Shokkihoitoa

IVF-suunnittelukäynnin jäljiltä jäi varsin luottavainen olo. Käynniltä yksi asia jäi tosin mietityttämään. Nimittäin se, että ultratessa lääkäri sanoi, että kohdussa näkyy tummempi alue joka kuitenkaan ei välttämättä tarkoita muuta kun että vuoto alkaa pian. Jostain syystä jäin miettimään, voiko se olla jotain muuta.

Käynnin jälkeen kului muutama päivä. Odottelin vuodon alkua, jotta pääsisin määrittämään Synarelan aloituspäivän. Päivät kuluivat, mutta vuotoa ei kuulunut. Miehen syntymäpäivän tienoilla olin jo hermoraunio ja yhtenä päivänä kotiin tullessani menin suoraan vessaan testin kanssa (niitähän oli kaapissa valmiina useita) ja vaadin miestä tulkitsemaan tulosta hetken päästä. Itse en uskaltanut tikkuun kurkata. Hetken päästä kuului vessasta kyselyä, että mitenkäs näiden viivojen nyt piti mennä. Sanoin että jos on yksi viiva niin ei mitään, kaksi niin apua. Mies siihen: kyllä tässä on kaksi viivaa. Juoksin vessaan, katsoin tikkua ja purskahdin itkuun. Lähes kahden vuoden jälkeen nenäni edessä oli ensimmäistä kertaa positiivinen raskaustesti. Tuntui että pyörryn.

Tuosta hetkestä on nyt 10 päivää ja nyt alan vihdoin uskoa: olen raskaana. Vieläkään en voi käsittää miten se on mahdollista. Hoidoista oli tauko ja kierto oli lääkkeetön. Miten tämä on voinut tapahtua? Kuinka kaiken tämän jälkeen yksi munasolu on löytänyt tiensä läpi tukkeutuneen munatorveni. En ymmärrä.

Jokaisesta oireesta olen onnellinen, olenhan odottanut tätä jo niin kauan. Pääosin olen hyvinvoiva. Rinnat ovat hurjan kipeät, vatsa on turvoksissa, väsymys painaa iltaisin ja öisin herään pari kertaa kovempaan kipuun alavatsalla. 

Minulla oli IVF-kontrolli varattuna polille. Soitin sinne ja aika vaihdettiin varhaisraskauden ultraan. Neuvoivat myös ottamaan heti yhteyttä neuvolaan. Reilun parin viikon päästä minulla on neuvolaan aika ja seuraavana päivänä polin ultra. Olin ajatellut odottaa siihen asti, ennenkun avaan suuni kenellekään, mutta koska vanhemmat ovat tietoisia hoidoista ja niiden kulusta, päätimme, että kerrotaan tänään kahvilla piipahtaville mammoille. Olen niin huono valehtelemaan läheisilleni tai salaamaan heiltä mitään.

Nyt siis meneillään rv 5+5 ja laskettu aika olisi tällä tietoa 5.5.15. Tottakai pelottaa, pysyykö pipana matkassa mukana. Silti pääosin oloni on toiveikas ja positiivinen. Päällimmäisenä on tunne, että kaikki menee hyvin ja ensi kesäksi meitä on kolme. Vihdoin.