Kukaan ei kertonut

Raskausaikana ahmin tietoa joka tuutista ja luulin suunnilleen tietäväni mitä on luvassa, kun vauva syntyy. Monta juttua on kuitenkin tullut vastaan, joita en tiennyt tai osannut ajatella ollenkaan. Seuraava teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa eli turhan tosissaan sitä ei kannata ottaa. Tässä nyt kuitenkin:

TOTUUS VAUVA-ARJESTA

Vauva nukkuu paljon

Totta kyllä, mutta ei aina. Alkupäivinä meidän poika nukkui öisin ja päivisin aina muutaman tunnin pätkän kerrallaan. Nyt ollaan reilun 3 viikon ikäisiä ja unet ovat aivan mitä sattuu. Välillä nukutaan neljäkin tuntia putkeen, välillä ei tuntikausiin kuin vartin pätkiä. Ja välissä huudetaan tai muuten vaan riehutaan. Välillä taas tuijotellaan ihan tyytyväisinä maailmaa.

Eritteiden määrä 

Vauva pissaa ja kakkaa usein. Se nyt tiedettiin mutta on myös ihan normaalia kakata 4 vaippaa 15 minuutissa ja lisäksi osa äidin päälle. Myös pisu tulee spontaanisti juuri silloin, kun ollaan tulossa pesulta ilman vaippaa.

Sitä ei kukaan kertonut, että maitoa on kaikkialla. Ihan kaikkialla. Sänky tulvii, rinnat valuttavat pitkin sohvaa ja omia vaatteita sen nanosekunnin aikana, kun rinta on kaivettu esiin ja vauva ei siihen vielä ole ehtinyt kiinni. Kukaan ei myöskään kertonut, että auton turvavyö voi painaa maidot pitkin rinnuksia ihan huomaamatta. 

Ihanaa saada takaisin oma vartalo

Tästä moni oikein haaveilee loppuraskauden aikana. Kiva ajatus, mutta vartalo on myös synnytyksen jälkeen kaikkea muuta kuin oma. Rinnoista on tullut tulikuumaa sementtiä, vatsa roikkuu iloisesti mukana ja jää kivasti kurkistelemaan normaalien vaatteiden alta ja ylimääräiset kilot pysyvät mukavasti myös kiinni persauksissa. Kaiken huippu on alapää, joka on kuin pommin jäljiltä. Kukaan ei kertonut, että synnytyksen jälkeen ei voi istua kahteen viikkoon ja kävelläkin hädin tuskin. Kukaan ei ollut myöskään maininnut, että vessassakäynti on todellinen haaste ja että pissat tulevat housuun oikein lahjakkaasti. 

Kukaan ei myöskään varoittanut, miten onnettomalta voi itsensä tuntea, kun on kipeä. Ensin kärsitään tuskaisen leikkaushaavan kanssa ja perään pukkaa rintatulehdus. En muuten taida tuntea ketään imettäjää, joka olisi selvinnyt ilman sitä. 

Niskat ovat jumissa ja päätä särkee, kaikki suunnitellut kehonhuoltohommat vain jäävät kun vauva vie kaiken ajan. Väitän, että se minun oma kroppaani oli kyllä hivenen parempi. Toivottavasti kohtaamme vielä.

Tunnemyrsky helpottaa parissa päivässä 

Ei helpota. Itken edelleen ilman mitään järkevää syytä ja olen päivän aikana kaikkea onnellisen äidin ja epätoivoisen luuserin väliltä. Onpa se suloinen, katso nyt tuota ilmettä. Mikä sen nyt on, miksi se vain itkee? Miksi en osaa tehdä mitään? En jaksa, en pysty tähän! 

Epäilen omaa äitiyttäni ja kykyäni rakastaa lasta tarpeeksi. Häpeän sitä tunnetta, kun olisin valmis antamaan pois koko vauvan. Hetken päästä taas voin olla ylpeä siitä, miten hyvin on kuitenkin pärjätty ja miten reipas vauva onkaan.

Lähdetään liikkeelle

Ennen vauvan syntymää ajattelin, että me ei sitten jäädä neljän seinän sisälle vaan lähdetään heti liikkeelle ja touhutaan kaikkia juttuja vauva mukana. Ei se ihan niin mennyt. Vaunulenkille pystyin lähtemään maattuani viikon kivuissani sängyn pohjalla. Lenkkiä tehdään edelleen mutta pituus ei päätä huimaa, sillä kaukaa kotiin palaaminen pissat housuissa ei kovin kivalta tunnu. Nyt puhun itsestäni, en vauvasta. Vauvalla voi olla housuissa kakka ja sekös aiheuttaa hysteerisen huudon koko loppumatkan ajaksi. Rentouttava lenkki tosiaankin. Näillä keleillä ei myöskään voi tietää mitenkään, mitä vauvalle pitäisi pukea päälle vaunuihin. 

No entäs jos lähdetään käymään ostoskeskuksessa. Siellä on vessoja ja vaipankin saa vaihdettua. Ajatuksena ihan kiva mutta entä kun vauva huutaa koko reissun pää punaisena. 10 minuutin ostoksillaolon jälkeen ainoa ajatus on, että päästään äkkiä kotiin. Se siitä. 

Emme käy oikein missään. Ja pitäisi vaan. Epäonnistuneet reissut luovat turhaa ylimääräistä pelkoa ja jännitystä. Eipä siis kukaan kertonut, että ei se niin mene, että pakkaat vauvan mukaan ja lähdet. 

Ruokaa vauvalle, ei muille

Vauva syö, vaikka olisi juuri imenyt rintaa posket lommoilla puoli tuntia. Vauva jaksaa syödä lähes aina. Vauva haluaa syödä etenkin aina juuri silloin kun itse ehdit saada lautasen nenän eteen.

Kukaan ei kertonut, että oma syöminen jää. Ruokaa ei ehdi laittaa ja jos ehtiikin, sitä ei ehdi syödä. Ainakaan lämpimänä. Ja ruoka pitää hotkia. Yöllä havahtuu nälkään ja tajuaa, ettei taaskaan ehtinyt päivän aikana syödä kunnolla.

Oikeasti meillä menee varsin hyvin. Vaikka vauva itkeekin välillä hysteerisenä mahaansa, on hän pitkiäkin aikoja varsin tyytyväinen ja monesti nukkuu kolme tai neljäkin tuntia yöllä putkeen. Vaihdoin Ratiopharmin D-tipat Rela-tippoihin ja ehkä se on vähän auttanut tuon masun kanssa. Toinen vaihtoehto on, että meistä on tullut hieman taitavampia lohduttelijoita. 

Huomenna mennään neuvolaan. Jännää nähdä, miten poika on kasvanut. Vajaa parin viikon iässä kun terveydenhoitaja kävi meillä kotona oli painoa 3800g eli 100g yli syntymäpainon. Uskon, että neljä kiloa on mennyt hienosti jo rikki. 

Meillä ollaan siis täysimetyksellä ja se sujuu pääosin hyvin. Välillä saadaan hillittömät rintaraivarit mutta pääasiassa syödään ihan hienosti. Maitoa tulee reilusti ja vähän meinaa tukosta tulla rintoihin mutta vielä olen onnistunut hoitamaan niitä kotikonstein. Pääasia tietysti että vauva kasvaa ja voi hyvin. 

Ja nyyh, meillä pitää jo siirtyä kakkoskoon vaippoihin! Ja kohta jäävät ensimmäiset vaatteet pieniksi. Miten nämä voivat kasvaa ihan silmissä? 

Kestovaippoja ei vielä ole käytetty, sillä ne ovat vielä hieman suuria. Kotioloissa olisi tarkoitus niitä testailla kunhan poika pikkuisen vielä kasvaa. 

Koitan jatkossa ehtiä hieman useammin päivittää meidän kuulumisia kun arki tästä vähän tasoittuu.