Niin se vaan on päättymässä tämäkin vaihe elämässä. Aloitan työt huhtikuun aikana ja siitä eteenpäin päiviin tulee aivan erilainen rytmi ja sisältö. Pikkumies saa jäädä kotiin, sillä isukki pitää isyysvapaata ja lomaa ja loppukesän saamme hoitoapua myös sukulaisilta. Päiväkotiin suunnataan siis elokuussa.
Tieto töiden alkamisesta tuli aika yllättäen enkä ole osannut yhtään vielä varautua, että kohta rennot päivät pojan kanssa ovat ohi. Tavallaan kova haikeus mutta toisaalta olen alkavasta työstä jo aika innoissani. Ja vajaa 2 kuukautta niin pikkumies on jo 1-vuotias! Ei enää mikään pikkuvauva. Hurjaa miten äkkiä tämä aika on mennyt.
Muuten meille kuuluu aika tavallista arkea. Korvatulehdus se ei helpottanut ensimmäisellä kuurilla mutta toinen kuuri vihdoin tuntui auttavan. Yötkin ovat sujuneet nyt melko hyvin, herätyksiä on ollut vain pari yössä. Pikkumies on nyt nukkunut meidän välissä mutta juuri nyt se on paras ratkaisu meidän kaikkien kannalta.
Aikaa maitoaltistukseen on jouduttu siirtämään korvien takia ja olen nyt vähän löysännyt pipoa ja syönyt itse vapaammin, myös maitotuotteita. Siitä huolimatta yöt ovat parantuneet. Tänään annoin aamupuurolla pikkumiehelle korviketta nähdäkseni, voisiko maito olla sittenkin syytön huonoihin öihin. Jos siltä näyttää, taidan perua maitoaltistuksen ja jatkaa tilanteen seuraamista.
Ihanaa viikonloppua kaikille teille lukijoille, minäpä lähden äitiystävien kanssa huomenna vähän tuulettumaan risteilylle ;)
Elämä on täynnä isoja ja pieniä yllätyksiä, erilaisia asioita ja ajatuksia, iloja, suruja ja kysymyksiä. Asioita pohtii kolmekymppinen rouva, jonka elämää varjosti lapsettomuus. Nyt ollaan onnellisesti äitinä pienelle pojalle ja tarina jatkuu uusin kääntein. Blogin jutut keskittyvät tällä hetkellä vauva-arjen ympärille, mutta mukana on myös hieman asiaa muusta elämästäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti