Synnytykseen asennoituminen

Ehkä useimmin olen raskauden aikana kuullut kysymyksen: pelottaako/jännittääkö synnytys? En tiedä onko joku oletus, että esikoistaan odottavan kuuluisi pelätä tai jännittää synnytystä. Itse olen asian suhteen hyvinkin luottavainen ja rauhallinen. On tietysti totta, että synnytys sujuu omalla painollaan enkä sen kulkuun voi juurikaan itse vaikuttaa, mutta voin pyrkiä ainakin suhtautumaan siihen sopivalla tavalla ja hallitsemaan omia ajatuksiani niin hyvin kuin tilanne sallii.

Olen pyrkinyt etsimään tietoa synnytyksestä yleisellä tasolla: mitkä asiat sen kulkuun vaikuttavat ja mitä kehossa tuolloin tapahtuu. Olen vältellyt erilaisten synnytyskertomusten lukemista näin loppuaikana, sillä uskon, että jokainen synnytys ja synnyttäjä on yksilöllinen. Muiden kokemuksista voi olla hyötyä, mutta itse pelkään muodostavani vääränlaisen käsityksen kaikkia kauhutarinoita lukiessani. En myöskään halua lietsoa ylimääräistä pelkoa itsessäni, sillä synnytys ei lähtökohtaisesti pelota minua.

Olen tutustunut ensinnäkin koko prosessin taustalla vaikuttaviin hormoneihin. Synnytyksen käynnistyminen edellyttää riittävää oksitosiinitasoa. Tätähän annetaan käynnistyksen yhteydessä. Oksitosiinin määrä voi jo synnytyksen käynnistyttyä pudota jonkin stressitekijän vaikutuksesta ja näin ollen jarruttaa synnytyksen edistymistä tai jopa pysäyttää sen kokonaan. Kaisa Jaakkolan kirjassa Reipas, rakas raskaus on listattu oksitosiinin määrää lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. 

Käytännössä siis aion pyrkiä varmistamaan, että minun on hyvä ja rauhallinen olla kotona kun synnytys käynnistyy ja että myös homman edetessä pysymme molemmat rauhallisina ja lähellä toisiamme. Itse olen melko rauhallinen luonne onneksi.

Toiveenani on, että pystyisin olemaan kotona mahdollisimman pitkään, jotta sairaalassa pääsisin suhteellisen pian synnytyssaliin. Sairaalan käytävillä maleksiminen ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta.

Paljon on kiinni siitä, kuinka kovaksi kipu yltyy avautumisvaiheen aikana. Puhutaan paljon korkeasta tai matalasta kipukynnyksestä mutta uskon silti, että jokaisella synnytys on kokemuksena hyvin erilainen kuin jokin muu ehkä aiemmin kipua tuottanut tilanne. Tuskin siis kukaan pystyy ennustamaan, miten kestää synnytyskipuja, vaikka kokisikin että itsellä on korkea kipukynnys. Alla ihan hyviä ajatuksia asiasta jo aiemmin mainitusta Kaisa Jaakkolan kirjasta,

Olen mielessäni ajatellut unelmasynnytystäni ja sen etenemistä. Toiveissa on tietysti, että avautuminen etenee tasaisella vauhdilla ja että supistukset eivät lakkaa eikä synnytyksen eteneminen hidastu radikaalisti missään vaiheessa. Ehkä suurin huolenaiheeni onkin, että synnytyksestä tulee monen vuorokauden mittainen maraton, joka vie totaalisesti voimat ennen kuin päästään maaliin saakka. Pidän peukkuja, että niin ei käy. Lisäksi toivon, että selviäisin mahdollisimman pitkälle luonnollisin konstein eli ilman lääkkeitä, Ehdoton en missään nimessä ole eli jos kipu yksinkertaisesti ylittää sietämättömän rajan, olen valmis epiduraaliin tai muuhun vaihtoehtoon, vaikka se ei ensisijaisesti toiveissa olekaan. Tässä lienee parasta katsoa tilanteen mukaan eikä suunnitella sen tarkemmin.

Jostain syystä ajattelen, että haluaisin ponnistaa alaspäin eli mahdollisimman pystyasennossa. Ajatuksena se tuntuu huomattavasti luontevammalta kuin makaaminen selällään. Saa nähdä, miten käytännössä onnistuu. Voihan olla, että homma sujuukin paremmin makuulla.

Kun vauva on syntynyt, haluan tilanteen salliessa kokeilla imetystä mahdollisimman pian. Ja todella toivon että se sujuisi edes jotenkin. Voi että miten odotankin sitä hetkeä, kun pieni pötkylä vihdoin on sylissä.

Tässä siis vain muutamia ajatuksia synnytyksestä. Ajatukset toki jo hieman aiheen ympärillä pyörivät sillä onhan kolmen päivän päästä vauva jo täysiaikainen. Myös kipeitä supistuksia tulee muutaman kerran päivässä ja viime viikon lääkärikäynnillä todettiin kohdunkaulan jo pehmenneen ja pikkuisen lyhnetyneen, eli synnytys alkaa jo pikkuhiljaa lähestyä. Päällimmäisenä on positiivinen odotus ja synnytystäkin odotan hyvillä mielin.

[36+4]