Muksiainen

Vauvalla on ollut työnimi koko projektin ajan mutta nyt hänestä on tullut muksiainen. Tämä johtuu siitä, että kaveri muksii mammaa lähes jatkuvasti ja pienet jalat siellä polkevat minkä kerkiävät. Mitenkään ikävänä tai pahana en asiaa tokikaan pidä, sillä on mahtavaa koko ajan olla tietoinen, että masussa voidaan hyvin. Aktiivisuus myös painottuu vahvasti päiväaikaan, joten se voi enteillä ihan hyvää rytmiä vauvalle myös syntymän jälkeen. Pidetään peukkuja, että näin on. Tokihan meillä välillä yölläkin herätään potkuttelemaan, mutta tuolloin onneksi myös rauhoitutaan melko pian eikä jakseta myllätä ihan tuntikaupalla kuten päivällä.

Eilen oli neuvolakäynti reilusti yli kuukauden tauon jälkeen ja hyvin siellä ainakin sf-mitta kulkee keskikäyrän tuntumassa. Lapsivettä on poikkeuksellisen reilusti ja siksi masupallo tuntuukin kovin pinkeältä ja suhteettoman isolta. Mitään haittaa runsaasta vesimäärästä ei kuitenkaan ole. Vauveli on viihtynyt jo pidemmän aikaa pää alaspäin ja toivo elää, ettei hän enää mahtuisi tai keksisi kääntyä väärinpäin. Laskeutua hän ei ole malttanut vielä yhtään ja sen saa mamma aistia ylhäällä kylkiluiden tienoilla. Tila käy väistämättä ahtaaksi. Käytännössä tämä on alkanut tuntua aika ajoin ahdistavana tunteena juuri ylävatsalla ja mukana seuraa usein myös närästystä sekä todella pienistäkin asioista hengästymistä. Lisäksi rintaliivit painavat ikävästi ja sopivan asennon löytäminen on toisinaan iso haaste.

Koska juuri mikään liivimalli ei enää tunnu kovin mukavalta, hankin parit kaarituettomat imetysliivit joita olen jo nyt pitänyt ihan mukavuussyistä. Kovin paljoa niissä ei ole kasvunvaraa, että voi olla että niihin ei ole toivetta mahtua enää synnytyksen jälkeen, mutta onpa nyt ainakin hieman mukavampi olo. Muita hankintoja ei nyt ole tullut tehtyä, sillä olen kaikenlaisen pikkutavaran ostamisen jättänyt äitiyslomalle, jotta olisi sittenkin jotain tekemistä. Hankintalistalla ovat siis vielä vaipat, liivinsuojat, tutit, rasvat sun muut.

Reilu viikko enää töitä jäljellä ja vaikka aika rientää kuin siivillä, alkaa pikkuhiljaa tukalammaksi käyvä olo edesauttaa sen ajatuksen syntymistä, että on sittenkin mukava jäädä kotiin lepäilemään. Kuntosalille olen nyt pari kertaa päässyt, mutta työtahti ei sielläkään päätä enää huimaa. Kävely on kaikkein hankalin laji ja kävelemättä kun ei oikeen mihinkään pääse, on toimintasäteeni alkanut olla melko rajallinen. Mutta koska aurinko paistaa ja olen ollut varsin hyväntuulinen lähiaikoina, ei olotila sinänsä tunnu pahalta ollenkaan.

[32+3]