Tänään nukuttiin melkein yhdeksään sillä masuvaivat valvottivat pientä yöllä muutamaankin otteeseen. Kun tuhina alkoi kuulua pinnasängystä ja pieni pää pilkisti esiin, nostin pikkumiehen viereeni aamumaidolle ja sen jälkeen pötköteltiin ja hassuteltiin yhdessä sängyssä.
Esimerkiksi äidin nenän tökkiminen ja hipsuttelu oli tänä aamuna erityisen hauskaa. Toki myös peiton myllääminen ja pitkin sänkyä kieriminen ovat suosittua puuhaa.
Jo lähempänä kymmentä nousimme ylös, puettiin, vaihdettiin vaipat ja mentiin tekemään aamupalaa.
Tyhjät juomapullot ja erilaiset kipot ovat suuria aarteita! Tosin näköpiirissä siintää jo jotain muuta kiinnostavaa. Vielä kun oppisi konttaamaan niin pääsisi sinne missä kiinnostavat jutut sijaitsevat.
Ruokapöydässä parasta on, kun saa omin pienin sormin napsia Talk-muruja. Niiden lisäksi aamupalalla oli tänään kaurapuuroa omenasoseen kera. Äiti puolestaan sai munakkaan ja smoothien. Tässä vaiheessa on pakko mainita, että kertomus johtaa hieman harhaan. Äidin lautasella on normaalisti 98% todennäköisyydellä ihan tavalliset Vaasan ruispalat juustolla ja kinkulla päällystettynä. Mutta olipa raikas, hyvä ja nätin värinen smoothie! Se sisälsi yhden avokadon, puolikkaan banaanin, yhden päärynän, yhden kiivin ja muutaman lehden babypinaattia - jos siis jotakuta kiinnostaa.
Ja tietysti myös kahvia. Ei ole aamua ilman. Ei vain voi olla.
Aamupalan jälkeen leikittiin ja sitten oltiin reippaita ja ulkoiltiin reilu tunnin kävelylenkki. Pikkumies nukkui samalla päiväunet.
Vaikka näissä aamuissa ei ole tietyllä tavalla mitään ihmeellistä, ovat ne vain jostain syystä kovin ihania. Haluaisin vielä vanhana mummonakin muistaa, millaisia olivat aamuni juuri nyt koska niin kovin niistä tykkään ❤️
En ole koskaan ollut aamuihminen mutta lapsen myötä olen oppinut nauttimaan juuri näistä hetkistä. Meidän omista pienistä jutuista. Arjesta - ihan semmoisenaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti