Synnytys

Synnytys jätti kaiken kaikkiaan hyvät muistot ja annoin sairaalallekin vuolaan positiivista palautetta. En pelännyt tai jännittänyt synnytystä etukäteen mutta se meni silti paremmin kuin olisin osannut kuvitella. Tässä lyhyesti kertomus siitä, miten kaikki sujui.

Yöllä hieman puolenyön jälkeen tunsin pari napakkaa supistusta. Kolmannen supistuksen jälkeen kuului poksahdus ja ehdin juuri nousta sängystä ylös ja kiirehtiä vessaan, jossa sainkin suurimman osan lapsivedestä pönttöön. Vesi oli vähän sameaa mutta vaaleata, tiesin siis ettei syytä huoleen olisi. Hetken kuluttua vettä lorahti vielä toinen isompi satsi. Ohjeen mukaan soitin synnärille ja koska streptokokki oli todettu minulla negatiiviseksi, sain luvan jäädä vielä kotiin. Ohje oli saapua käyrille viimeistään puoleenpäivään mennessä. Yritin vielä torkkua hieman, mutta supistuksia tuli koko ajan noin viiden minuutin välein. Kolmelta nousin ylös ja päätin syödä hieman. Hetken päästä siitä aloinkin oksentaa kovasti. Sinnittelin lämpöpussin kanssa vielä sängyn ja vessan välillä, kunnes kuuden aikaan aamulla menin lämpimään suihkuun. Se auttoikin hyvin ja pärjäsin hengittämällä läpi supistusten, joiden väli alkoi hieman tihentyä. Suihkuttelin kolmisen tuntia, jonka jälkeen mies ehdotti josko lähtisimme jo kohti sairaalaa. Kellotin suppareiden väliksi 4min, pakkailin tavarat, kuivasin hiukset ja oksensin taas. Kymmenen aikaan lähdettiin ajamaan sairaalaan. Matkalla supistuksia tuli jo parin minuutin välein. Onneksi matka ei ollut pitkä.

Sairaalaan saavuttiin klo 10.30 ja vastassa oli jo ovilla tuttu kätilö. Hän saattoi minut ilmoittautumisen kautta tulotarkastukseen sillävälin kun mies kävi parkkeeraamassa auton. Pääsin käyrille ja jatkoin oksentamista. 20min käyrilläolon jälkeen otettiin verikokeet ja kätilö tarkasti tilanteen: 3cm auki. Olin helpottunut. Tuossa vaiheessa mielessä pyörivät ne lukuisat tarinat siitä, miten sairaalaan päästessä ei ollakaan auki juuri lainkaan. Sain päättää, menemmekö suoraan saliin ja näin halusin. Vaihdoin sairaalavaatteet ja siirryimme synnytysosastolle.

Salissa sain ilokaasua ja jouduimme hetken odottelemaan oman kätilöni saapumista paikalle. Kun hän tuli, olivat supistukset jo tosi rajuja. Ilokaasusta ei ollut oikeastaan mitään apua. Olinkin jo auennut neljään senttiin joten kätilö ehdotti epiduraalin laittoa. Suostuin siihen. Anestesialääkäri saapuikin paikalle hetkessä ja sain epiduraalin. Laitto ei tuntunut yhtään miltään. Supistus supistukselta puudutus alkoi tehota ja yritin hieman ummistaa silmiäni. Kuitenkin jo reilun puolen tunnin päästä epiduraalin laitosta aloin tuntea jälleen kipeämpiä supistuksia. Yhtäkkiä tuntui, etten kestä enää. Ajattelin, että puudute ei vain tehoa. Kutsuin kätilön takaisin saliin, joka yllätyksekseni totesi, että olen täysin auki ja vauvan pää siellä jo tuntuu. Sitten ei muuta kun tositoimiin. Yritin ponnistaa ensin kyljelläni, mutta ylempää jalkaa oli hankala kannatella. Vaihdettiin sitten selälleen jalat tuettuina. Jälkeenpäin vähän harmittaa, etten tajunnut kysyä synnytysjakkaraa vaan pysyin makuulla. Ponnistaminen tuntui kivuliaalta ja paine lähes sietämättömältä. Sain vielä kohdunkaulan puudutteen, joka ei kovin paljoa tuntunut auttavan. Vauva eteni kanavassa melko hitaasti eikä päätä meinattu saada syntymään, kun oma lihaksistoni oli poikkeuksellisen tiukka. Episiotomia jouduttiin tekemään mutta lopulta reilun puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vauva syntyi. Istukka tuli ulos 10 min myöhemmin. Synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 13h 10min, josta sairaalassa ehdittiin olla reilu pari tuntia.

Poika oli syntyessään sininen, mutta virkosi nopeasti kätilön hierottua häntä. Poika nostettiin vatsani päälle, johon hän päästi heti komeat pissat. Väristä lähti pisteitä mutta muutoin hän oli täydellinen. Ensimmäiset maitotipatkin hän söi jo pian syntymän jälkeen. 

Omaa haavaani ja muutamia repeämiä ommeltiin yli puoli tuntia. Sitten saimme jäädä pojan pesun ja mittauksen jälkeen rauhassa saliin. Joimme kahvit ja ihmettelimme tapahtunutta. Pääsin suihkuun ja illansuussa oltuamme 5h salissa synnytyksen jälkeen, saimme luvan siirtyä potilashotelliin, jonne olimme toivoneet pääsevämme. Sinne käveltiin sairaalan alla olevaa tunnelia pitkin. Vauva matkusti vaunuilla. Potilashotellissa oli meillä oma huone, jonne myös mies jäi. Paikalla päivysti koko ajan kätilöitä, joilta sai tarvittaessa apua. Hirmu kiva paikka ja hyvää palvelua. Olen tosi tyytyväinen. Kotiin päästiinkin sitten, kun poika täytti 2 vrk ja lääkäri oli hänet tarkastanut. Poika sai vain kehuja ja ilolla me ylpeät vanhemmat pakkasimme hänet kaukaloon ja veimme kotiin.

Kotona on sujunut edelleen hyvin. Oma haavani on vielä todella kipeä, enkä voi istua lainkaan enkä kunnolla liikkua muutenkaan. Onneksi mies on apuna.