Tavoitekartta ja hämmennyksen vaihe

Onko kukaan laatinut itselleen konkreettista tavoitekarttaa? Kyse on siis esimerkiksi pahvista, jolle kootaan kuvia tai tekstejä, jotka liittyvät vaikkapa tulevan vuoden tavoitteisiin. Juttelin aiheesta kaverini kanssa viikonloppuna, hän näytti omaa karttaansa, joka olikin todella harkiten laadittu ja sisälsi näkökulman oikeastaan kaikille elämän osa-alueille. Sain inspiraation laatia myös itselleni sellaisen. Mutta sitten eteen tuli ongelma. En todellakaan enää tiedä, mitä kartalle haluaisin laittaa. Tässä ajatukseni juoksu, kun aloin karttaa suunnittelemaan:

Mitäs tähän nyt ensimmäisenä pitäisi laittaa? No tietysti se vauva. Ei hitto, en kyllä haluakaan ehkä laittaa sitä tähän. Mutta pitäisi kumminkin. No entäs jos mietin jotain muuta ensin. Ihmissuhteet, oliskohan niissä jotain tavoiteltavaa? Joo kyllä varmasti, mutta kun en tiedä mitä. Äh. No entäs vaikkapa koti? Oma koti on niin kiva. Mutta kaipaan takaisin keskustaan. Mutta mies ei halua. Ei ole realistista. No entä jos ilman miestä, ihan yksin? Siis hetkinen, nythän tässä on taas tämä eronäkökulma. Eihän se nyt voi olla mikään tavoite? Ei tästä tule yhtään mitään. Olkoon.

Ja siihen se sitten jäi. Huoh.

Kuten aiemmin mainitsin, hankin itselleni oman psykoterapeutin, sillä pääni on edelleen koko ajan kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Käynti oli melkoisen silmiä avaava. Sain kuulla, että elän hämmennyksen vaihetta. Siihen on vain yksi ratkaisu ja se on ottaa aikaa itselleen ja antaa ajatusten asettua. Ajan kanssa ja pienin askelin asiat alkavat hahmottua. Minun pitäisi olla kuulemma itsekkäämpi ja vaatia enemmän omaa tilaa. En ihan heti keksi, miten enää voisin olla itsekkäämpi, tuntuu että olen sitä jo enemmän kuin tarpeeksi. En halua jauhaa terapiassa käydyistä asioista miehen kanssa määräänsä enempää. Hän sen toki ymmärtää, sillä onhan tämä terapia nyt vain minua itseäni varten. Sen sijaan hän ei tunnu ymmärtävän nyt lainkaan sitä, miksi tarvitsen omaa tilaa ja omaa aikaa. Olen yrittänyt selittää, että tarvitsen sitä siksi, että ajatukseni menisivät edes jonkinlaiseen järjestykseen. Lopputuloksena on jupinaa ja narinaa siitä, kun en vietä tarpeeksi aikaa hänen kanssaan ja huomioi häntä. Mutta kun en pysty. Miten voin keskittyä olemaan parempi vaimo, jos en ensin keskity olemaan parempi minä? Kysympä vaan.

Viikonloppuna sain myös kipinän elämäntaito-oppaiden lukemiseen. Olen aikanaan lukenut paljon kirjoja itsensä kehittämisestä, tunneälystä, itsetuntemuksesta ja niin edelleen. Lähivuosina lukeminen on jäänyt tosi vähälle. Kaverit hehkuttivat saamiaan uusia ideoita ja päätin eilen, että aloitan ensin kertaamalla kotoa jo löytyvät opukset. Niitäkin on useita, enkä ole kaikkia edes kokonaan lukenut. Kommentoin lukemiani juttuja, kun saan hommaa alkuun.