Ennen odotusta muistan havainnoineeni, että vaatekaapissani on jo valmiiksi monia väljän mallisia vaatteita, joita voin hyvin pitää raskaanakin. Tiedä sitten mitä niille vaatteille on tällä välin tapahtunut, sillä joko niiden helmat ovat muuttuneet oudon lyhyiksi tai sitten napit eivät mahdu tissien kohdalta kiinni. Ainakin omassa tapauksessani maha on ollut jo varhain sen mallinen, että äitiysvaatteet ovat ainoa päälle sopiva vaihtoehto.
Jo vuosia sitten olemme ystäväni kanssa alkaneet vääntää vitsiä siitä, että kauhuskenaariossa olemme ennen neljääkymmentä ikävuotta mammoja, joilla on matalapohjaiset kävelykengät, tikkitakit ja kätsät permikset. Salaa siis toivon, etteivät edellämainitut asiat tule muotiin ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen. Mutta koska minusta on kuitenkin tullut vähän aikuinen ja käytän nykyään ihan tosissani päivittäin kulmakynää ja poskipunaa, päätin myös ihan vähän olla nuori. Ostin nimittäin tänään hetken mielijohteesta sellaiset korvikset, joissa on taustana edustaa isompi pallo. Niillä kait on joku nimikin. Pidin niitä illan ja peilailin useampaan kertaan. En kyllä silti tiedä, mitä niistä pitäisi olla mieltä. Ehkä nyt vain päätän käyttää niitä ja totutella.
Pitkien geelilynsien sijaan minulla on pastellinsävyllä lakatut lyhyet kynnet ja pesen tukkani luomushampoolla. Okei, sen luomushampoon osto oli joku hairahdus omantunnontuskissa kärsivältä, joka oli juuri syyllistynyt liian kemikaalialtistuksen vuoksi luettuaan Kaisa Jaakkolan Reipas, rakas raskaus -kirjan. Taisinpa samassa vimmassa ostaa myös orgaanisen kookosvartalovoin, mutta se nyt vain tuoksuu jo niin mielettömän hyvältä, että vapautettakoon se hairahdus-leimasta.
Että kaikkea outoa käyttäytymistä tämä raskaus saakaan aikaan. Kuinkahan oudoksi meno mahtaakaan mennä, kun lapsi syntyy?
[29+3]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti