapautuneen takaisin. Babyonlineshopin toimitusehtojen mukaan varsinainen veloitus luottokortilta tapahtuu vasta, kun tavara lähtee Saksasta kohti Suomea. Näin ollen on syytä varmistaa, että kortilla löytyy katetta myös sitten, kun veloitus todella lähtee. Toimitusajaksi kauppa kertoo noin neljä viikkoa ja ainakin meidän kohdallamme se piti aika tarkalleen paikkaansa. Tein tilauksen 26.1.2015 ja 16.2.2015 oli summa veloittunut kortilta ja tavara lähtenyt matkaan. Kaksi päivää myöhemmin vaunut olivat haettavissa lähimmästä postista.

Tilaus on mahdollista maksaa tilisiirrolla, Paypalilla tai luottokortilla. Suosittelen joko Paypalin tai luottokortin käyttämistä, sillä mahdollisissa ongelmatilanteissa asiaa on helpompi setviä suoraan oman luottokorttiyhtiön kanssa.

Tokihan tilanne on se, että takuuasioiden selvittely voi olla työläämpää, mutta samanlailla näissä vaunuissa on takuu kuin Suomesta ostetuissakin. Nettifoorumien mukaan kyseinen verkkokauppa vastaa kyllä sähköpostitiedusteluihin ja tarvittaessa auttaa jos ongelmia tulee.

Meillä siis toimitusaika piti paikkaansa ja kaikki sujui mutkitta. Kaikki tavarat oli pakattu siististi samaan pahvilaatikkoon ja vaunut sai kasaan hetkessä. Käytännössä itse ei tarvinnut kuin kiinnittää pyörät paikoilleen ja nostaa ratasosa kiinni runkoon. Kaikki tarvikkeet oli pakattu kätevästi samaan laatikkoon ja löytyipä paketista erillinen sadesuojakin, jota en ollut erikseen tilannut mutta se ilmeisesti kuului vaunupakettiin.

Ja tässä ne nyt ovat!

Kuvassa koppa ja aisa ovat ikäänkuin väärään suuntaan, kun testailin käytännössä, miten kätevästi eri osat pyörähtävät toiseen suuntaan. Todellisuudessahan nuo kääntyvät pyörät tulevat eteen. Heittoaisa on helppokäyttöinen, samoin käsijarru. Myös ratasosan irrotus ja rungon kasaus onnistuivat tosi näppärästi. Nuo kääntyvät pyörät saa myös nopeasti napsautettua lukkoon, jolloin ne lukittuvat suoraan. Hoitolaukku on samaa sävyä ja kangasta kuin vaunuissa ja oli muutenkin hyvän oloinen. Hoitolaukun sisällä oli termospussi tuttipullolle, irrotettava tarviketasku ja hoitoalusta.

Summa summarum:
Suosittelen siis oman kokemukseni perusteella vaunujen tilaamista Saksasta.

[29+2]

Väsynyt odottaja

Juuri kun hetki sitten pääsin kehumasta hyviä uniani ja virkeitä aamujani, on väsymys löytänyt tiensä nyt tännekin. Syynä ovat selkeästi heikentyneet yöunet ja päälle hiipivä pieni stressi. Tiedän, että minun ei tarvitsisi stressata työasioita, sillä en suinkaan työskentele yksin ja että kouluasiatkin varmasti järjestyvät niin silti aina välillä luon turhia paineita tekemättömistä hommista. Joita muuten ei edes ole erityisen paljoa.

Nukahdan illalla suhteellisen helposti mutta yöllä onkin haastavampaa saada unen päästä uudelleen kiinni, kun on herännyt vaikkapa vessaan. Tänään aamulla olisin saanut nukkua hieman pidempään, mutta klo 6:20 heräsin naapurin koirien haukuntaan ja siinä olivatkin sitten ne unet. Sama tauoton haukunta kuului koko aamun aina siihen saakka, kun lähdin töihin yhdeksän aikaan. Että se siitä rentouttavasta ja kiireettömästä aamusta. Ja tuo haukunta kuuluu aivan selkeästi meille vaikka menisin toiseen reunaan asuntoa ja laittaisin vielä välistä kaikki ovet kiinni. Nyt siis otan stressiä siitäkin, että miten saisin naapureille fiksusti sanottua, että asialle pitää tehdä jotain. Ajattelen jo kauhulla, miten herään ennen kukonlaulua äitiyslomalla silmät ristissä ja kuuntelen tuntikaupalla haukuntaa vaikka tarve olisi levätä. Huoh. Ongelmaa edesauttaa tilanne, että asumme pienessä taloyhtiössä, jossa ei ole varsinaisesti nyt isännöitsijää ja jonka hallituksessa istuu kyseinen naapurin rouva. Ainoa konsti on siis koittaa puhua heille suoraan mutta ainakin tähän saakka kuullut "emme me enää päästä koiria ulos myöhään" -lupaukset ovat olleet katteettomia. Miehen kanssa ollaan mietitty kirjeen kirjoittamista heille, mutta jotenkin tuntuu niin selkärangattomalta toimia niin.

Selkäkipu on taas vähän helpottanut onneksi ja eilen sain kuntosalilla tehtyä taas kunnon treenit. Se tuntui niin energisoivalta että ehkä pyrin nyt käymään salilla vähän useammin.

