Mama I'm coming home!

Viime vuoden puolella aloitin uuden blogin, koska ajattelin että haluan kirjoittaa erilaisesta näkökulmasta ja jättää vanhat jutut taakseni. Luulin, että haluan yrittää luoda toisenlaista kirjoitusympäristöä ja muuttaa tapaani kirjoittaa. En tiedä miksi niin ajattelin mutta nyt olen ymmärtänyt että se ei ole minua. Ei minun juttuni. Tämä blogi on minun juttuni - yhä ja edelleen. Kaikki menneet jutut haluan ylpeydellä kantaa mukanani ja jatkaa kirjoittamista juuri siihen tapaan, joka minulle tuntuu omimmalta.

PALAAN SIIS TÄNNE TAKAISIN <3

Toivon, että kaikki te ihanat ja tärkeät vanhat sekä uudet lukijat löydätte jälleen luokseni ja muistatte olemassaoloni.

MUTTA MITÄ MEILLE NYT KUULUU?

Pikkuinen poikamme ei enää ole pikkuinen vaan jo 8kk ikäinen touhuilija. Elämä on asettunut omaan, uuteen ja ihanaan lapsiperheen uomaan ja siinä meidän on hyvä olla. Poika on terve, tarmokas, iloinen, reipas ja sata muuta kehuvaa adjektiivia :) Toki matkallemme on mahtunut myös haasteita mutta pääosin kaikki on sujunut oikein hyvin.

Meillä kieritään pitkin lattioita, tutkitaan tarkkaan erilaisia asioita, maistellaan kaikkea mikä suuhun sattuu, retuutetaan tavaroita ja hakataan niitä pöytään. Ihan vielä ei istuta itse ilman tukea eikä kontata. Välillä nukutaan hyvin, välillä vähän huonommin. Joinain päivinä kaikki ruoka maistuu, toisinaan taas kelpaa vain tissimaito. Siitä huolimatta kasvu kulkee tasaisesti omia käyriään pitkin.

Mielessä on monta monta monta postausideaa ja nyt tartun härkää sarvista ja alan kirjoittelemaan niitä ulos.

Kuulette meistä taas pian! Kiva että olet täällä!