Tänään ulkoilimme ensimmäistä kertaa. Pieni tyttönen nukkui tyytyväisenä koko matkan. Vaunujen työntäminen sohjossa ei ehkä ollut ihaninta mahdollista ja varpaatkin kastuivat kun kengistä meni vesi läpi. Onneksi uusien talvikenkien pitäisi saapua näinä päivinä. Sellaiset soin itselleni tänä vuonna synttärilahjaksi.
Isoveli ei juuri ole pikkusiskosta kiinnostunut, mitä nyt välillä käy kurkkaamassa ja ehkä hieman silittämässä päätä. Toki kiva olisi vähän tökkiä silmiä tai läpsiä mutta tylsät äiti ja isä eivät anna. Onneksi isoveli on jo oppinut keksimään omia leikkejä joiden parissa hän saattaa viihtyä pitkäänkin. Vanhemmat kun eivät nyt ihan niin aktiivisesti jouda viihdytyshommiin. Tietysti pieniä kolttosia pitää välillä kehitellä, otollinen hetki on pikkusiskon ruokailun aikaan.
Äiti on mainiosti toipunut ja vallan hyvissä sielun ja ruumiin voimissaan. Ensi viikko näyttää mihin tämä arki tästä muuttuukaan kun isimies palaa töihin ja on vielä 3 päivää työreissussa.
Isoveli on tänään päiväkodissa ja äidillä on nyt ihana pieni oma hetki hörpätä kuppi kahvia, ehkä pari keksiä kaveriksi. Isimies lähti ostamaan meille toista turvaistuinta kun autoja on nyt kaksi. Tuo istuin jää myöhemmin isoveikan käyttöön pysyvästi ja pikkusisko saa veikan nykyisen istuimen kaukalon jäädessä pieneksi. Katsotaan tarvitaanko siinä vaiheessa varaistuimet toiseen autoon vai mitä tehdään. Voin myöhemmin postailla erikseen siitä, millaisissa istuimissa meillä matkustetaan.