Sanovat, että raskaus on syystäkin nimeltään raskaus. Ymmärrän pointin, onhan monella harmittavan paljon vaivoja kärsittävänään. Kärsijäksi en itseäni osaa ajatella, ennemminkin olen kyllä päässyt suhteettoman helpolla. Mutta toinen termi, odotus, sen allekirjoitan kyllä myös omalta osaltani. Eivät siis suotta kutsu tätä odotukseksi. Ensisijaisesti odotetaan vauvaa syntyväksi. Raskauden alussa odotetaan ultraa, odotetaan ensimmäisten potkujen tuntumista, odotetaan että masu kasvaa, odotetaan 12. viikkoa ja puoliväliä. Nyt loppuraskaudessa odotus vain jatkuu. Odotetaan äitiysloman alkua, odotetaan perhevalmennusta, odotetaan äitiyspakkausta, odotetaan sokerirasituksen tuloksia. Mutta juuri nyt, juuri nyt odotan vaunuja saapuvaksi! Vaunut on tilattu Saksasta ja koska veloitus on vihdoin lähtenyt luottokortiltani, tiedän vaunujen lähteneen nyt matkaan. Muutamassa päivässä niiden pitäisi olla täällä. Teen vaunuista ja niiden tilaamisesta oman postauksensa, kunhan saan kärryt livenä eteeni ja kuvattavaksi. Miehelle uhosin, että kotiin ehtii muodostua urat lattiaan, kun kärryttelen tässä pari kuukautta ympäri asuntoa.

Nyt muuten ollaan jo kolmannellakymmenennellä raskausviikolla!

[29+0]

Masupallo

Kolmas raskauskolmannes on täällä! Tai riippuen mistä katsoo, toisaalla sen sanotaan alkavan viikosta 28, toisaalla taas viikosta 29. Huojentavaa on tieto, että lapsella olisi nyt syntyessään 90% todennäköisyys selvitä. Onneksi pikkuinen viihtyy masussa vielä hyvin, toivottavasti vielä pitkään.

Olo on erityisen hyvä kun olen pyhittänyt kunnon yöunet joka yölle. Nukkumaan menen viimeistään kymmeneltä ja seitsemältä olen jo pirteä. Ehkä otin aika kirjaimellisesti neuvolasta saadun vinkin: varastoon ei voi levätä mutta univelkaa voi kerryttää. 

Josko nyt tännekin vihdoin laittaisin vähän kuvaa masusta. 

Pallo kasvaa ihan silmissä. Onhan sitä painoakin tullut jo kymmenen kiloa joten ihmekös tuo. Ps. Nuo H&M:n mama-nahkahousut ovat suosikkini!

[28+1]

Hoitopöytä saapui taloon

Alunperin olin suunnitellut, ettei meille hankita erillistä hoitopöytää. Olin lukenut satoja kokemuksia siitä, että vaippa tulee vaihdettua milloin missäkin ja että käyttämättä jää koko pöytä. No, aloin visioimaan mahdollisia vaipanvaihtopaikkoja ja kun totesin, että vaihtoehdot ovat sohva, sänky ja lattia, alkoi selkäkolotuksen lomassa hoitopöytä tuntua sittenkin ihan viisaalta ratkaisulta. Eilen kotiutui siis Ikeasta Stuva-hoitopöytä neljällä laatikolla. Pöytä muokkautuu työpöydäksi myöhemmin ja siksi päädyimme juuri tähän vaihtoehtoon. Tykkään ajatuksesta, että myös vauva-ajan jälkeen kalusteella on funktio. Kokoaminen on meillä minun hommaani ja parissa tunnissa tämäkin oli valmis. Asennusenergiaa sain Domino-kekseistä, joita nyt söin ilolla kun sokerirasitustestin tuloksetkin olivat hyvät.

Tältä se nyt näyttää. Ikean hoitoalusta oli jotenkin surkea joten sen kävin hakemassa erikseen lastentarvikeliikkeestä. Mielestäni on kiva, että vaipat ja muut tarvikkeet saa kätevästi saataville yhteen paikkaan. 

Muuten raskaus etenee tasaisella tahdilla. Vauveli on tosi kova potkimaan ja neuvolassakin kiusattiin neuvolantätiä kääntyilemällä ja laittamalla hanttiin sekä sf-mitan ottamista että doppleria. Vauva kasvaa sopivaa tahtia ja onpa vyötärönympäryskin ylittänyt maagisen metrin rajan. Olo on pääosin oikein hyvä, joskin tahtia on saanut hidastaa jo tuntuvasti. Kävellessä hengästyy tosi helposti ja reippaassa vauhdissa supistaa, ei kipeästi onneksi. Selkä on vähän alkanut vaivaamaan ja öisin kiusaavat krampit ja suonenvedot. Pitää muistaessa hakea lisämagnesiumia apteekista, kun ei tuo Multivitan määrä taida olla tarpeeksi.

Aikaani olen kuluttanut töiden lisäksi alkaneiden opiskelujen parissa ja onpa tuo käsityöintokin taas löytynyt. Parit pikkusukat on jo valmiina, nyt pohdin uusia ideoita puikoille vietäväksi. 

Äitiyslomaan on enää 7 viikkoa! Aika hurjaa.

[27+5]