Pitsimekon kaveriksi... Koira? Vauva?

Yritin bongata hääkenkiä Tallinnasta. Tuloksetta. Tarjolla oli vain talvikenkiä ja muutamia yksittäisiä korkokenkäpareja, joista ei ollut pitsikolttuni kaveriksi. Yritin myös netistä löytää sopivaa kenkäparia mutta kaikki kelpuuttamani mallit maksavat maltaita. Alan kallistumaan Rainbow Clubin kenkiin, kuten kaikki muutkin morsiamet. Olisin niin halunnut erottautua järjettömän upeilla kengillä, mutta budjetista en tässä kohtaa voi liikaa lipsua. Onhan Rainbow Clubillakin ihania malleja. Nyt ongelmana on värin valinta. Olin aluksi ajatellut, että tietysti väri on puvun kanssa mätsäävä ivory, mutta toisaalta eri väriset kengät voisivat olla hauska yksityiskohta. Samaan sävyyn voisi laittaa myös vaikkapa kynnet. Mutta mikä se väri olisi? En osaa päättää. Huoh.

Kenkäpohdinnoista lisääntymispohdintaan. Nyt kun luomukierron pituus on selvillä, on helpompi alkaa metsästää hedelmällisiä päiviä. Luin jostain, että toinen kierto pillereiden lopettamisen jälkeen voi olla se hedelmällisin. Kauheat paineet! Ja miten niin joku kierto voi olla hedelmällisempi kuin toinen? No, toivossa on hyvä elää. Olen myös miettinyt kuumeisesti sitä, tulisiko meille sitten koira ensi hätään, jos vauvaa ei ala kuulua? Kova koirakuume on vaivannut jo pitkään, mutta olen vauvanhankintaverukkeella perustellut itselleni sitä, miksei koiraa nyt tule hankkia. Olisi nimittäin kurjaa, että koira sitten jäisi vähemmälle huomiolle. Ehkä sitten vähän isompien lasten kanssa. Huoh. Ehkä sitten. Kamala sanapari. Oikeasti elämä on tässä ja nyt.