Niin se vaan on 39 viikkoa kulunut tätä raskautta. Huh. Mitään tuntemuksia ei ole havaittavissa. Olotilan puolesta ei vielä ole kiirettä vauvan saapua maailmaan mutta silti toivon kovasti, ettei tämä veny kovasti yliaikaiseksi. Käynnistystäkään en toivo.
Viikonloppuna tuli käytyä muun muassa kaupungilla ja huomasin taas, että pitkä kävely tai seisominen ei enää tee kovin hyvää. Liitokset tuntuivat olevan repeämispisteessä. Senkin kannalta aika tylsää jos tiedossa on vielä viikkokaupalla kotona makoilua.
Kotona makoilua häiritsee hieman käynnissä oleva kattoremontti. Toisaalta onni, että urakasta suurin ja meluisin osuus on saatu meidän kohdalta valmiiksi eli vauva saa tulla kotiin ilman pelkoa suuremmasta paukutuksesta. Tasainen kolina kuuluu silti vielä koko ajan eli ei tarvitse haaveilla päiväunista.
Sain huomiselle ajan ultraan kokoarvioon. Edelleen uskon vahvasti, että vauva on normaalikokoinen eikä mitään syytä huoleen ole. Huomenna on aamulla myös neuvolalääkäri, jossa onkin ihan hyvä, että tarkistetaan kohdunsuun tilanne.
Vauva liikuskelee vielä hyvin tosin ei enää ihan niin hurjasti kuin aiemmin. Selkeästi pikku muksiaisella loppuu tila jo vähän kesken. Pari kertaa kun vauva on ollut liikkumatta olen alkanut oikein tarkkailemalla tarkkailemaan liikkeitä. Kovinkaan paljoa ei tarvitse mahaa silitellä tai kevyesti töniä kun pieni kyllä reagoi ja kertoo mammalle, että kaikki on hyvin.
Saa nähdä, juhlitaanko meillä vappua kahdestaan vai kolmestaan.
[39+0]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti