Istuin aamulla keittiössä odottamassa kahvin tippumista. Noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen tajusin, ettei kahvinkeitin ollut edes päällä. Ajatukset harhailevat siellä ja täällä. Hääpuvun valinta edelleen kovasti arveluttaa. Sain onneksi lauantaille sovitusajan toiseen liikkeeseen, josko sieltä löytyisi budjettiini sopivampi unelmapuku. Seuraavan viikonlopun hankintalistalla ovat hääkengät, jotka minun on pyrkimys löytää Tallinnasta. Puku tulisi löytää ennen sitä, sillä muuten kenkien väri ja tyyli ei välttämättä osu kohdalleen. Tosin voihan sitä pukua sitten kenkienkin perusteella metsästää. Se taitaa kuitenkin olla niin haasteellinen tehtävä, että stressiä lisäävä vaikutus on ilmeinen. Sitten on vielä kampauksen ja kukkien miettiminen sekä huntu vai ei huntua -kysymys. jonkinlainen moderni hatuke tai pääkoriste kiinnostaisi mahdollisesti myös. Monen monta asiaa siis vielä päätettävänä.
Tätini ja mummoni siivosivat tätini varastoa eilen kun kävin siellä kylässä. Kovasti olivat miettineet, mitä tehdään vanhalle pinnasängylle ja syöttötuolille. Lopulta johtopäätös oli ollut se, että minähän niitä kohta jo tarvitsen. Yritin kiertää aihetta ympäri ja mutista jotakin ympäripyöreää vastausta. Koko ajan tuntui, että nyt naamastani kyllä jo paistaa, että mummon arvailut osuivat oikeaan ja lasta ollaan hankkimassa. Onneksi syliin kiivennyt viisivuotias keskeytti omilla jutuillaan keskustelun ja pääsin pälkähästä. Uskon kuitenkin, että mummo osaa jo aavistaa, vaikka en varsinaisesti ole mitään myöntänytkään. Mitähän sitten jos jonakin päivänä testitikku näyttää plussaa? Miten ihmeessä pystyn pitämään salaisuutta edes muutamia viikkoja?
Nyt kun kahvini on oikeasti tippunut, aloin pohtimaan sitä, että entä jos kahvi ei enää maistukaan kun tulee raskaaksi? Katastrofi! Mitä mä sitten juon aamuisin? Ja kylässä? Ja töissä? Pitää varmaan alkaa juoda nyt varastoon. Aloitankin heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti