Ensinnäkin kiitos kaikille onnittelijoille. Aviossa on edelleen ihanaa ja mukavaa. Häistä on tosi hyvä mieli ja ihanat muistot. Valokuvia vielä odotellaan.
Häämatkaan ei nyt ollut varaa sillä olimme viime talvena 3 viikon matkalla Aasiassa. Päätimme häämatkan sijaan viime viikolla ottaa nopean kotimaan matkan kesälomaohjelmaksi. Huristimme autolla Kaakkois-Suomen rannikolle ja yövyimme yhden yön hotellissa Porvoossa. Ihastuttavalla minilomalla näin itselleni täysin uusia ihania paikkoja ja nautin olostani. Porvoon vanhassa kaupungissa tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Varsinkin suhteemme alkuaikoina teimme muutamia tällaisia minilomia eri puolille Suomea ja mukavat muistot niistä tulvivat mieleen kun kävelimme yhdessä pitkin katuja ja kujia. Jospa seuraavalla minilomalla meitä olisikin jo kolme.
Avioliiton ensimmäinen vastamäki koettiin viikonloppuna. Tai lähinnä kyse oli enemmänkin kuopasta kuin varsinaisesta mäestä, sillä koko juttu edelleen naurattaa kovin. Olin ystävieni kanssa ulkona viikonloppuna ja mies oli myös työkavereidensa kanssa. Kotiin palattuani löysin asunnon joka oli pienten jatkojen jälkeen kuin pommin jäljiltä ja sotkun keskellä naureskeli humalainen mies. Passitin herran nukkumaan ja jäin kunnollisena vaimona siivoilemaan jälkiä. Nukuttuani pari tuntia heräsin siihen että mies oksentaa minun päälleni sänkyyn. Ja taas siivoamaan. Yöllä lakanoita vaihteessa ja lattioita luututessa ei naurattanut mutta nyt naurattaa kyllä. Ystäväni sanoja lainatakseni: "siinä oli avio-onnea parhaimmillaan". Mies vieläpä käy tosi harvoin baareilemassa ja ehkäpä juuri siksi tämä oli niin huvittava tapaus. Ja aamulla toki sain anteeksipyynnöt asiaan kuuluvalla tavalla.
Avio-onnea tai oikeastaan minua on vaivannut yli viikon kiusannut ärhäkkä tulehdus. Lääkärissäkin kävin tänään ja toinen kuuri hiivalääkettä on nyt menossa. Jos se ei auta, menen jatkotutkimuksiin. Tulehdus pitäisi nyt vain saada äkkiä pois alta ettei lähestyvä ns. hedelmällinen aika mene ihan ohi! Samalla lääkärivisiitillä otin puheeksi alati pahenevan aknen. Onneksi sää ei ole kovin kesäisiä vaatteita nyt mahdollistanut mutta jos se vielä hellettäkin tarjoaisi tämä Suomen suvi, olisi kiva kulkea mekossa ilman häpeällistä akneselkää ja -naamaa. Mikään pitkäaikainen lääkehoito ei tule kyseeseen, sillä raskautuminen on kuitenkin etusijalla. Sain nyt siis paikallishoidoksi Dalacin-liuosta joka siis on antibiootti. Haittavaikutuksia ei juuri pitäisi olla, sillä ainetta laitetaan vain hieman ihon ongelmakohtiin. Katsotaan onko siitä apua.
Häämatkaan ei nyt ollut varaa sillä olimme viime talvena 3 viikon matkalla Aasiassa. Päätimme häämatkan sijaan viime viikolla ottaa nopean kotimaan matkan kesälomaohjelmaksi. Huristimme autolla Kaakkois-Suomen rannikolle ja yövyimme yhden yön hotellissa Porvoossa. Ihastuttavalla minilomalla näin itselleni täysin uusia ihania paikkoja ja nautin olostani. Porvoon vanhassa kaupungissa tuntui, kuin olisi ollut ulkomailla. Varsinkin suhteemme alkuaikoina teimme muutamia tällaisia minilomia eri puolille Suomea ja mukavat muistot niistä tulvivat mieleen kun kävelimme yhdessä pitkin katuja ja kujia. Jospa seuraavalla minilomalla meitä olisikin jo kolme.
Avioliiton ensimmäinen vastamäki koettiin viikonloppuna. Tai lähinnä kyse oli enemmänkin kuopasta kuin varsinaisesta mäestä, sillä koko juttu edelleen naurattaa kovin. Olin ystävieni kanssa ulkona viikonloppuna ja mies oli myös työkavereidensa kanssa. Kotiin palattuani löysin asunnon joka oli pienten jatkojen jälkeen kuin pommin jäljiltä ja sotkun keskellä naureskeli humalainen mies. Passitin herran nukkumaan ja jäin kunnollisena vaimona siivoilemaan jälkiä. Nukuttuani pari tuntia heräsin siihen että mies oksentaa minun päälleni sänkyyn. Ja taas siivoamaan. Yöllä lakanoita vaihteessa ja lattioita luututessa ei naurattanut mutta nyt naurattaa kyllä. Ystäväni sanoja lainatakseni: "siinä oli avio-onnea parhaimmillaan". Mies vieläpä käy tosi harvoin baareilemassa ja ehkäpä juuri siksi tämä oli niin huvittava tapaus. Ja aamulla toki sain anteeksipyynnöt asiaan kuuluvalla tavalla.
Avio-onnea tai oikeastaan minua on vaivannut yli viikon kiusannut ärhäkkä tulehdus. Lääkärissäkin kävin tänään ja toinen kuuri hiivalääkettä on nyt menossa. Jos se ei auta, menen jatkotutkimuksiin. Tulehdus pitäisi nyt vain saada äkkiä pois alta ettei lähestyvä ns. hedelmällinen aika mene ihan ohi! Samalla lääkärivisiitillä otin puheeksi alati pahenevan aknen. Onneksi sää ei ole kovin kesäisiä vaatteita nyt mahdollistanut mutta jos se vielä hellettäkin tarjoaisi tämä Suomen suvi, olisi kiva kulkea mekossa ilman häpeällistä akneselkää ja -naamaa. Mikään pitkäaikainen lääkehoito ei tule kyseeseen, sillä raskautuminen on kuitenkin etusijalla. Sain nyt siis paikallishoidoksi Dalacin-liuosta joka siis on antibiootti. Haittavaikutuksia ei juuri pitäisi olla, sillä ainetta laitetaan vain hieman ihon ongelmakohtiin. Katsotaan onko siitä apua.
Porvoo on ihana paikka ja tuollaiset minilomat ovat loistavia. :) Pääsee hetkeksi arjesta irti ja nauttimaan olostaan! Voin niin samaistua tuohon, kun olet siivonnut miehesi jälkiä yöllä ärsyyntyneenä, mutta myöhemmin on jo naurattanut. Omakin mieheni on joskus vähän toheloinut humalassa ja aamulla sille on naurettu yhdessä. :)
VastaaPoistaKunpa saisit ihosi pian rauhoittumaan. Paljon tsemppiä lähestyviin hedelmällisiin päiviin! :)
Kiitos, miniloma kävi ihan häämätkasta tässä tapauksessa ja oli ihanaa! Iho on muuten jo paljon parempi :)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista