Luen kaikkien teidän muiden ihanien blogikirjoittajien juttuja kumminkin hyvin ahkerasti eli älkää toki minua unohtako, täällä olen ja palaan pian, vahvempana kuin koskaan.
Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti äitinä pienelle pojalle ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä vauva-arjen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Hyväksymisen aika
Blogi on pysytellyt edelleen melko vaiti. Älkää ystävät rakkaat huoliko, palaan aktiivisemmin kyllä mukaan, kunhan vain pystyn ja kykenen. Elämässäni myllertää edelleen asioita, joita en voi tänne tuoda. Ne vaativat oman aikansa. Monista syistä johtuen olen harjoittanut syvällistä itsetutkiskelua. Kiteytettynä olen havainnut, että olen liian itsekeskeinen ja siitä haluaisin opetella pois. Olen myös hyvin ankara itselleni ja olen alkanut opetella antamaan anteeksi itselleni. Olen myös havainnut, että olen hiljaa sisälläni ainakin osittain hyväksynyt lapsettomuuden. Nyt ajatukseni on, että sillä on tarkoitus. Ehkä en itse tiedä sitä, etten vielä olekaan valmis äidiksi. Toivon, että joskus olen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti