Menneisyydessä ei pidä elää, vanhoja ei kannata liiaksi muistella eikä tehtyjä tai tekemättömiä asioita voivotella. Tulevaisuudessa ei ole sen parempi elää. Huomaan yhä useammin eläväni jossakin haavemaailmassa. Ajattelen jatkuvasti että sitten kun minulla on sitä ja tätä niin voin tehdä niin ja näin. On niin kovin vaikeaa elää tässä ja nyt. Oman lapsen kaipuu on niin kova että haavemaailmasta on mahdotonta pudottautua takaisin tähän hetkeen.
Törmäsin tänään varsin osuvaan kirjoitukseen, jossa on kyse tavallisuudesta. Kuljeskellessani kaupungilla ja seuratessani ihmisiä ympärilläni kiinnitän erityisesti huomioita äiteihin ja isiin lapsineen. Tarkkailen heidän tekemisiään ja sanomisiaan ja samalla mietin mielessäni mitä ehdottomasti tekisin tai sanoisin samassa tilanteessa. Usein tulee mietittyä että jonkin asian voisi hoitaa paremmin tai mallikkaammin. Ajattelen myös typeränä, kuinka minusta tulisi niin loistava ja mahtava äiti ja kasvattaja. Oikeasti haluaisin olla ihan tavallinen äiti. Haluaisin kompastua kaikkiin samoihin asioihin kuin muutkin äidit, olla väsynyt, potea huonoa omaatuntoa valmisruokien käytöstä tai sekasotkusta kotona, menettää hermoni kiukuttelevaan lapseen, jättää lelut korjaamatta ja tukan kampaamatta. Minulla on jo tavallinen mies ja tavallinen koti, tavallinen työ ja tavallinen avioliitto, tavallinen suku ja tavalliset ystävät ja harrastukset. Ja kaikki se on niin tavattoman ihanaa, ihan juuri siksi.
Nyt pidän kovasti peukkuja ettei tämän kierron otollisimmat päivät jääneet tulehdusvaivojen jalkoihin. Ovistestejä en uskaltanut edes tehdä sillä pelkään oviksen valuneen tällä kertaa ohi. Nyt on meneillään kp 17 ja limatilanne kertoo mahdollisen ovulaation pyyhkäisseen ohi jo ehkä muutama päivä sitten. Kovin vahvaa uskoa tärppiin ei siis ole, sillä lapsentekoharjoitteisiin päästiin vasta sunnuntaina.
P.S. Tavallisena rouvana on edelleen tosi mukavaa :)
Törmäsin tänään varsin osuvaan kirjoitukseen, jossa on kyse tavallisuudesta. Kuljeskellessani kaupungilla ja seuratessani ihmisiä ympärilläni kiinnitän erityisesti huomioita äiteihin ja isiin lapsineen. Tarkkailen heidän tekemisiään ja sanomisiaan ja samalla mietin mielessäni mitä ehdottomasti tekisin tai sanoisin samassa tilanteessa. Usein tulee mietittyä että jonkin asian voisi hoitaa paremmin tai mallikkaammin. Ajattelen myös typeränä, kuinka minusta tulisi niin loistava ja mahtava äiti ja kasvattaja. Oikeasti haluaisin olla ihan tavallinen äiti. Haluaisin kompastua kaikkiin samoihin asioihin kuin muutkin äidit, olla väsynyt, potea huonoa omaatuntoa valmisruokien käytöstä tai sekasotkusta kotona, menettää hermoni kiukuttelevaan lapseen, jättää lelut korjaamatta ja tukan kampaamatta. Minulla on jo tavallinen mies ja tavallinen koti, tavallinen työ ja tavallinen avioliitto, tavallinen suku ja tavalliset ystävät ja harrastukset. Ja kaikki se on niin tavattoman ihanaa, ihan juuri siksi.
Nyt pidän kovasti peukkuja ettei tämän kierron otollisimmat päivät jääneet tulehdusvaivojen jalkoihin. Ovistestejä en uskaltanut edes tehdä sillä pelkään oviksen valuneen tällä kertaa ohi. Nyt on meneillään kp 17 ja limatilanne kertoo mahdollisen ovulaation pyyhkäisseen ohi jo ehkä muutama päivä sitten. Kovin vahvaa uskoa tärppiin ei siis ole, sillä lapsentekoharjoitteisiin päästiin vasta sunnuntaina.
P.S. Tavallisena rouvana on edelleen tosi mukavaa :)
Heippa!
VastaaPoistaTörmäsin tänään blogiisi ja lukaisin sen samalla läpi. Jotkut kirjoituksesi kuulostavat kyllä niiiiin tutuilta! Mukava lueskella muiden samassa tilanteessa olevien vauvahaaveilijoiden blogeja :)
Plussatuulia toivottelee omasta pikkuisesta haaveileva rouva 26v.
Heippa ja tervetuloa lukijaksi!
PoistaKlikkasin itseni myös heti sinun blogiisi. Vertaistuki on tosi tärkeää, minullakaan ei ole lähipiirissä oikein ketään jonka kanssa asiaa jakaa. Myöskään keskustelufoorumeista en ole innostunut mutta bloggaaminen tuntuu omimmalta keinolta jakaa ajatuksia. On myös kiva seurata pidemmältä aikajaksolta ihmisten taivalta kohti äitiyttä. Peukkuja plussautumisen puolesta myös sinne :)
Kiitos :) Vertaistuki on kyllä tosi tärkeää. Itsekin tuskailin ensin yksin ajatusteni kanssa, mutta bloggaaminen ja blogien lueskeleminen kyllä saavat asioita (ainakin omassa päässäni) selkeytymään. Tekstien kirjoittaminen vähän kangertelee vielä, mutta eiköhän se tästä ala sujumaan :) Ja on tosiaan kivaa kun ei tarvitse olla yksin ja voi seurata myös muiden vauvahaaveilua!
Poista