Pienestäkin asiasta tulee tosi iso, kun käyttää liikaa Googlea. Tieto lisää tuskaa. Turha tieto lisää vielä enemmän. Internet on yksi pahuuden pesä. Lukuunottamatta tietysti kaikkia ihanien ihmisten ihania blogeja. Ja muutamaa muuta juttua.
Kävin tänään lääkärissä jo kolmannen kerran tänä vuonna samasta syystä. Tuntui, kun olisin ollut Suosikki-lehteen Eki-tohtorin palstalle kirjoittava epätietoinen (ja epätoivonen) teini. Minua piinaa antibioottikuuri toisensa jälkeen toistuva vti, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia koko alkuvuoden. Mitään selkeää syytä ei edelleenkään ole ilmennyt, lisää vain antibioottia naamaan ja vähän c-vitamiinia kaveriksi. Omassa pienessä päässäni olen keksinyt monta teoriaa, jotka voisivat olla tämän kaiken takana. Googlen ansiokkaalla käytöllä olen diagnosoinut itselläni taudit endometrioosista syöpään. Lääkäri takuulla piti minua aivan aasina, kun kyselin kaikenlaisia älyttömiä kysymyksiä tyyliin "voiko tämä johtua siitä, että minulla onkin nyt alkava kohdunkaulan syöpä?". Kaikkiin kysymyksiin lääkäri hymyillen pudisti päätään. Ehkä ei ole vielä syytä paniikkiin. Tai ehkä hän olikin vain välinpitämätön? Tai hullu ja pudistelee siksi muuten vain päätään? Tai pakko-oireinen, eikä voi sille mitään, että hänen päänsä heiluu ja suupielet kääntyvät?
Jotenkin vain en haluaisi nyt mitään vaivoja tai oireita, koska toki ajattelen heti, etten voi tai ei ole turvallista tulla raskaaksi. Oikeasti olen ihan terve. Tai niin ainakin luulen. Ainakin välillä. Lääkäri oli kyllä mukava ja katsoi antibiootitkin sen mukaan, että on turvallisia syödä, vaikka raskaus alkaisikin. Kokemuksena ehkä järkyttävintä oli ensimmäistä kertaa ikinä sanoa ääneen jollekin ulkopuoliselle, että yritämme lasta. Se oli oikeasti jotenkin tosi kummallista kakistaa ulos. Olisi toisaalta niin mukavaa jakaa jonkun kanssa tämä yrittäminen, mutta toisaalta en halua sitä kenellekään vielä kertoa. Ehkä siksi minulla on tämä blogi.
Kävin tänään lääkärissä jo kolmannen kerran tänä vuonna samasta syystä. Tuntui, kun olisin ollut Suosikki-lehteen Eki-tohtorin palstalle kirjoittava epätietoinen (ja epätoivonen) teini. Minua piinaa antibioottikuuri toisensa jälkeen toistuva vti, joka on aiheuttanut harmaita hiuksia koko alkuvuoden. Mitään selkeää syytä ei edelleenkään ole ilmennyt, lisää vain antibioottia naamaan ja vähän c-vitamiinia kaveriksi. Omassa pienessä päässäni olen keksinyt monta teoriaa, jotka voisivat olla tämän kaiken takana. Googlen ansiokkaalla käytöllä olen diagnosoinut itselläni taudit endometrioosista syöpään. Lääkäri takuulla piti minua aivan aasina, kun kyselin kaikenlaisia älyttömiä kysymyksiä tyyliin "voiko tämä johtua siitä, että minulla onkin nyt alkava kohdunkaulan syöpä?". Kaikkiin kysymyksiin lääkäri hymyillen pudisti päätään. Ehkä ei ole vielä syytä paniikkiin. Tai ehkä hän olikin vain välinpitämätön? Tai hullu ja pudistelee siksi muuten vain päätään? Tai pakko-oireinen, eikä voi sille mitään, että hänen päänsä heiluu ja suupielet kääntyvät?
Jotenkin vain en haluaisi nyt mitään vaivoja tai oireita, koska toki ajattelen heti, etten voi tai ei ole turvallista tulla raskaaksi. Oikeasti olen ihan terve. Tai niin ainakin luulen. Ainakin välillä. Lääkäri oli kyllä mukava ja katsoi antibiootitkin sen mukaan, että on turvallisia syödä, vaikka raskaus alkaisikin. Kokemuksena ehkä järkyttävintä oli ensimmäistä kertaa ikinä sanoa ääneen jollekin ulkopuoliselle, että yritämme lasta. Se oli oikeasti jotenkin tosi kummallista kakistaa ulos. Olisi toisaalta niin mukavaa jakaa jonkun kanssa tämä yrittäminen, mutta toisaalta en halua sitä kenellekään vielä kertoa. Ehkä siksi minulla on tämä blogi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti